Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on väliaikaisesti sijoitettuna isoäidilleen, olenko mielestäsi huono äiti?
03.01.2013 |
Tuli mieleen tuosta, kun aina niin pelätään ls-tukitoimia. Emme ole enää ls-asiakkaita, sillä sovimme asiat lapsen isoäidin (anoppini) kanssa, mutta jonkin aikaa lapsi kuitenkin asuu muualla kun me vanhemmat hoidamme asiamme kuntoon. Onko se maailman loppu, vai miksi niin moni pelkää tukitoimia?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on "lapsi sitä, lapsi tätä". Nytkin ap:n mies sairastui, samoin ap- ja he halusivat parantua, yhdessä. Mitä huutavat mammat? "oivoi missä on LAPSEN etu, LAPSEN tarpeet??" jne. Eiköhän siinä perheessä ole muitakin kuin se vitun-Jumalasta-seuraava-lapsi..! >:( Anteeksi, mutta tämä asia minua jaksaa aina ärsyttää: "perhe" = "lapsi". Joo ei. Kyllä siihen muitakin jäseniä pitäisi kuulua kuin vaan se armas jälkikasvu...
paskoille äideille ja ilmeisesti olet myös paska tytät joka hyväksikäyttää omia vanhempiaan lastenhoidossa.
Mutta se isoäitihän on tämän aikuisen äiti. Onko väärin, jos äiti haluaa auttaa vielä aikuistakin lastaan, jos tällä on vaikeaa? Missä kohtaa äiti muuttuu hyvästä ja lapsistaan hulehtivasta äidistä hyväksikäytetyksi isovanhemaksi? Tapahtuuko se, kun lapsi täyttää 18? Ja ehkä isoäiti haluaa ihan itse mieluummin hoitaa lapsenlapsensa kuin antaa tämän joutua sijaiskotiin. En voi sanoa tietäväni, mutta olen ymmärtänyt, ettei lapsia pakkosijoiteta sukulaisille.
Ennen vanhaan oli aivan yleistä, että isovanhempi asui samassa pihapiirissä ja auttoi lastenhoidossa. Eikö se ole suurta lähimmäisenrakkautta, että omia läheisiä autetaan, kun apua tarvitaan. Ei elämä mene aina kuin Strömsössä ja siksi onkin hyvä, että on ympärillä tukiverkostoa.
Niinpä.
Täällä AV:lla vaan yleinen mielipide on, että jos isovanhemmat kerrankin hoitavat lastenlapsiaan, se on heti hyväksi käyttöä. Ihan riippumatta siitä, kuinka paljon he haluavat sitä itse. Varsinkaan jos se tapahtuu tarpeesta tai vielä pahempaa: pyynnöstä.
Meidän suvussa kaikki auttavat kaikkia aina tarpeen mukaan vanhemmat lapsia ja lapset vanhempia. Olen aina kuvitellut, että se on normaalia, mutta onneksi olen AV:lta oppinut, että se on kieroutunutta ja väärin.
lapsi tosin lastenkotiin sijoitettuna. Vuoden tukitoimien jälkeen äiti halusi lapsen palautettavaksi kotiin, mutta eipä vaan onnistunutkaan vaan sossut alkoivat valmistella huostaanottoa. Perusteita ei ollut, äiti ei koskaan laiminlyönyt lasta, ei pahimmassakaan masennuksessa. Lastenkodissa sen sijaan lapsi kulki rääsyissä ja kohtelu oli todella omituista (tytöt ja pojat ei saaneet leikkiä samassa huoneessa, itkeä tai nauraa ei saanut kuin omassa huoneessa eikä muutenkaan pitää mitään ääntä, jos alle kouluikäinen vahingossa kaataa lasin tai röyhtäisee tms ruokapöydässä joutuu ilman ruokaa nukkumaan jne). Lapsi alkoi oireilla pahoin mm. itkeä niin että alkoi oksennella kun piti palata kotilomalta lastenkotiin. Lastenkodissa sai myös vapaasti kiusata pienempiä, teini-ikäiset pikku koululaisia mm uhkailla väkivallalla ja tappamisella eikä siihen puututtu, kunhan vaan lapset olivat hiljaa.
