Lue keskustelun säännöt.
Tämä ei ole provo!
03.01.2013 |
Olen tänne jo aiemmin kirjoittanut miehestäni joka joutui jäämään sairaslomalle born outin vuoksi ja minä jouduin kylmiltään hyppäämään hänen yrityksensä johtamaan sitä.
No en tietenkään handlannu sitä kuten olisi pitänyt ja nyt koko elämämme alkaa olla veitsenterällä. Rahat alkaa olla loppu ja tilauksia on puolet vähemmän kuin mitä mieheni työssäoloaikana ja tilaukset ovat olleet alhaalla jo marras- ja joulukuun ajan, joten kassa kumisee tyhjyyttään!
Itse en ole voinut nostaa itselleni palkkaa (olen siis jo ennestään töissä mieheni firmassa, mutta en johdossa) koska tilauksia on ollut vähän ja palkka työntekijöille+laskut on maksettava. Johtuen mieheni kohtalaisen pienestä sairaspäivärahasta ja siitä että itse en ole voinut nostaa 2kkn. Palkkaa, alkaa meidän säästöt olla kohta syötynä...
Nyt alkaa olla sellainen tilanne, että mun voimat on loppu.
En jaksa enää... Olen jo pitkään valvonut yksin iltaisin ja juonut 4-6 annosta alkoholia että olen saanut itseni turrutettua paniikista ja pelkäänkin nyt romahtavani ihan kokonaan...
Olen myös miettinyt että taidan itsekin olla ihan piipussa ja kaipaisin saikkua, mutta kuka sitten hoitaisi firman?
En myöskään jaksa kuunnella enää mieheni puheita hänen jaksamisestaan enkä varsinkaan sitä kun hän kertoo kuinka huolissaan kaikki tuttavani ja ystävämme ovat hänen terveydestään....
Huoh, auttakaa mua, tsempatkaa mua jaksamaan, ihan mitä vaan että pysyn järjissäni....
Kommentit (35)
Yölläkin olen ollut hereillä taas ja miettinyt näitä asioita ja joka kerta nukahtaessani näin unta siitä että kaikki kaatuu... menee firma ja sitä kautta molempien työpaikat, menee talo, loppuu rahat jne.
Mä en vaan jaksa enää olla se tsemppaaja ja toistella miehelleni koko ajan että asiat kyllä järjestyy. mistä helvetistä mä muka sen tietäisin?!?!
Mä oon niin kyllästynyt siihen että mieheni kaataa mun niskaan koko maailman murheet vähintään kymmenen kertaa päivässä... mä oon niin loppu!
Viime yönä mieleeni pulpahti eka kertaa myös ajatus itsemurhasta joka siis sotii kaikkea sitä vastaan mihin uskon ja millainen arvomaailma minulla on. Olen itse aina halveksinut ihmisiä jotka itsemurhaa ovat päätyneet, mutta alan pikkuhiljaa nähdä siinä yhden ratkaisun, mutta onneksi vielä tällä hetkellä pidän sitä kaikista huonoimpana vaihtoehtona.
Mä haluaisin vaan mennä nukkumaan ja herätä sitten kun tämä painajainen on ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin kotona lasten kanssa ja tuntuu että ajatukset kiertää samaa rataa...
En osaa auttaa. Löytyisikö firman sisältä ketään pätevää sinua auttamaan miehesi sijaistamisessa?
Halaus sulle!
Minkä kokoinen firma on? Onko teillä lapsia? Mites sukulaiset ja ystävät, saisiko heiltä mitään apua?
Et voi jatkaa noin, kohta olet samassa jamassa miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisista ja ystävistä ei ole valitettavasti apua nyt. Miehen vanhemmat on jo eläkkeellä ja omani eivät ole kiinnostuneita meistä :(
Ystävillä on kaikilla omatkin elämänsä ja yhtä ystävääni olen jo kuormittanut niin paljon että pelkään ettei hän kohta enää halua olla seurassani :(
Luulen että joudumme ajamaan miehen yrityksen konkurssiin tai jos saisimme sen myytyä halvalla jonnekin ennenkuin hajoan....
Minäkin komppaan sitä, että firmasta katsottaisiin joku auttamaan homman hoitamisessa, tai viimeisessä hädässä vaikka palkataan joku ulkopuolinen, jos siihen vain mitenkään on varaa.
Helppo tietenkin sanoa, mutta yritä pitää huolta itsestäsi! Ketään ei auta se, että saat itsekin burnoutin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai muuten jää muut hommat hoitamatta...
Palkkajohtajaa meillä ei tuon kassakriisin vuoksi ole varaa palkata, olisi pitänyt tajuta palkata se palkkajohtaja heti silloin kun mieheni sairastui, mutta ei, kun luulimme että handlaisin homman... En siis todellakaan tiennyt olevani näin onneton siinä työssä :(
Mulle on rakas, viisas äitini aina hokenut sitä, kuinka raha ei saa koskaan, koskaan mennä mielenterveyden edelle. Eikä tietenkään fyysisenkään, mutta mulle joutunut tuota hokemaan opiskeluaikoinani, kun tein töitä ja opiskelelin hirmuvauhtia päästäkseni tienaamaan lisää. Mielenterveyteni oli vaarassa.
Rahaa saa aina jostain, mutta (mielen)terveyden kohdalla seuraukset voivat kantaa loppuelämään!
Myykää se firma, menkää konkkaan, tehkää mitä vaan, jos sillä voitte turvata sen, että olette kaikki järjissänne! Tiukempaa tulee varmaan olemaan, mutta mitä se on siihen verrattuna, että molemmat vanhemmat eivät romahda ja että lapsilla on kaksi rakastavaa vanhempaa?
