Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen mies ei kelpaa minulle!
04.01.2013 |
Hyvät kanssasisaret! Olenko ainut suomineito, joka on kiinnostunut ulkomaalaisista eksoottisista miehistä, kun taas suomalaiset herrat ei kiinnosta pätkääkään ystävyyttä enempää? Jostain syystä suomalaiset miehet eivät vain herätä minussa minkäänlaisia romanttisia tunteita. En halua yleistää, mutta tyypillinen suomalainen ei vaan minua kiehdo ja ulkonäöltään suomalaiset, yleensä vaaleat herrat ovat tylsiä - haluan vierelleni jonkun, joka ei muistuta minua! Toki suomalaisen rehellinen perusluonne on plussaa, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Tämä voi kuulostaa pinnalliselta, mutta yksi suurimmista Suomi-herrojen vioista on se, että he puhuvat suomea! Hieman itsekästä ehkä, mutta ulkomaalaisen herran kanssa seurustellessa tai eläessä pääsee treenaamaan kieliä tai parhaillaan jopa oppii uuden kielen ihan ilmaiseksi (toki pitkä vuosia kestävä prosessi). Tällä tavoin siitä señorista on jotain hyötyäkin!!
Tällä hetkellä asun eksoottisen, tumman, komean ja pitkän herran kanssa (eikös Napakymppi-ohjelmassa perinteinen rouvien miesihanne ollut ”tumma ja komea ja pitkä mies”?), enkä voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa tylsän ja vaisun suomalaisen miehen kanssa, joka puhuu suomea. Toki erilaisesta kulttuurista lähtoisin olevan kanssa tulee silloin tällöin väärinkäsityksiä ja kulttuurikiistoja, mutta enimmäkseen erilaisuus on rikkautta. Ja voi kuinka ihanaa, vauvoistani tulee vähintään kolmikielisiä tai jopa nelikielisiä melkein itsestään!
Huom! Tämä ei ole provo, vaikka siltä voikin vaikuttaa. Olen oikeasti tätä mieltä, ja olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon samankaltaisia yksilöitä onkaan.
Kommentit (73)
en kuitenkaan todella mustista vaan esim. latinoista/ espanjalaisista. Itse kuitenkin olen todella varovainen näiden miesten kulttuurin ja uskonnon kanssa. En halua miestä joka on muslimi, väkivaltainen tai olettaa naisen olevan äitinsä/palvelijansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut ulkomaalaisiin herroihin tykästyneet, ilmoittautukaa!
Väiskin afrikkalaisissa illoissa, joissa vaihdamme tummia miehiämme keskenämme.
Muut ulkomaalaisiin herroihin tykästyneet, ilmoittautukaa!
Kunhan ensin on filmattu senaikaa että ollaan naimisissa:)
Latinot saavat kyllä mimutkin villiksi! Tosin en osaa muutamaa sanaa enempää espanjaa..:D Ehkäpä jostain löytyisi latinokomistus, joka suostuisi espanjan yksityistunteja antamaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väiskin afrikkalaisissa illoissa, joissa vaihdamme tummia miehiämme keskenämme.
enää Väiskillä ollut vuosiin, olet hieman ajassa jäljessä provollasi. ;)
Olin pitkään vakavassa parisuhteessa tumman (ei musta) ja komean ulkomaalaisen miehen kanssa. Myös lyhyempiä suhteita ulkomaalaisiin on ollut. Jostain syystä ihastun helposti ulkomaalaisiin ja he minuun ;).
Mutta kas kummaa, sitten tapasinkin suomalaisen miehen joka vei jalat altani! Sillä tiellä olen siis nyt, toivottavasti tie on pitkä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on virolainen mies. En ole yli vuosikymmeneen vilkaissutkaan suomalaiseen mieheen ja huomaan ajattelevani monesta asiasta ihan toisin kuin suomalaiset naiset yleensä ja huomaan, että olen ajautunut toisen kulttuurin vaikutuksen alaiseksi :)
Suomalaiset miehet tuntuvat saamattomilta junteilta, jotka eivät huomioi naista ja nainen ei saa olla nainen. Joka kansalaisuudessa on omat vikansa ja ihmisiä joka lähtöön, mutta ne kymmenet ellei sadat virolaiset joihin olen vuosien mittaan tutustunut on ihan eri maata kuin suomalaiset.