Kun lapsi pääsee kotiin on äidillä hoidettavana sijoituksen traumatisoima lapsi.
Ja moni naiivisti kuvittelee että sijoitus on jokin autuaaksi tekevä asia ja lapsella parempi kuin kotona ja vieraat ihmiset välittävät ja rakastavat vierasta lasta enemmän kuin omat vanhemmat.
Ihmiset jotka tietävät näitä tositarinoita lastensuojelun nurjasta puolesta ymmärtävät olla hakematta apua, koska sitä ei todellakaan aina saa. Joku voi jossain saada, mutta monella on myös vastakkaisia kokemuksia.
Miehellä puhkesi paha skitsofrenia ja minulla sen mukana masennus. Itkin, kun lapsi vietiin, mutta tiesin sen olevan hänelle parhaaksi isän terveydentilaa ajatellen.
Totta kai saamme tytön takaisin, johan mies saa lääkityksen kuntoon, mutta joskus rakkaus lasta kohtaan vaatii ne kaikkein vaikeimmat teot.
Kaikki on "lapsi sitä, lapsi tätä". Nytkin ap:n mies sairastui, samoin ap- ja he halusivat parantua, yhdessä. Mitä huutavat mammat? "oivoi missä on LAPSEN etu, LAPSEN tarpeet??" jne. Eiköhän siinä perheessä ole muitakin kuin se vitun-Jumalasta-seuraava-lapsi..! >:( Anteeksi, mutta tämä asia minua jaksaa aina ärsyttää: "perhe" = "lapsi". Joo ei. Kyllä siihen muitakin jäseniä pitäisi kuulua kuin vaan se armas jälkikasvu...
traumatisoituneen lapsen rinnalla. Kyllä äiti ON HUONO äiti jos valitsee mielummin sekopäämiehensä ja kuin auttaa lastaan. Toivottavasti vaan tuo "saan lapseni takaisin kun saan asiani kuntoon" ei mene sitten ihan noin vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paha miehesi skitsofrenia on? Kuinka pitkä aika hänen diagnoosistaan on? Näetkö päivittäin lastasi? Oliko lapsen ja isovanhemman välit jo entuudestaan hyvin läheiset? Miksi miehesi ei ole laitoksessa saamassa hoitoa? Miten ajattelit hoitaa miestäsi, itseäsi ja parisuhdettanne lapsen ollessa poissa? Mitä siis ajat takaa sillä?
Itse olisin kaikin tavoin pyrkinyt pitämään lapsen luonani. Olisin saattanut muuttaa pois yhteisestä kodistakin, mutta toisaalta siinä vaiheessa mielestäni toinen on niin huonossa kunnossa, että on ainakin hetken aikaa ollut laitoksessa.
Onko toiveita paranemisesta? Kuinka harhainen miehesi on? Itse en tiedä voisinko jatkaa elämää skitsofreenikon kanssa, joka ei todennäköisesti paranisi.
Muistathan ensin huolehtia itsestäsi ja lapsestanne ja vasta sitten miehestäsi. Jos et muista hoitaa itseäsi, et jaksa päästä yli masennuksesta.
..ja muuttaisitte vielä pois yhteisestä kodista vain siksi, että tämä on sairastunut?? Skitsofrenia pysyy nykyään hyvin kurissa lääkkeillä ja kun hoitotasapaino saavutetaan, eipä sairaus päällepäin juuri näy! Jos lapsi on tutussa, turvallisessa paikassa sillä aikaa kun elämä asettuu uomiinsa hänen kotonaan, en osaa nähdä asiassa mitään pahaa. Vai että trauma tulee- no just, eiköhän tuossa tilanteessa ole parempi että aikuiset hoitavat asiansa ensin kuntoon ja sitten jatkavat elämäänsä perheenä lapsen kanssa? Vai miten olisi pitänyt menetellä, masentuneen äidin ottaa lapsi mukaansa ja muuttaa pois kotoa "kun isi on vähän sairas"? Siinä sitä nykyajan esimerkkiä kerrakseen; hylätään perheenjäsen silloin, kun hän eniten tukea tarvitsisi!