En väitä millään muotoa, että päätös olisi helppo, kun puhutaan omasta firmasta, joka on vähän niin kuin oma lapsi sekin. Mutta ei kuitenkaan lähelläkään, jos ihan oikeasti mietit lastesi (ja omaa) hyvinvointia!
PRIORISOIKAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellesi. Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu ja miten voit. Jos yrität esittää jaksavaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin katastrofi.
Ja lopeta alkoholin käyttö. Se ehdottomasti vaan pahentaa tilannetta! Sun on löydettävä jokin muu rentoutumiskeino. Mistä tykkäät? Luetko kirjoja? Kuunteletko musiikkia? Käytkö lenkillä/ salilla/ uimassa? Keksi joku muu tapa rentoutumiseen.
ja juttelua jatkosta. onko minkä alan yritys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen joutunut siihen samaan koukkuun mahdottomilta tuntuneiden huolien vuoksi, enkä ole päässyt irti!
Paha tilanne teillä on. Pitäisikö firmasta vaan luopua, jotta voisitte hengittää?
niin huonossa kunnossa ettei voi yhtään auttaa sua?
Myykää se pulju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi viikolla.
Yritän pitää sen pystyssä siihen asti tai sitten hyppään itse pois kelkasta ja mieheni hoitaa myynninaikaisen työnteon, hän on kuitenkin saanut jo levätä pari kuukautta ja nyt näyttäisi siltä että mun mielenterveys on huonommalla tolalla kuin hänen...
Laitetaan firmalle niin alhainen hinta että menisi mahd. Nopeasti kaupaksi... Itse olisin valmis luopumaan siitä jo ilman mitään korvausta, olen niin loppu...
En vaan tiedä millä pärjätään kun kummallakaan ei ole mitään tuloja ja säästöt on syöty.... Mistä me saadaan rahaa elämiseen?
Täytyy varmaan myydä talo ja vaihtaa auto halvempaan jne...
- Kai miehesi saa sairauspäivärahaa
- Sinulle työttömyyskorvaus
- Neuvottele pankin kanssa jos on asunto- tai autolainaa. Jos maksatte alkuun vaan korkoja, ei lyhennyksiä.
En vaan tiedä millä pärjätään kun kummallakaan ei ole mitään tuloja ja säästöt on syöty.... Mistä me saadaan rahaa elämiseen?
Täytyy varmaan myydä talo ja vaihtaa auto halvempaan jne...
ja saa palkkaa. Tervetuloa työkkärin jonoihin ja pätkätöihin (ihan niin kuin me muutkin).
Ainut vinkki minkä osaan antaa on: ei ne suuret tulot vaan ne menot.
Nyt firmaan yyteet, heti. Tuo tilanne on sellainen, että jos ei ole tilauskantaa niin kohta ei ole töitäkään.
Ole rehellinen, ole nöyrä. Sano että tilanne ei ole hyvä, miehesi ei pysty tulemaan töihin vaan teidän on yhdessä selvittävä.
Ota myös selvää, onko joku tämän takia saman tien lähdössä. Jupinat ja pirujen seinille maalaamiset pitää saada loppumaan. Nyt tarvitaan talkoohenkeä!
Mä luotan siihen, että sitä myös löytyy. Jos niitä työntekijöitä kerran on, niin siellä on parhaat ideat. Mä olen ollut tilanteessa, jossa työnantaja löi kortit pöytään ja sanoi, että lähteä saa, ketään ei velvoiteta tilanteessa jäämään.
Kaksi lähti. Kaksitoista jäi. Ja se tsemppihenki meidän jääneiden kesken - no, me ollaan yhä taistelutovereita. Tunnemme toisemme, tiedämme miten saadaan toisesta eniten irti - kehumalla, uskomalla.
Juu, ja kun konkurssi oli vältetty, mentiin terassille.
Tai jos firma kaatuu tähän, niin kaada se ajoissa. Pidä tietty realismi. Valtamerilaivoja kaatuu, yrityksiä samaten. Ei se ole maailmanloppu.
On hienoa, että olette saaneet päätöksiä tehtyä. Niinkuin joku vastaaja jo sanoikin, mielenterveys on paaaaljon arvokkaampi kuin yksikään firma, vaikka miten oma. Tsemppiä teille molemmille! Ja koko perheelle.
Yrittäkää saada ystävillenne kerrottua tilanteestanne. Tarvitsette tukea ja tsemppiä, toivottavasti teillä on ystäviä jotka ymmärtävät auttaa ja kannustaa.
Mutta jos vielä tammikuu mennään alhaisella tilausasteella, ei meillä ole enää rahaa maksaa laskujamme...
Pankilta ollaan haettu hätärahoitusta ja saamme tiedon sen saamisesta ensi viikolla. Firma itsessään olisi tuottava, jos sitä vain olisi oikea ihminen hoitamassa. Itse olen miettinyt myös sitä että uskallammeko ottaa pankin hätärahoitusta vastaan jos se meille myönnetään, koska ehtona on aikamoisella varmuudella se että me joudumme laittamaan talomme pantiksi tai takaamaan lainan henkilökohtaisesti ja en tiedä uskallammeko siihen ryhtyä, koska silloin konkurssin tullessa menetämme kaiken.... Nyt meille sentään jäisi talo.
Firman myynnistä tosin pitäisi myös saada muutamia satoja tuhansia jos se siis pysyy pystyssä siihen asti että joku sen ostaa ja siinä pankin hätärahoitusta näyttelee suurta osaa...
Todella vaikea tilanne kaiken kaikkiaan ja kummallakaan meistä ei ole järki tarpeeksi terveenä jotta voisimme ko. Asiaa miettiä....
Vastuuntuntoisia, en siis usko heidän "löysäilevän" vaan oikeasti heillä ei vaan paukut riitä kun tsemppari puuttuu...