Noh, mulle yritetään kaupassa palvella usein englanniksi tai venäjäksi mutta ei voi kuin nauraa! :D
Viimeksi minulla on ollut suomalainen poikaystävä joskus kauan sitten. 17 vuotta sitten. Kylläpä aika rientää. Silloin päätin, ettei enää ikinä suomalaista ja se on pitänyt. Olen eronnut ulkomaalaisesta miehestäni (ei kolmansia osapuolia vaan aivan muista syistä) ja vielä haaveilen löytäväni jonkun kivan ulkomaalaisen vaikka se ei ehkä niin helppoa olekaan kun asun nykyään Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten senkin, että aasialaisnainen suomimiehen rinnalla ei välttämättä ole rahalla siihen hankittu.
Tämä Mister oli (siis on vieläkin, jos on elossa) sinisilmäinen, todella kikkara-mustatukkainen american-italian... oikea luolamies jopa nimeltään.
Ensin roikkui kuin mikäkin perässäni, mutta aikansa seurusteltuamme haihtui kuin tuhkatuuleen - ilmoitti aamupäivällä, että kone lähtee USAan iltapäivällä ja juttumme loppui kuin seinään. USAssa hänellä olisi koko elämä järjestettynä ja oikein tyttöystäväkin (joka siis ilmestyi en tiedä mistä, en ollut ikinä kuullutkaan aikaisemmin ja olin luullut tämän kaksikymppisen olevan täysi sinkku kuten itsekin silloin.
Siis jotain näin kamalaa voi tapahtua vain niissä semmoisissa opiskelijapaikoissa, aluella, joissa asuu vain opiskelijoita ja kaikenlaisia ulkomaalaisia sellaisia. Voi vain ihmetellä, että mitä he vieraista maista oikein hakevat.
Siis juttu on niin ihmeellinen, että olen häntä vähän yrittänyt haeskella, mutta en ole löytänyt mitään ja missään ei tunnu olevan ketään sen nimistä - siis ei yhtäkään tällä maapallolla. Olisko koko mies ollut joku feikki ja vaikka johonkin Al-Quidaan kuuluva "vakooja" tai mikä lie. Olisko parempaa ehdotusta?
Mitä mieltä tämmöisestä miehestä? Kait minä häneen lopulta ihastuin - eihän muuta olisi voinut kun tommoinen komistus tunkeutuu elämään.
Ja kaiken kukkuraksi olen itsekin tajunnut olleeni kovin omituinen. Ulkomailla ollessani elin kuin minulla ei olisi ollut mitään juuria missään. Ihan hirvittää... elin jonkinlaista kaksoiselämää. Oli jättihuone vanhempien kodissa Suomessa (aluetta en mainitse), ja tyydyin asumaan ulkomailla jossain opiskelijoiden räkälässä... en koskaan puhunut taustastani yhtään mitään - siis aivan kuin mitään ei olisi edes ollut. Itse asiassa minuun olisikin voinut ripustautua vaikka mikä vakooja, vaikka en tiedä mitä sellainen minusta olisi saanut irti. Ei kait mitään. Mutta ehkäpä siinä olikin sitten syy, että haihtui eräänä päivänä yllättäen kuin tuhka tuuleen. Itse asiassa mitä tahansa olisi voinut tapahtua kun nyt ajattelen jälkeen päin.
Onks kellään mitään tämmöistä vastaavaa? Seuraava tapaus oli sitten saksalainen joka haihtui (ei noin äkkiä kuitenkaan) jonnekin Romaniaan, mutta hän ei ollut mikään latino vaan todellakin tyylikäs germaani, lähinnä blondi, mutta ei ainakaan mikään mustatukkainen kikkarapää.
EI H-I VAROKAA KAIKKI LADYT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos käytetään av-termejä :)
Olen aina pitänyt tummatukkaisista ja ruskeasilmäisistä miehistä. Noin muuten erityisiä kriteereitä ei ole kuin että miehen pitää olla riittävän raitis, fiksu ja tupakoimaton.
