Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kerron että jätän vl-uskon

Vierailija
02.01.2013 |

Hei, onko jollain entisellä uskovaisella (lestadiolaisella) antaa vinkkiä? Miten kertoa sukulaisille ja ystäville etten halua olla enää vanh. lestadiolainen?



Olen jo pitkään tiennyt, etten ajattele enää niinkuin liikkeessä opetetaan. Olen jo pitkään tiennyt, etten halua elää niin kuin pitäisi, uskon määräysten mukaan.



Olen lestadiolaiseksi oikeasti liian liberaali, liian vaupaudenhaluinen, liian ulkonäkökeskeinen, liian kritisoiva, liian kaikkea.



Olen elänyt jo pitkään vähän kuin kaksoiselämää. Oma perheeni (siis mies ja lapset) tavallaan 'tietää' tilanteeni, (lapsista ehkä vain esikoinen on sen ikäinen että tajuaa) vaikka asiasta ei olla ääneen puhuttu. En ole rohjennut puhua...Olen välttänyt asiasta puhumista miehen kanssa, koska olen ajatellut että jos vain oikein kovasti yritän ja yritän, että jos voisin olla vielä vl, niin tämä helpottaisi... mutta en vaan voi. Minä olen tällainen ja se on hyväksyttävä.



Millä tavalla saisin sanottua tämän asian vanhemmilel joille se varmaan on tuskallisinta?



Miten voin välttää käännyttämisyritykset?



t. vapaudenhaluinen nainen, vaimo ja äiti

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
10.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olen vanh.lestadiolainen 14 vuotias tyttö ja en tiedä miten kertoisin vanhemmilleni ja sukulaisilleni että en halua olla tässä uskonnossa. Olen tiennyt jo todella kauan että en halua kuulua tähän uskontoon, mutta koska olen vasta 14 on todella vaikeaa sanoa vanhemmille ja sukulaisille että minusta ei ole tähän uskontoon ja en haluaisi sanoa heille sitä koska mua pelottaa että menetän vanhempani ja sukulaiseni, mutta en vain pysty enää esittämään että haluaisin kuulua tähän uskontoon.😔

Vierailija
42/44 |
10.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikai sitä tartte kenellekkään erikseen kertoa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
10.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en ikinä asiasta kenellekkään sen kummemmin ole kertonut, kyllä he sen kai luultavasti ovat huomanneet etten ole, eikä kukaan koskaan ole asiaa puheeksi ottanut...

Vierailija
44/44 |
10.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh sinulla ap vaikeampi tilanne kun itselläsi jo perhettä. Olin tulossa antamaan yksinkertaisia neuvoja, koska itselle se oli "helpompaa" kun olin vasta 16-vuotias. Yritin ensin kertoa vanhemmilleni monta kertaa, he pettyivät ja suutahtivat jolloin monta kertaa "tein parannuksen." Meni aikaa kunnes kirjoitin ajatukseni paperille ja annoin sen vanhemmilleni luettavaksi. Minun on muutenkin vaikea pukea asioita sanoiksi, oli helpompi kirjoittaa. Oli ihan kamalaa, itkimme kaikki, mutta jokainen myös ymmärsi minua. On väärin esittää jotain mitä ei ole.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kahdeksan kolme