Väsyttävä loma, lapset ovat ottamassa ylivallan perheessämme.

melko saman ikäiset lapset. Valittavat ruuasta, eivät viihdy kyläreissuilla, eivät halua ulkoilla. Itse olen tulkinnut, että lomalla tulee pahat vieroitusoireet, kun ei ole normaaleja koulu-, harrastus-, ja kaveriaktiviteetteja. Tappelevat sitten keskenään ja valittavat kaikesta. Meilläkin etuisuuksia vähennetään, jos tulee valitusta. Haluaisin olla positiivinen vanhempi, mutta aina ei voi antaa periksi karkin syönille ja laiskottelulle,

Siihen on ajauduttu kun mitään ei tapahdu kun aloitan normaaliäänellä kehottamisen vaikka hampaiden pesulle tms. Ihan kuin odottaisivat, että suutun kunnes sitten itse suuttuvat ja lähtevät vihaisena hampaiden pesulle. Ihan järjetön oravanpyörä että minun pitää olla ensin vihainen ja sitten lapset tulevat vihaiseksi ja sitten ollaan kaikki vihaisia.



Loman aikana oli niin paljon tilanteita, että kaikilla oli pinna kireällä.



Harmittaa kun tuntuu, että suhde lapsiin on huonontunut ja monena iltana käyvät nukkumaan vihaisena ja hyvät yöt jää sanomatta.

Mulla on toiminut tosi hyvin toi "aikuiselle" puhuminen. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että puhuu kuin aikuiselle, vaan sitä, että arvostaa toista ihmisenä ja osallistaa hänet aitoon vuorovaikutukseen, jossa molemmat myös kuuntelevat.



En ole juuri koskaan huutanut lapselle vaan jaksanut pienestä asti selittää: "Jos heität lasin, se hajoaa ja sirusta voi tulla haava. Ei kannata kiukutella karkkihyllyllä, kaupassakäynti kestää pidempään ja ehtii tulla nälkä ennen kuin ollaan kotona." Kun lapsi on vaatinut jotain, josta olen eri mieltä, pyydän häntä selittämään miksi ja perustelemaan oman näkökulmansa. Aika nopeasti hän oppi kertomaan myös sellaisia näkökulmia, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Näistä palkitsin usein suostumalla alkuperäiseen pyyntöön. Lapsi on nyt teini, viisas, hauska ja keskustelukykyinen nuorimies!



Puhun, myös aikuisille, matalalla ja rauhallisella äänellä, se toimii aina paremmin kuin kova kimittäminen :)

lapsille joka ilta, vaikka olisitte kuinka vijaisia tahansa. Itse ajattelen, että mitä jos lapsi kuolisikin yllättäen yöllä ja oltaisiin menty nukkumaan ilman hyvän yön toivotuksia. Ajattelen tätä joskus, kun pinna on illalla oikein tiukalla, usko pois, ei ole kiristystä enää.

No ap mitä tapahtuu jos lapset eivät mene teillä viimeistään toisella pyynnöllä hammaspesulle ?



Meillä sanotaan toiseen pyyntöön että jos nyt ei mennä niin iltasatu peruuntuu. Toimii yleensä tosin jos ei toimi niin sitten tosiaan jätetään lukematta iltasatu. Jos ei menty edelleenkään niin sitten sanon että jos ei vieläkään mennä niin sitten sammuu käytävän valot kun mennään sänkyyn. Jos sekään ei toimi niin iloitan että kamarin ovikin laitetaan kiinni. Seuraava uhkaus olisi ettei laiteta yövaloakaan. Mutta sitä ei ole tarttenut käyttää.



Mutta pointti on siis miettiä sellaisia rangaistuksia joista voi pitää kiinni ja sitten pitää niistä kiinni. Ei huutamista vaan selkeät komennot ja tarvittaessa sanot mitä seuraa jos ei tottele.



