Sinä ujo ja arka tuppisuu, miten toivot että sinua kohdellaan sosiaalisissa tilanteissa

Minusta mikään ei ole kiusaannuttavampaa ja ikävämpää, kuin että joku puhelias selvästi vastentahtoisesti tulee pakkojuttelemaan, ikään kuin hyväntekeväisyydestä tyyliin "voi kun se raukka on niin yksinäisen näköinen, täytyy yrittää hänet saada mukaan tai piristää vähän". Minä en introverttiudestäni huolimatta ole mikään raukka joita muiden täytyy autella.



Lisäksi minä viihdyn erittäin hyvin itsekseni ja hiljaa. Jos en viihtyisi, menisin sitten muiden seuraan.

kyllä nuo työkaverit ihan hyvin pärjäävät ilman mun jutteluita. Joskus osallistun edes vähän :)

Jos alat mua lypsämään, en tule kaffelle sitten enää yhtäaikaa.



Pikkujoulut? No, ei sun tarvii mua sielläkään viihdyttää.

Todella kiusallista jos joku vielä tekee hiljaisuudesta numeron. "No sano sinäkin nyt jotain, mitäs siinä hiljaa nössötät!" Minusta on kiva olla porukassa mukana, kuunnella kun muut pälpättää, mutta ilman mitään pakkoa osallistua. Jos tulee jotain sanottavaa, niin varmasti sanon.

antakaa mun hengailla siinä vieressä kuuntelemassa teidän juttuja, se riittää. Ei tarvi jäädä viereen istumaan eikä lypsää, kunhan et myöskään tarkoituksella sulje ulos perukasta, jonka viereen tulen istumaan. Riittää, kun sanot "moi".

Haluan että herkkä ja hiljainen luonteeni otetaan huomioon tilanteessa kuin tilanteessa. Tahdon että minulle ollaan tosi ystävällisiä ja kanssani avataan keskusteluja, kun itse en siihen oikein kykene. Saatan sitten jutellakin kunhan joku keksii aiheen ja alkaa minua jututtaa.

tivaamatta mielipiteitä isossa porukassa tai vetämällä väkisi keskusteluun. Antaa ujon olla rauhassa, mutta tietysti pyydetään mukaan kahville, pikkujouluihin jne. eikä jätetä ulkopuolelle, vaikka toinen onkin hiljainen.

Se on sun oma ongelma jos sä ärryt tai vaivaannut hiljaisemmasta tai ujommasta ihmisestä ja se on ihan sun oman itsetutkiskelun paikka!



Jos sä olet balanssissa itsesi kanssa ja tunnet itsesi edes auttavasti niin sä annat kyllä kaikenlaisten ihmisten olla ihan sujuvasti omanlaisiaan, sä jätät heidän rauhaan, ja voit kyllä valita isommassa mittakaavassa seurasi että kenen kanssa juttelet.

Vaikka juhlissa jos näkee että joku seisoo yksinään, voi mennä hetkeksi juttelemaan, ja ottaa mukaansa. Sanoo vaikka että katos, tuolla on toi Niilon porukka, mennäänpä moikkaamaan. Ja sitten voi esitellä sen ujon sille Niilon porukalle, mutta ei ala mitään kuulustelemaan vaan antaa itse jutella kaikessa rauhassa jos haluaa. Näin se ujokin tutustuu muihin ihmisiin, ja niistä ehkä löytyy joku empaattinen ihminen, joka jaksaa hiljaisenkin seuraa.

juottakaa mut känniin, sitten voitte kuulustella.

Se on sun oma ongelma jos sä ärryt tai vaivaannut hiljaisemmasta tai ujommasta ihmisestä ja se on ihan sun oman itsetutkiskelun paikka!

Esim viimeksi kun istuttiin ravintolan pöydässä, muut lähti yksitellen huitelemaan ja minä jäin sen hiljaisen kanssa kahdestaan. En todellakaan olisi kehdannut jättää häntä siihen yksin ja lähteä myös tanssimaan tai notkumaan baaririskille, kuten muut. Yritin sitten jotain juttua vääntää, ettei ihan tuppisuuna oltais istuttu.

ap.

Yritin sitten jotain juttua vääntää, ettei ihan tuppisuuna oltais istuttu. ap.

joku pakkomielle tuosta tuppisuisuudesta. Onko sulla jotain traumoja lapsuudesta, vai mikä hiljaisuudessa niin ahdistaa? Olet jotenkin hyperaktiivinen etkä voi rauhoittua paikoillesi ilman että leuat heiluu koko ajan?

Meidän hiljaoisten ja arkojen on usein helpompi olla puheliaiden kanssa jotka täyttävät tilan. Välillä voi sitten istua ihan hiljaakin,, mutta yleensä meistä in hauska olla ikäänkuin seurassa.

