Lue keskustelun säännöt.
Onko kolmen naisen ystävyys mahdotonta?
04.01.2013 |
En tahtoisi uskoa että on. Meitä on 3 ystävystä. Ollaan tunnettu lukioajoista asti ja nyt yli kolmekymppisiä. Toinen ystäväni on minulle tärkeämpi kuin toinen ja olen alkanut miettiä, voiko kolmen naisen välinen ystäväpiiri toimia.
Toinen ystävä on sellainen, jonka kanssa emme ehkä tapaisi kovin usein ilman tätä läheisempää ystävääni. Hän on asunut ulkomailla vuosia ja olemme tavanneet lomilla pari kertaa vuodessa. Kaksi vuotta sitten hän muutti Suomeen ja tapailemme kolmistaan. Tässä välissä minä olen mennyt naimisiin ja tullut äidiksi, kaikki olemme parisuhteissa mutta muilla ei vielä lapsia.
Ehkä on käynyt niin, että olemme etääntyneet toisistamme, kun toinen oleili ulkomailla. Tai sitten olemme aina olleet vähän eri aallonpituuksilla ja se on nyt tullut selvemmäksi kun nähdään useammin.
Tuo ystävä on ihan mukava ja antelias ihminen, koskaan emme riitele ja mukavaa on kun me kolme näemme. Syvällisimmät keskustelut käyn toisen ystävän kanssa, se tuntuu luontevammalta jostain syystä, johtunee aallonpituuden olemassaolosta.
Olen ajan kuluessa pannut merkille sellaista, että tuo toinen ystävä käyttäytyy vähän "oudosti". Olen kuvitellut, että kannustamme toisiamme vilpittömästi ja toivomme parasta toisillemme kaikki. Niin tämä ystävä tekeekin yhteiselle ystävällemme, mutta ei juuri koskaan minulle.
Esimerkkejä: meillä on ihan kiva asunto mukavalla paikalla. Ystävä ei ole _koskaan_ sanonut siitä mitään mukavaa, mutta vieraisilla meillä ollessa kehui toisen ystävämme kotia (joka on samanoloista tyyliä kuin omamme). Toisessa yhteydessä kävi ilmi, että hän on miehensä kanssa etsinyt asuntoa samalta alueelta kuin meidän kotimme, mutta että se oli liian kallis.
Tuo ystävä ei ole koskaan sanonut mitään suoraan positiivista lapsistamme tai heidän nimistään (jotka osaavat kyllä käyttäytyä, jätän heidät hoitoon kun tapaamme ja hän näkee heitä vain jos erikseen haluaa tulla meille). Hän toivoo itse lasta ja on sanonut, että heidän lapselleen tulisi nimeksi joka xxxx tai sitten sama nimi kuin meidän lapsellamme!
Ystävä kehuu aina toisen ystävämme vaatteita, muttei IKINÄ ole sanonut mitään hyvää ulkomuodostani tai pukeutumistyylistäni. Enkä todellakaan ole mikään vuorenpeikko ;) ja pukeudun ihan raikkaan muodikkaasti. Yhteinen ystävämme kyllä kehuu. Olin pitkään sinkku, koska en halunnut alkaa olla kenen tahansa kanssa vain. Ystäväni jotenkin "sääli" minua silloin, ja oli itse parisuhteissa, joissa ei koskaan ollut onnellinen - siksi, ettei tarvitse olla yksin, kuten hän rehellisesti sanoi. Löysin lopulta nykyisen mieheni netistä, hän on tosi mahtava tyyppi, ja kun tuo ystävä jäi sinkuksi, niin suosittelin samaa - olemaan yksin ja deittailemaan, tutkimaan sitä mitä itse haluaa ja tapailemaan miehiä ilman pakkoa heti sitoutua. Hän ei pitänyt ajatuksesta - kunnes muutama kuukausi tuon jälkeen löysi miehensä - samaiselta nettipalstalta! :)
Olemme nyt muuttamassa ulkomaille mukavaan maahan - ystävä ei ole millään tavalla tsempannut tai sanonut, että mahtava juttu. Silti hän ja miehensä ovat jo ilmoittaneet tulevansa meillä käymään. Saimme mieheni kanssa hyvät työpaikat sieltä, mutta ystävä ei ole onnitellut. Kerran ihan muun asian sivulauseessa hän on todennut, että yhdellä tutullamme ei ole "hyvää uraa" kuten minulle...
Tässä on nyt muutama esimerkki. Kun taaksepäin katson, tuo ystävä ei ole _koskaan_ antanut minulle suoraa positiivista palautetta. Itse olen pitänyt huolta siitä, että aidosti kehun aina, kun syytä on. Kyse ei ole siitä, etteikö hän osaisi hyvää palautetta antaa: todella usein kun näemme, toinen ystäväni saa kannustusta ja kehuja...
En halua yksiselitteisesti heilutella kateuskorttia, en usko että kyse on siitäkään, mutta mistä sitten? Ehkä vain siitä, ettemme ole niin läheisiä olleet alusta lähtienkään? Ehkä hän tietää, että on minulle "vähemmän" tärkeä ystävä.
Kommentit (12)
olettehan te ystäviä ja selkeesti toimiikin.
Se, että sä kärtät kehuja suoraan... niin, antaako tuo sitten kehuja sille toiselle suoraan? Vai puhuuko vaan sun edessä ja kehuu sitä? Entä jos tekee samaa siellä toisen kotona.. kehuu sua, eikä häntä? jne. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ajattelee siten samoin, ettet sinä ole se tärkeämpi kuin se kolmas. Mitäpä väliä?
