isän rooli sairaalassa lapsen synnyttyä?

Olin kaksi ensimmäistä yötä yksin, kaksi jälkimmäistä yötä miehen kanssa perhehuoneessa. Kun mies ei ollut vielä paikalla, vauva oli yöt vauvalassa.



Mies hoiti vauvaa ollessaan paikalla, mä en pystynyt muuta kuin imettämään. Viimeisenä päivänä, kun kanyyli oli otettu pois, saatoin jo hoitaa vauvaa muutenkin.



Ennen kuin mies sai "asettua taloksi" huoneeseen, tuntui miehen oleminen aikamoiselta kökkimiseltä. Olin aluksi talon isoimmassa huoneessa, viimeisenä aamuna mut siirrettiin aamupäiväksi normaalikokoiseen huoneeseen, ja olisi siellä ollut aika ahdasta miehen hengailla, jos oltaisiin oltu siellä koko ajan.

joten isä oli vauvan kanssa sen aikaa, että kävin suihkussa yms, kun mut kipattiin osastolle, mies lähti kotiin. Kävi seuraavana aamuna moikkaamassa ennen töihin menoaan ja illalla kävi myös, vaihtoi vaipat ainakin.

Sit oli lauantai ja oli lähes koko päivän paikalla, poistui sitten kotiin siivoamaan ja hakemaan koiran hoidosta. Sunnuntai aamuna haki meidät kotiin.



Olisi halunnut olla enemmänkin paikalla.

jos äiti on heikossa kunnossa, on miehen rooli tosi tärkeä jo ihan konkreettisissa lapsen nostamisissa ja hoitamisissa.



Minä koin sairaalassa olon aika väsyttäväksi molemmilla kerroilla, koska huoneessa oli niin paljon porukkaa eikä hetken rauhaa. Jatkuvasti ovi kävi, vauvat itkivät, ja vieruskavereiden miehet viipyivät tuntitolkulla huoneissa (kuten ihan oikein onkin, mut silti se häiritsi). Kun oma mies tuli, jätin hänet heti vauvan kanssa ja lähdin pienelle kävelylle/kahville ja haukkaamaan vähän raitista ilmaa, koska huoneet olivat tosi kuumia. Mies sai samalla olla kahdestaan lapsen kanssa. Olin fyysisesti hyvässä kunnossa, en tarvinnut itse mitään apua mieheltä.

Henkilökunnalta. Olen kuullut sekä hyvää. Huonoa ja erittäin huonoa. Jänskättää kun olen menossa sinne parin kkn päästä

Mies oli siellä hoivaamassa ja tutustumassa lapseensa oli aivan hänen lumoissaa, kylvetti, hoivasi ja tuijotti vaan.



Kuinka hyvin olette/olisitte pärjänneet ilman miestä? Mitä tarkoita tällä?!

että synnytyksen jälkeen olisin kyllä pärjännyt hyvin ilman miestä. Jos lapsi ei ole hirveän itkuinen tai jos itse on hyvässä kunnossa, niin ei siinä oikeastaan tarvita ulkopuolista apua. Synnytyksissä mies on ollut korvaamaton apu, koska minut ainakin on jätetty saliin niin, että kätilö on käynyt ensin moikkaamassa, hävinnyt sitten jonnekin ja tullut takaisin kun lapsesta on pää näkynyt.

kiinnostaa muakin just TAYSin osalta. Jos on keskenään vauvan kanssa ja vaikka vähän heikossa hapessa, voiko luottaa siihen että hoitsut ehtii auttaa tarpeeksi?



Mietitään siis miehen kanssa että koska sen "kannattaa" aloittaa isyysloma.



Ap

Olin tosi huonossa kunnossa, mun ei oletettu oikein tekevän mitään. Aluksi mua kannustettiin hakemaan ruokaa itse, mutta kun siitä ei oikein tullut mitään, hoitajat hakivat pyytämättä.



Positiivinen kuva jäi sairaalasta. Imetystä siellä ei varmaan oikein neuvota, mulle tais sattua paikan suunnilleen ainoa kätilö, joka panostaa siihen.



2

Meillä isyysloma on aina aloitettu vasta, kun vauvan kanssa on kotiuduttu.