Asiat eivät aina mene kuten Strömsössä. Lapselle tuollainen muuttokokemus on vielä pientä, ainakin jos verrataan esim. sairastuneeseen isään. Mutta eihän täällä ketään kiinnosta, miten isä voi, kun elämä pyörii sen lapsen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ole huono äiti. Hyvä äiti on sellainen, joka ymmärtää itse milloin lapsen on parempi olla muualla kuin omien vanhempien luona.
Arvaa mikä ero on antaa lapsi isovanhemmille kuin sisson tädeille. Toiselta saat lapsesi pois, mutta sossuilta et luultavasti saisi. Tuossa tapauksessa jättäisin mieheni eli elettäisiin kahdessa taloudessa joko väliaikaisesti tai lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia sovittiin hyvissä ajoin tyyliin: Jos tarve vaatii ja lapsi huostaanotetaan, hänet sijoitetaan minulle. Eivät ne sossut mitään hirviöitä ole. isoäiti
Sovimme asiat yhdessä mieheni äidin kanssa, tapaamiset sun muut. Saamme tytön takaisin, johan miehen lääkitys on kunnossa ja elämänhallinta kunnossa (mitä ei ole tällä hetkellä kohtausten takia)
Sen tiedän, ettei mieheni tule koskaan paranemaan. Oikean lääkityksen avulla elämä kuitenkin voi olla suht normaalia, vaikkakaan ei voi käyttää alkoholia (edes sitä sallittua määrää) tai tekemään tiettyjä töitä. Mieheni hyvä ystävä on ollut skitsofreniko teini-iästä asti, joten häneltä mieheni saa vertaistukea.
Ja anoppini on ihana ihminen, koska otti tytön hoiviinsa. Parempi läheisen sukulaisen luona, kuin vieraassa perheessä, tätä mieltä olen. Olimme alussa sossun asiakkaina (miehen sairaus iski kunnolla nyt syksyllä, vaikka on aina ollut piilevänä), ja sen lyhyen ajan mitä ehdimme lastenvalvojalla käydä niin sanoi, että on todella harvinaista että lapsi pääsee sukulaisen hoiviin. Toivoisin siis enemmän suomalaisten olevan perhekeskeisiä jos vain mahdollista, ei vain ajattelevan miten luuseri ihminen on jos joskus elämäntilanne menee huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varsinkaan tänne omista asioistaan avautuminen ei kenenkään mielenterveyttä kohenna, päinvastoin.
Sovimme asiat yhdessä mieheni äidin kanssa, tapaamiset sun muut. Saamme tytön takaisin, johan miehen lääkitys on kunnossa ja elämänhallinta kunnossa (mitä ei ole tällä hetkellä kohtausten takia) Sen tiedän, ettei mieheni tule koskaan paranemaan. Oikean lääkityksen avulla elämä kuitenkin voi olla suht normaalia, vaikkakaan ei voi käyttää alkoholia (edes sitä sallittua määrää) tai tekemään tiettyjä töitä. Mieheni hyvä ystävä on ollut skitsofreniko teini-iästä asti, joten häneltä mieheni saa vertaistukea. Ja anoppini on ihana ihminen, koska otti tytön hoiviinsa. Parempi läheisen sukulaisen luona, kuin vieraassa perheessä, tätä mieltä olen. Olimme alussa sossun asiakkaina (miehen sairaus iski kunnolla nyt syksyllä, vaikka on aina ollut piilevänä), ja sen lyhyen ajan mitä ehdimme lastenvalvojalla käydä niin sanoi, että on todella harvinaista että lapsi pääsee sukulaisen hoiviin. Toivoisin siis enemmän suomalaisten olevan perhekeskeisiä jos vain mahdollista, ei vain ajattelevan miten luuseri ihminen on jos joskus elämäntilanne menee huonoksi.
Sehän on viisasta ennakointia, että yhteisellä sopimuksella lapsi on läheisellä, eikä koskaan tarvitse mennä huostaanottoon, itsemurhaan tai johonkin perhetragediaan. Kenenkään ei pitäisi paheksua toisten ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varsinkaan tänne omista asioistaan avautuminen ei kenenkään mielenterveyttä kohenna, päinvastoin.