Meillä on kolmen naisen kaveriporukka, olemme opiskelukavereita ja tunnettu yli 15v. Porukkaa voidaan laajentaa 6-8 henkeen, mutta me kolme olemme keskenämme läheisimmät. 1 on pienten lasten äiti, 2 muuta vapaaehtoisesti lapsettomia.
Joskut ihmiset ei osaa ottaa kehuja vastaan luontevasti, tulee outoja tilanteita. Ja "täydellisiä" on vaikea kehua, mielummin kehuu niitä jotka tarvii kehuja. Tai ehkäpä teidän kemiat ei vaan kohtaa sopivalla tavalla.
olettehan te ystäviä ja selkeesti toimiikin. Se, että sä kärtät kehuja suoraan... niin, antaako tuo sitten kehuja sille toiselle suoraan? Vai puhuuko vaan sun edessä ja kehuu sitä? Entä jos tekee samaa siellä toisen kotona.. kehuu sua, eikä häntä? jne. :)
Ollaan kyllä ystäviä ja kaikki on toiminut ihan hyvin. Toisaalta, aiemmin tuo ystävä on ollut ulkomailla ja olemme nähneet niin harvoin, etten ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.
En siis "kärtä" kehuja, mutta ajan mittaan olen huomannut, että kun tapaamme kolmistaan, niin tuo ystävä kehuu aina yhteisen ystävämme vaatteita tai esim. hänen kotiaan ollessaan vierailulla meillä. Ja hassua on tässä se, että pukeudun ihan nätisti ja että meillä on tosi kiva koti monen muun mielestä. Päin vastoin - eli yhteisen ystävämme kodissa - tuo ystävä ei ole koskaan kehunut meidän kotiamme.
Pointti ei siis ole se, että haluan kehuja. Yritän sanoa tässä, että olen kiinnittänyt huomiota siihen, että yhteinen ystävämme saa kovasti kehuja tuolta ystävältä ja minä en koskaan. Silti ystävä tekee samankaltaisia ratkaisuja kuin nimenomaan minä. Jossain vaiheessa se on alkanut mietityttää, koska nuo esimerkit ovat vain ikäänkuin jäävuoren huippu. Yhtälailla hän on aina esim. kehunut ystävämme miestä mukavaksi (mitä hän onkin, samoin kuin omani ;)), äitiä ihanaksi jne...
Yhdessä nuo kaksi ystävää eivät tapaa niin usein, että he ehtisivät hirveästi minua kehua ;) Mutta vakavasti, vähän hassulta tuntuu koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ehkä loogisin selitys on se, että yhteinen ystävämme on meille molemmille tärkein ja kemiat eivät oikein kohtaa. Sitten voi olla vaikeaa antaa toiselle positiivista palautetta luontevasti. Uskon, että tästä on kyse.
Jos tämä kaverisi kehuisi sua yhtä paljon kuin sitä kolmatta, sä ehkä tykkäisit siitä enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä kaverisi kehuisi sua yhtä paljon kuin sitä kolmatta, sä ehkä tykkäisit siitä enemmän?
Jos hän kehuisi minua vähän, edes joskus, tai oikeastaan antaisi suoraa positiivista palautetta, niin kyllä tykkäisin enemmän, pakko myöntää :) Olen vain ihminen ja joskus tuntuu kurjalta, kun on nähnyt vaivaa, vaikkapa kestitsee ihmisiä ystäviä kodissaan ja aina vain toista kehutaan, noin hieman kärjistäen.
Kyllä, tykkäisin enemmän, jos hän yhtä vilpittömästi joskus kehuisi minua. En tiedä, onko se sitten kateutta. Ehkä enemmän pahaa mieltä kuitenkin.
Ts. jos tämän kehutun reaktio on jotenkin mieluisampi, niin siihen suuntaan haluaa niitä kehuja lähetellä.
Tai sit tämä toinen näyttää enemmän olevan kehujen tarpeessa kuin sä.
Tai sit kyseessä on vaan joku alitajuinen tapa. Kuitenkinhan oot välillisesti saanut kuulla, että kaverisi arvostaa valintojasi.
Itse ei tule kehuttua sellaisia, joilla jotenkin joko "nousee kusi päähän" tai joideb arvelen muuten vaan olevan tietoisia hyvistä jutuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ts. jos tämän kehutun reaktio on jotenkin mieluisampi, niin siihen suuntaan haluaa niitä kehuja lähetellä. Tai sit tämä toinen näyttää enemmän olevan kehujen tarpeessa kuin sä. Tai sit kyseessä on vaan joku alitajuinen tapa. Kuitenkinhan oot välillisesti saanut kuulla, että kaverisi arvostaa valintojasi. Itse ei tule kehuttua sellaisia, joilla jotenkin joko "nousee kusi päähän" tai joideb arvelen muuten vaan olevan tietoisia hyvistä jutuistaan.
Olemme samantyyppisiä yhteisen ystävän kanssa , pissa ei nouse päähän. Tai ainahan sitä voisi testata kehumalla ;)
Ehkä kyseessä on alitajunta: olen vähemmän läheinen ystävä ja toisaalta luulen hänen säälineen minua silloin, kun elin yksin sinkkuna. Tuolle ystävälle parisuhde on kantava juttu, vaikka olisi rakkaudetonkin sellainen. Ehkä hän yhä näkee minut tuon takia ressukkana.
Yhteistä ystäväämme ei tarvitse tsempata siksi, että hän olisi reppana - hän on tosi mukava ihminen ja ansaitsee kehut.
toista ystävääsi.Useinhan suomalaiset ei kovinkaan paljon kehuskele toisia..