Eikö se miehen rooli ole yhtä tärkeä oli äidin kunto mikä hyvänsä.

aikaväleillä ja kun eka syntyi, niin hoitajat ottivat lapsen välillä hoitoonsa, että mä sain nukuttua. Toisen lapsen synnyttyä ja mun ollessa tooodella kipeä, mä en saanut olla ilman lasta ollenkaan. Lapsi ei saanut olla erossa äidistään yhtään. Kolmannen kohdalla voin niin hyvin ja olin niin vähän aikaa sairaalassa, että ei tullut kokemuksia hoitajista. Mutta ihmetytti tosissaan toisen lapsen saamisessa se, että mä sain heti hätäsektion jälkeen lapsen viereeni. Siis sen jälkeen, kun olin tolkuissani.

Miehestä oli tosi paljon apua. Hän on ollut jokaisen lapsen synnyttyä paljon sairaalassa ja nuoremmat olleet mummin hoidossa. Mies on tutustunut sairaalassa lapseensa, hoitanut ekat kylvetykset ja saanut muutenkin tosi paljon oppia hoitajilta, kun mä olen huonovointisena seurannut vierestä.

Mä olen sitä mieltä, että isän paikka on myös siellä sairaalassa vastaanottamassa uutta elämää ja totuttelemassa häneen.

Mies oli lähti vauvan kanssa salista, kun sektioarpea kursittiin kiinni ja muutenkin hoiteli lasta ekana päivänä. Perhehuonetta ei siihen aikaan tainnut vielä olla, mutta sain olla yhden hengen huoneesa koko ajan.

Lähinnä sitä mietitään että onko se iskä "ylimääräinen" siellä osastolla? Kuten tuo seinäjokelainenkin kirjoitti, tuntui kökkimiseltä ennen perhehuoneeseen pääsyä.

Mä haluaisin että mies olisi siellä 24/7 mutta kun se ei ole mahdollista, funtsitaan että saisko isyysvapaista enemmän irti jos ne aloittaisi vasta sitten kun olemme kotiutuneet. Mutta tilanteen mukaanhan siinä täytyy sitten mennä, mä en päästä sitä kotiin jos siltä näyttää :).

Ap

Eikö se miehen rooli ole yhtä tärkeä oli äidin kunto mikä hyvänsä.

äidin kunto?! Eikö se miehen rooli ole yhtä tärkeä oli äidin kunto mikä hyvänsä.

siellä huoneessa voi olla hieman ahdasta ja levotonta, jos molempien äitien miehet ovat koko ajan paikalla. Jos mun kunto olisi ollut parempi, ei välttämättä oltais saatu perhehuonetta, jolloin mies ei olisi todennäköisesti oleillut sairaalassa niin paljoa.

2

Meillä isyysloma on aina aloitettu vasta, kun vauvan kanssa on kotiuduttu.

Eikö ole teille ole tärkeää isän läsnäolo ensihetkistä lähtien. Mutta, hei onneksi on ammattilaiset, jotka auttaa. Eihän se mies sinua auttaakseen siellä ole...

Eikö se mieskin tavallaan ole ensisynnyttäjä, jonka olisi yhtä tärkeää osallistua siihen ohjeistukseen ja opastukseen ja jo sairaalassa isä voi tukea imetyksen onnistumista, tutustua lapseen ja osallistua vierihoitoon.

Toki lapseen kyllä ehtii tutustua kotonakin, mutta vierihoito sairaallassa on merkittävä tekijä isäksi kasvamisessa.

henkilökunta suhtautui tosi positiivisesti isän läsnäoloon, lähinnä se on se tilanpuute, joka tekee sen kökkimisvaikutelman. Isä istuu kovalla tuolilla eikä tavaroille ole oikein paikkaa. Jos huoneessa on toinen äiti, pitää koko ajan väistellä.



Hlökunta näytti miehelle kaikki pesut ja muut hoitotoimenpiteet, musta ei niihin ollut.



2

Olen isä ja lapseni äiti antoi jo heti synnytyksen jälkeen ehkä tavallista isomman "roolin" minulle isänä...



Lapsen synnyttyä koppasin vauva syliin äidin mahan päältä ja siitä asti lapsi on ollut yksinomaan minun hoidettavani. Äiti oli synnytyksestä väsynyt ja nukahti perhehuoneen sänkyyn (synnytys tapahtui yöllä). Siinä minä sitten pidin seuraa vauvalle, juotin äidinmaidonkorviketta ja vaihdoin vaippaa.