Mulla on elämässä tapahtunut vaikka mitä, mutta en koskaan avaudu asioista tänne. Voin kyllä tuntea empatiaa muita kohtaan, koska itsekin tiedän, ettei elämä ole aina niin helppoa. Väitän olevani kiltempi ihminen kuin 90% muista äideistä, vaikka olenkin lapseni etä-äiti. Mutta ei siitä sen enempää. Kiltteys ei aina kannata.
ja varsinkaan tänne omista asioistaan avautuminen ei kenenkään mielenterveyttä kohenna, päinvastoin.
Mulla on elämässä tapahtunut vaikka mitä, mutta en koskaan avaudu asioista tänne. Voin kyllä tuntea empatiaa muita kohtaan, koska itsekin tiedän, ettei elämä ole aina niin helppoa. Väitän olevani kiltempi ihminen kuin 90% muista äideistä, vaikka olenkin lapseni etä-äiti. Mutta ei siitä sen enempää. Kiltteys ei aina kannata.
Olet todella rohkea, kun uskallat edes tunnustaa olevasi etä-äiti.. Ja ymmärrän teitä jotka ette halua avautua. Itse halusin vain avautua tuodakseni esiin sen, että joskus todellisuus vaatii toisenlaisia toimia. Kaikkea hyvää sinulle ja muille vaikeassa tilanteessa oleville, ei tällainen ole ikinä helppoa.
...että nyky-yhteiskunnassa on EDELLEEN hirvittävät ennakkoluulot skitsofreniasta :(
ja varsinkaan tänne omista asioistaan avautuminen ei kenenkään mielenterveyttä kohenna, päinvastoin.
Mulla on elämässä tapahtunut vaikka mitä, mutta en koskaan avaudu asioista tänne. Voin kyllä tuntea empatiaa muita kohtaan, koska itsekin tiedän, ettei elämä ole aina niin helppoa. Väitän olevani kiltempi ihminen kuin 90% muista äideistä, vaikka olenkin lapseni etä-äiti. Mutta ei siitä sen enempää. Kiltteys ei aina kannata.
Olet todella rohkea, kun uskallat edes tunnustaa olevasi etä-äiti.. Ja ymmärrän teitä jotka ette halua avautua. Itse halusin vain avautua tuodakseni esiin sen, että joskus todellisuus vaatii toisenlaisia toimia. Kaikkea hyvää sinulle ja muille vaikeassa tilanteessa oleville, ei tällainen ole ikinä helppoa.
Itse olen vain tullut hirveän varovaiseksi. Kaikista ilkeimpiä osaavat olla muut äidit ja samalla kaikista empaattisempia ovat taas toiset äidit.
kyllä helposti saa huonon äidin tittelin, jos tuolla perusteella olet huono äiti.
Minusta et ole, hienoa, ettet hylännyt miestä hänen sairastuessaan vakavaan sairauteen, mutta kuitenkin huolehdit että lapsenne on hyvässä turvassa. Kaikkea hyvää teille, toivottavasti miehesi saa tarvitsemansa avun.
Eli täällä saa siis hylätä aviopuolison jos hänelle puhkeaa mielenterveysongelmia, mahtavia parisuhteita täällä. Kyllä jokainen lapsi ansaitsee isän ja äidin, jos se on mahdollista ja sitä pitää ensin yrittää, mutta nykyään tulostellaan av-mammojenkin tietsikoilta varmaan joka lauantai eropaperit pöydälle jos se Erkki vielä juo yhdenkin olusen! :D
Luitko sä vajaaälyinen megam*lkku mitä tuo aloittaja kirjoitti syiksi? Osaatko sä lukea??? Osaatko sä kirjoittaa muita kuin tuomitsevia lauseita anonyymina sellaisista ihmisistä tai perheistä joille tapahtuu todella ikäviä asioita?
Kaikki tsemppi teille aloittaja, toivottavasti saatte tilanteenne taas paremmaksi ja tytön sitten sinne kotiin.
Ja tuosta kolmentoista kommentista; ihan täyttä roskaa mitä suollat! Tietämättömyys paistaa susta kauas. Kyllähän nuo voi tulla ihan kenelle tahansa ihmiselle vaikka kuinka eläisi kunnolla. Ihan yleistietoa tämän pitäisi olla.