En siis ole erityisesti etsinyt ulkomaalaista miestä. Olen ollut parisuhteessa ja deittaillut sekä suomalaisia että ulkomaalaisia miehiä. Miehiä on ollut moneen junaan. Kaksi suomalaista miesystävääni ovat käyttäneet henkistä väkivaltaa aseenaan ja toinen heistä myös fyysistä. Välimeren Euroopan puolisista maista tulevien miesten kanssa en ole ollut koskaan aivan samalla aaltopituudella koska olen naiseksi aika epäsovinnainen.
Sisäinen slaavi on minussa vahva ja eipä siis ihme, että mieheni on itäeurooppalainen. Tumma on ja minusta komeakin. Olen henkisesti kotonani hänen kanssaan, myös hänen ystävien ja suvun kanssa samalla aaltopituudella.
oli kyllä ihan parasta luettavaa! Olis vaan munkin miehellä risuja edes hieman vahvemmat käsivarret, joille heittäytyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi suurimmista Suomi-herrojen vioista on se, että he puhuvat suomea!
Mun yks ystävistäni on just tuollainen ap:n kaltainen Suomi-vihaaja enkä voi ymmärtää.
Eikun sanon suoraan: mua vituttaa!
Hieman hävettää myöntää, mutta olin itse juuri tuollainen kokematon kirjaimellisesti sinisilmäinen suomineito. Nuorena ja hyväuskoisena sitten heittäydyin ensimmäisen etelän miehen (vahvoille?)käsivarsille,joka vaan vähän leperteli ensimmäisellä ulkomaan reissulla. Olen vielä tänäkin päivänä itselleni vihainen omasta typeryydestäni. Mutta ei kai viaton suomineito voinut uskoa, että intohimoisilta kuulostaneet rakkaudentunnustukset olivatkin vain tyhjää sanahelinää... :( Ja mikä pahinta, epärehellisestä käytöksestä huolimatta tämä mies vei sydämeni... ja vielä vuosienkin jälkeen häntä ajattelen ja kelaan mielessäni tapahtumia. Voi elämä.
terv. Katkerasti pettynyt ja petetty suomineito, jolle todellakin kelpaa enää vaan ne Matin ja Pekan käsivarret, olkoon risua tai terästä.
Huoraamisella on pitkä historia jo tataarien ja kiinalaisten sotilaiden ajoilta vuosisadan vaihteesta. Sota-aikana huorasivat saksalaisten kanssa, kun miehet puolustivat kotimaata.
Mikähän ihme suomityttöjen kasvatuksessa on pielessä, kun he eivät koskaan näe näiden gigolojen lävitse? Miehet tunnistavat moiset limakasat kyllä kilometrin päästä.
Kokemuksesta voin sanoa, että suomimiehelle on muuten kova pala kuulla oman tyttöystävän joskus tulleen etelän gigolon jättämäksi. Sen verran vastenmielisenä rasvalettihurmureita miesten keskuudessa pidetään, että siinä jää nopeasti se suhde siihen.
Suomalaisten miesten ulkonäkö nyt vaan ei pääsääntöisesti kolahda. Myös se kulttuuri millaisella miehiä kasvatetaan: että ollaan kovia ja hiljaisia ei kiinnosta tippaakaan. Ei tarvitse mennä kovin kauas, kun tulee avoimempia ja puheliaampia miehiä vastaan. Tummien ja latinomiesten sijaan kuitenkin olen kiinnostunut viikingeistä. :) ihan loistavia miehiä.
minä kyllä otin oman ulkomaalaiseni siksi, että oli niin kunnollinen, rehellinen ja kohtelias suomalaismiehiin verrattuna. Mitään tyhjää lepertelyä ei ole ikinä harrastanut, vaan on ollut sanojensa mittainen mies jo 20 vuotta. Olematta tosikko tai tyhmä.
Minulle olisi kyllä ihan sama vaikka mies olisi suomalainenkin, mutta ei vaan ole.
Täytyy lisätä, että minusta kulttuuriset 'sekasikiöt' ovat kuitenkin kaikkein mielenkiintoisimpia. Richard Ayoade, nam.
Tosin en kyllä noin pinnallisia asioita ole koskaan miettinyt ja noin tarkasti. Ainostaan tummaihoisiin miehiin olen tuntenut vetoa, joten enpä ole turhaan ikinä kokeillut muutakaan. Eikä se tietenkään tarkoita, että kuka tahansa kelpaa, sisin tärkeintä kuitenkin.