Koetko koskaan sellaista ahdistusta ettet ihan oikeasti tiedä miten sen kestää?

Tuo ahdistus, joka tuntuu rinnassa, voi olla oikeastikin hengenvaarallinen:

Takotsubo cardiomyopathy

Ketipinor auttaa.

Mies petti taas, vaikka jo vuosia mennyt niin, että luottamus palasi.



Olen ihan palasina!



Auttaako siihen joku lääke, ettei tarvii alkoholia ottaa?

Lääkkeet auttoi paniikki- ja ahdistushäiriöön.

ap

nykyään en enää koskaan.



Lääkkeitä en käytä, terapia auttoi. Siellä kävin 3 vuotta 2 kertaa viikossa. Ennen käytin alkoholia pieniä määriä sekä mielialalääkkeitä.

Se on oikeasti ihan hirveää.



Jos sinulla on nyt sellainen tilanne päällä, niin soita auttavaan puhelimeen, jotta saat puhuttua tuota pahaa ahdistusta pois ensi hätään. Niin minä tein, vaikka en olisi koskaan uskonut tekeväni.



Pakko oli tarttua puhelimeen, kun luulin kuolevani siihen paikkaan. Siellä langan toisessa päässä oli ihana, kuunteleva ja tuskani ymmärtävä ihminen.



Soita. Hän on siellä sinua varten.

ole. Äitini kuollessa, veljeni sairastuessa syöpään ja burn outin kokiessani.



Nämä ovat ehkä erilaisia kokemuksia kuin mitä tarkoitat, mutta juuri siltä tuntui, että en kestä millään.



Hain ja sain lyhytaikaista lääkehoitoa/sairaslomaa ja vähitellen toivuin. Vastaavaa tulee vielä varmasti eteenkin, täytyy sitten vaan koettaa selviytyä.

Helpoin ja nopein apu on tehdä jotain ns. itsetuhoista. Lyödä tai viillellä itseään, mennä alusvaatteissa ulos pakkaseen jäädyttämään itseään tms. Viimeksi keksin, että tupakkatauko saattaa auttaa pahimpaan (yleensä en tupakoi). Lääkkeissä on se vika että ne auttaa liian hitaasti.



Kysymys äideille: tuntuuko se muka oikeasti pahemmalta kuin synnyttäminen? Jälkimmäistä en meinaan ole koskaan kokenut, mutta lukemattomista ahdistuskohtauksista olen selvinnyt enemmän tai vähemmän hengissä... :P

Kysymys äideille: tuntuuko se muka oikeasti pahemmalta kuin synnyttäminen?

Olen synnyttänyt kuolleen vauvan. Tiedän, mitä on fyysinen kipu. Henkisestä puhumattakaan.

jos ap puhut oikeasta ahdistuneisuudesta eikä siitä kun vähän "ahistaa" niin hae apua mahdollisimman pian!

Paha ahdistuneisuus on vammauttavaa ja siihen pitää saada apua. JA tuo on valhe, että lääkkeet auttavat hitaasti - oikeat lääkkeet auttavat saman tien.

Kamalimpia olotiloja mitä elämässä joutuu kestämään. :(

Usein ahdistus on hoidettavissa, eri keinoin. Lääkitystä, terapiaa, kognitiivisia menetelmiä. Ahdistuksella on aina myös jotain sanomaa: jokin elämäntilanteessa ottaa koville ja sen selvittäminen ja ahdistusten syiden poistaminen on tärkeää ja mahdollistakin.

Hoida itseäsi!

Kirkon Chat tarjoaa myös kahdenkeskisen purkumahdollisuuden, Facebookissa Kirkko Suomessa -sivuston Chat välilehdellä on tiedot aukioloajoista. Se on tarkoitettu siihen, että voi jutella omista asioistaan luottamuksellisesti kirkon työntekijän kanssa.

Kamalimpia olotiloja mitä elämässä joutuu kestämään. :(

Usein ahdistus on hoidettavissa, eri keinoin. Lääkitystä, terapiaa, kognitiivisia menetelmiä. Ahdistuksella on aina myös jotain sanomaa: jokin elämäntilanteessa ottaa koville ja sen selvittäminen ja ahdistusten syiden poistaminen on tärkeää ja mahdollistakin.

Hoida itseäsi!

Ei ole resursseja. Lääkkeitä saa, mutta ne eivät auta. Ystäviä ei halua loputtomasti kuormittaa.

Paljonkin sellaisesta olosta. Minä koitin lääkkeitä ja terapiaakin mutten minä niistä mitään apua saanut. Lopulta sain avun siitä, että lopetin vastustamasta pahaa oloa. Annoin sen vaan tulla ja mennä rauhassa, katselin tyynenä sen kulkua yrittämättä mitenkään päästä eroon pahasta olosta tai hätäilemättä siitä.

Usein ahdistus on hoidettavissa, eri keinoin. Lääkitystä, terapiaa, kognitiivisia menetelmiä. Ahdistuksella on aina myös jotain sanomaa: jokin elämäntilanteessa ottaa koville ja sen selvittäminen ja ahdistusten syiden poistaminen on tärkeää ja mahdollistakin.

Hoida itseäsi!

Minusta ahdistuksella ei aina ole mitään sanomaa. Ei minulla ainakaan ollut. Se oli joku aivokemiallinen häiriö vaan että tuli semmoisia oloja joskus ilman minkäänlaista ulkoista syytä. Ja kun pääsin eroon paniikkihäiriöstä, mikään ei ajattelussani tai elämässäni muuttunut, paitsi se että opin olemaan vastustamatta paniikkia ja suostumaan rauhassa kokemaan sen silloin kun se tulee.