Vauva valvoi ja valvottikin sitten ensimmäiset kolme ikävuottaan minua. Äiti ei ryhtynyt imettämään vauvaa, eikä muutenkaan hoitamaan sitä.



Jostain syystä minä miehenä olisin odottanut, että äiti kiinnittää vauvaansa edes jotain huomiota.



Kun ei kiinnittänyt, niin katsoin tarpeelliseksi huomauttaa asiasta äidille=tuli riitoja tästä. Kun äiti ei saanut ymmärtämystä vauvan vieroksunnalleen kotona, niin lähti hakemaan lohtua toisesta miehestä=tuli ero, kun lapsi oli vielä ihan sylivauva.



Vauva tietysti jäi isälleen ja nyt lapsi on 5-vuotias.



5 vuotta on siis kulunut ja se ihmeellinen äitiys ei ole astunut esiin missään vaiheessa. Missähän se on piilossa? Jotenkin epäilen, että sellaista ei taida koskaan tullakaan esiin=on aivan liian myöhäistä jo.



Minulle ja lapsilleni äiti on vain henkilö, joka synnytti lapsen ja siihen se homma sitten jäi. Mitään muuta mainitsemisen arvoista en osaa, eikä kyllä lapsetkaan osaa, sanoa.



Äidillä ei vain ole mitään merkitystä...

äidin kunto?! Eikö se miehen rooli ole yhtä tärkeä oli äidin kunto mikä hyvänsä.

siellä huoneessa voi olla hieman ahdasta ja levotonta, jos molempien äitien miehet ovat koko ajan paikalla. Jos mun kunto olisi ollut parempi, ei välttämättä oltais saatu perhehuonetta, jolloin mies ei olisi todennäköisesti oleillut sairaalassa niin paljoa. 2

Oleskelutilassa me oltiin suurinosa ajasta, huoneessa vain se aika mikä oli pakko.

Äitien miehet?! Jotenkin häiritsee tässä keskustelussa sana mies, miksi että puhu isästä?!

äidin kunto?! Eikö se miehen rooli ole yhtä tärkeä oli äidin kunto mikä hyvänsä.

siellä huoneessa voi olla hieman ahdasta ja levotonta, jos molempien äitien miehet ovat koko ajan paikalla. Jos mun kunto olisi ollut parempi, ei välttämättä oltais saatu perhehuonetta, jolloin mies ei olisi todennäköisesti oleillut sairaalassa niin paljoa. 2

Oleskelutilassa me oltiin suurinosa ajasta, huoneessa vain se aika mikä oli pakko.

Äitien miehet?! Jotenkin häiritsee tässä keskustelussa sana mies, miksi että puhu isästä?!

molempia sanoja. Minusta tämä ei kovin olennainen koko keskustelun kannalta.

Meillä isyysloma on aina aloitettu vasta, kun vauvan kanssa on kotiuduttu.

Eikö ole teille ole tärkeää isän läsnäolo ensihetkistä lähtien. Mutta, hei onneksi on ammattilaiset, jotka auttaa. Eihän se mies sinua auttaakseen siellä ole... Eikö se mieskin tavallaan ole ensisynnyttäjä, jonka olisi yhtä tärkeää osallistua siihen ohjeistukseen ja opastukseen ja jo sairaalassa isä voi tukea imetyksen onnistumista, tutustua lapseen ja osallistua vierihoitoon. Toki lapseen kyllä ehtii tutustua kotonakin, mutta vierihoito sairaallassa on merkittävä tekijä isäksi kasvamisessa.

mutta esikoinen syntyi yöllä, ei se isä kauempaa siellä saanut olla kuin sen 2h, kun jouduin osastolle, ei siellä yötä saanut olla. Osallistui seuraavana päivänä kyllä ohjeistuksiin yms, ehtii siihen hyvin, vaikka ei vielä isyyslomalla ollutkaan. Ja sitten päästiinkin jo kotiin.

Seuraavilla kerroilla ollutkin sitten enemmän kotosalla muiden kanssa ne illat kuiten, vaikka sairaalassakin ovat käyneet.

Kyllä isä ja lapset tosiaan ovat ehtineet tutustua hyvin.