Se on sun oma ongelma jos sä ärryt tai vaivaannut hiljaisemmasta tai ujommasta ihmisestä ja se on ihan sun oman itsetutkiskelun paikka!

Esim viimeksi kun istuttiin ravintolan pöydässä, muut lähti yksitellen huitelemaan ja minä jäin sen hiljaisen kanssa kahdestaan. En todellakaan olisi kehdannut jättää häntä siihen yksin ja lähteä myös tanssimaan tai notkumaan baaririskille, kuten muut. Yritin sitten jotain juttua vääntää, ettei ihan tuppisuuna oltais istuttu. ap.

Se hiljainen varmaan vaan odotti että sinäkin lähtisit siitä johonkin, ja vaan kohteliaisuudesta itse istui paikallaan kuuntelemassa yksinpuheluasi.

Älä luule liikaa äläkä yritä paapoa toista omien luulojesi perusteella.

tms tilaisuuksissa olen mieluummin hiljaa ja seuraan muiden touhuja tai sitten pohdin omia juttujani. On raskasta puhua koko ajan, etenkin jos puheen taso on jotain diipadaapaa. Känniset ovat erityisen rasittavia, koska itse en käytä alkoholia.

Eli hyvinkin hiljainen on voinut olla tyytyväinen ettei ole tarvinnut istua ravintolassa, mutta jos se on puheliaasta vaivalloista ja vaivaannuttavaa, niin silloinhan sen huomaa se ujokin ja sitten tilanne on tosi tylsä.

Mutta jos oikeasti haluaa viihdyttää toista eikä halua jätää yksin, niin varmasti ujollakin on silloin tosi mukavaa.

Sitten voin vain katsella tätä typerystä huvittunut ilme kasvoillani ja siemailla drinkkiä.

Ylipäätään liian moni päässäni pyöriteltävä asia on ylitsepääsemättömän monimutkainen jokaiselle.



Kun kyllästyn hovinarriin niin lähden savukkeelle, vaikka en polta. On niin kiusallista sanoa että juttusi eivät kiinnosta minua tippaakaan.

Itse olen välillä sekä se hiljainen kuuntelija tai hölösuu, riippuu porukasta jossa olen.



Edellisessä työpaikassa aina kahvilla yms. en ikinä puhunut mitään. SYY= kaikilla tuntui olevan niin sisäpiirihuumoria/jutut, ettei niihin vain voinut sanoa mitään. Kukaan ei ottanut minua huomioon, ei vilkaisuutkaan minuun päin. Olin kuin aave ja se tuntui melkein kiusaamiselta. Joskus yritin sanoa jotain, niin minua vain nopeasti vilkaistiin ja jatkettiin puhumalla päälle. Ajattelin, että haistakaa vittu sitten ja olin hiljaa.



Välillä taas kun olen läheisimpien kavereideni kanssa yhdessä ja puhumme paljon ja mukana on joku tosi hiljainen "uudempi" tyyppi, yritän väkisin ottaa hänet mukaan keskusteluun, ettei hänestä tuntuisi tuolta kuin minusta ylemmässä esimerkissä.

Hmm...taidan siis olla eri mieltä kuin monet täällä.. minä ainakin arvostan todella paljon sitä ihmistä, joka jää esim. juhlissa juttelemaan minun kanssani. En minä ainakaan missään huvikseni istu yksin omien ajatusteni kanssa. Ei se hei ole oikeasti yhtään kivaa. Mieluiten minäkin pitäisin hauskaa ja juttelisin ihmisten kanssa, mutta johtuen tietyistä syistä en siihen kykene. Siksi onkin hienoa, että joku osoittaa empaattisuutta ja edes yrittää saada minuakin viihtymään!

Harvinaisen hyvä ketju! Fiksuja vastauksia, ei tainnut olla kuin yksi joka veteli yli.

Loistavia ihmisiä nuo hiljaiset ja ujot!!!! Hatun nosto!

Jos kyse on kyse aikuisista ihmisistä, ja työpaikalla on järkevä ilmapiiri (ei mitään piilokettuilua tai muuta menossa), niin kyllä se hiljainen ihminen päräkää siinä joukossa. Enemmän on kiusallista huomata, että joku joutuu erikseen vaivautumaan seuranpitoon, vaikka ei itse ole millään tavalla yrittänyt viestittää, että kaipaisi sellaista.

Ehkä se on eri tilanne, jos kyseessä on ihan uusi työntekijä, joka on porukan kuvioista ihan kokonaan pihalla, silloin voi ottaa mukaan keskusteluun ja sen jälkeen antaa tutustumisen edetä ihan rauhassa.