Mitä tehdä kun liitosta on vuorovaikutus ja läheisyys kadonnut?

mutta meillä ihan sama juttu!

etupäässä lasten ehdoilla?

Silloin tilanne lienee jokseenkin normaali.

Mies ei sinne lähde "puhumaan vieraille yksityisistä asioista ja ongelmista". Kävin itse pari kertaa yksin.



ap

Menkää matkalle. Pois tutusta kotiympäristöstä.

Ei televisiota, ei tietsikkaa jne.

Viikko jossain lämmössä tekee ihmeitä.

Puhun kokemuksesta.

etupäässä lasten ehdoilla?

Silloin tilanne lienee jokseenkin normaali.

Me ollaan tuo pikkulapsivaihe nyt ohitettu ja aikaa on välistä jopa ihan itsellekin. Lapset on koululaisia, toinen jo yläasteella. Suhde koki tämän kuoleman juuri tuossa pikkulapsivaiheessa ruuhkavuosina. Töissä rankkaa, lapset sairasteli paljon yms.

ap

meidän ongelman, vaikkei kukaan kysynytkään: meillä on pieni lapsi, ja vauvavuoden aikana ongelmat ovat kärjistyneet. Eivät oikeastaan siksi, että arki menee lapsen ehdoilla, se ei varsinaisesti haittaa kai kumpaakaan, vaan siksi että kun tarvitsisin aikaista enemmän tukea, olen henkisesti entistä enemmän yksin.



2

etupäässä lasten ehdoilla?

Silloin tilanne lienee jokseenkin normaali.

Pienten lasten vanhemmista eroaa, jos toi on normaalia...

Mies ei sinne lähde "puhumaan vieraille yksityisistä asioista ja ongelmista". Kävin itse pari kertaa yksin.

ap

hankalalta, jos asenne on tuo. Uskoisin että pariterapia on helpoin tapa saada prosessi alkuun. Oletteko keskustelleet mitä haluatte parisuhteelta, mikä mättää ja millainen sen pitäisi olla? Pystyykö mies puhumaan sinulle avoimesti? Avoin keskustelu on kaiken lähtökohta, ja ulkopuolinen ihminen toisi uusia näkökulmia joita luulen että tuossa tilanteessa tarvittaisiin.

Vaihtoehtoisesti voisin kuvitella että aiheesta on hyvää kirjallisuutta (esimerkkejä en osaa sanoa), joita teidän molempien kannattaisi lukea. Mahdollisesti niistä saisi jotain toimintaohjeita, miten edetä jne..

Tärkeintä mielestäni on että molemmat ovat samaa mieltä asian tärkeydestä ja ovat motivoituneita saamaan suhteen toimimaan ja kommunikaation kuntoon.

Mies ei sinne lähde "puhumaan vieraille yksityisistä asioista ja ongelmista". Kävin itse pari kertaa yksin.

ap

hankalalta, jos asenne on tuo. Uskoisin että pariterapia on helpoin tapa saada prosessi alkuun. Oletteko keskustelleet mitä haluatte parisuhteelta, mikä mättää ja millainen sen pitäisi olla? Pystyykö mies puhumaan sinulle avoimesti? Avoin keskustelu on kaiken lähtökohta, ja ulkopuolinen ihminen toisi uusia näkökulmia joita luulen että tuossa tilanteessa tarvittaisiin.

Vaihtoehtoisesti voisin kuvitella että aiheesta on hyvää kirjallisuutta (esimerkkejä en osaa sanoa), joita teidän molempien kannattaisi lukea. Mahdollisesti niistä saisi jotain toimintaohjeita, miten edetä jne..

Tärkeintä mielestäni on että molemmat ovat samaa mieltä asian tärkeydestä ja ovat motivoituneita saamaan suhteen toimimaan ja kommunikaation kuntoon.

Ymmärrän kyllä, ettei mies halua lähteä puhumaan ulkopuoliselle. Mulle se on helppoa. Se vuorovaikutus ja keskustelutaitojen puuttuminen tässä yksi ongelmista onkin. Mies ei ole koskaan ollut kova puhumaan, yleensä se on mun yksinpuhelua. Nyt tämä on entistä vaikeampaa kun vaikenemista on ollut niin kauan. Olen itse lukenut lukemattomia kirjoja, ehdotellut aiemmin asioita miehelleni yms. mutta jotenkin en saa häntä "kyytiin". Välistä tuntuu, että onkohan nämä asiat valuneet nyt kuitenkin niin pitkälle, ettei paluuta enää ole...

ap

#2

ja silti menee parisuhde päin seiniä.

että ihmiset on erilaisia ja käsittelee asioita eri tavalla, ja tunteista ja fiiliksistä puhuminen ääneen voi olla joillekin paljon vaikeampaa kuin toisille.



Näkeekö mies myös tilanteen ongelmallisena ja haluaisiko hän siihen parannusta? Vai onko tyytyväinen elämäänsä ja suhteeseenne? Koska tuo ettet saa häntä "kyytiin" vaikuttaa siltä ettei hän ole kovin motivoitunut tekemään asialle mitään. Tai jos ei halua terapiaa/kirjoja, niin mitä olisi valmis tekemään suhteenne eteen?

Eipä se tule koskaan riittämään, että vain toinen haluaa parannusta. Joko tyydyt tilanteeseen tai lähdet.

että ihmiset on erilaisia ja käsittelee asioita eri tavalla, ja tunteista ja fiiliksistä puhuminen ääneen voi olla joillekin paljon vaikeampaa kuin toisille.

Näkeekö mies myös tilanteen ongelmallisena ja haluaisiko hän siihen parannusta? Vai onko tyytyväinen elämäänsä ja suhteeseenne? Koska tuo ettet saa häntä "kyytiin" vaikuttaa siltä ettei hän ole kovin motivoitunut tekemään asialle mitään. Tai jos ei halua terapiaa/kirjoja, niin mitä olisi valmis tekemään suhteenne eteen?

Ei hänkään tyytyväinen ole, kuinka voisi ollakaan. Mutta jotenkin aika on tappanut sen motivaationkin (niinkuin minultakin aika ajoin) enkä keksi miten saan heräämään tuosta unesta ja "ei välitä enää"-tilasta. Tätä on kestänyt niiiin pitkään. Itse olisin käytännössä valmis mihin tahansa, mutta en pysty tähän yksin. Aika toivoton olo. En usko, että mieskään eroa halua ja on niin sanonutkin, mutta hän on menettänyt uskonsa, että tämä laiva jotenkin käännettäisiin.

ap

kun asioita on ratkottava jostain suunnasta alkaen, kummasta aloittaa ensin: vuorovaikutus vai läheisyys? Seuraako jompikumpi paremmin toistaan?



ap

Onko teillä seksiä edelleen? Meillä ei ole.

Onko teillä seksiä edelleen? Meillä ei ole.

Ei ole ollut aikoihin.

ap

Eikö teillä ole sitten ollut vuosiin edes seksiä? Ja onko seksittömyys ollut miehelle ok?

Vai katsooko nettipornoa tai vilkuileeko muita naisia?

halua ja tarvitse seksiä ja läheisyyttä. Tilanne on vaan meidän kohdalla mennyt niin vaikeaksi, että sitä on oikeasti jo vaikea selittää. Toisesta on vieraantunut niin paljon. Puhuminen, silmiin katsominenkin on vaikeaa, koskemisesta puhumattakaan. Kuulostaa varmaan osalta sarjassa "mission impossible".



No korjataanko tämä koko roska sillä, että "pakotamme" toisemme vällyjen alle puuhaamaan? Silläkö tämä ratkeaa?



ap