Lisäksi voisi olla lomalle valmiina "reippauskalenteri". Eli jos hommat sujuu saa päivittäin pojat tarran. Ja kun tarroja kertyy pääsee niillä sitten niihin erityisiin juttuihin. Eli automaattisesti ei ole tarjolla kaikkea kivaa vaan ne pitää ansaita hyvällä käytöksellä.

että parhaiten toimii, kun kuitenkin kaikesta huolimatta jaksaa selittää ja vääntää asiat rautalangasta. Lapset kun ovat lapsia, eivätkä tosiaankaan monia asioita ymmärrä. Esim. kerran 4-v neropatti kieriskeli maassa ja minä kieltämään, kun takki menee likaiseksi. Vastaa, että "no sen voi pestä". Alkoi tietysti jo hermo kiristyä.. Mutta jaksoin rauhallisesti selittää, että "voihan sen tietysti pestä, mutta kestää kokonaisen päivän, ennen kuin se on kuiva ja sinä aikana et voi sitten mennä ollenkaan ulos". Muistan vieläkin sen hämmästyneen ilmeen, kun 4-v ymmärsi asian ja sitten loppui kieriskely.

Ja just tän takia lapsille ON PAKKO HUUTAA!

Anna tyhjiön tilalle lapsille hyviä arvoja. Ala käymään heidän kanssaan kirkossa kerran viikossa. Keskustele heidän kanssaan lähimmäisenrakkaudesta. Keskustelkaa siitä, miten lapset voisivat auttaa ja ilostuttaa muita ihmisiä. Ota lapset aktiivisesti mukaan pohdiskeluihin. Viettäkää paljon tylsää aikaa yhdessä. Sellaista, milloin ei tehdä yhtään mitään.

Menetät auktoriteettiasemasi, jos huudat lapsille. Aivan varmasti saat viestisi perille normaalidesibeleilläkin. Se vaatii vain enemmän kärsivällisyyttä ja ehkä myös taitoa.

Katso lapsi ymmärtää nopeasti että hänen ei tarvitse totella sinua. Hän ymmärtää että et voi rangaista häntä mitenkään.

99 prosenttia suomalais lapsista on täysiä terroristeja. Ne eivät tottelee ketään koskaan. Ne ovat juuri tälläisen ymmärtäväisen kasvatuksen tuloksia.

Lapsi tekee mitä sille sanotaan. Vanhemmalla on täydellinen hallinta. Hän ei neuvottele vaan määrää. Määräys on ehdoton.

Yksikin säännön rikkominen on erittäin paha asia. Siitä pitää rangaista armottomasti.

Lapsien PITÄÄ totella. He eivät saa huutaa koskaan. He siivoavat omat sotkunsa jne.

Jos lapsi ei tule ruokapöytään just ajallaan niin hän ei syö kuin vasta seuraavalla aterialla. Ei tekosyitä.

Muistutan, että hampaat on lapsen ei minun ja jos niitä tarvitsee seuraavalla lääkärikäynnillä porata, tietää kehen se sattuu.

AP

No ap mitä tapahtuu jos lapset eivät mene teillä viimeistään toisella ...

Sä olet aikuinen, käyttäydy niin.

Lapsille huutaminen on yhtä tyhjän kanssa. Oot jo saanu muuten ihan hyviä vinkkejä, mutta oikeesti millään hammaslääkärillä en lähtis pelottelee.

Koska et voi tietää miten lapses sen hampaitten tutkimisen kokee..niitä voi oikeesti sattua jo pelkästään se naputtelu, niinku mua, vaikka hampaat on ollu aina ehjät, ei reiän reikää..

Se on ainoa asia millä merkitystä.

Älä koskaan oleta niin. Minulla on 9-ja 11-vuotiaat nuorimmat ja olen huomannut että kun minäviihdyn, hekin viihtyvät. Missä vain. Isommille yritin järjestää kaikkea kivaa mutta huomasin että se ei toiminut.

Lapset eivät määrää mitään. Aikuiset päättää mitä tehdään, koska tehdään, mitä syödään jne. Lapsi tekee mitä sille sanotaan.

No ap mitä tapahtuu jos lapset eivät mene teillä viimeistään toisella pyynnöllä hammaspesulle ?

Meillä sanotaan toiseen pyyntöön että jos nyt ei mennä niin iltasatu peruuntuu. Toimii yleensä tosin jos ei toimi niin sitten tosiaan jätetään lukematta iltasatu. Jos ei menty edelleenkään niin sitten sanon että jos ei vieläkään mennä niin sitten sammuu käytävän valot kun mennään sänkyyn. Jos sekään ei toimi niin iloitan että kamarin ovikin laitetaan kiinni. Seuraava uhkaus olisi ettei laiteta yövaloakaan. Mutta sitä ei ole tarttenut käyttää.

Mutta pointti on siis miettiä sellaisia rangaistuksia joista voi pitää kiinni ja sitten pitää niistä kiinni. Ei huutamista vaan selkeät komennot ja tarvittaessa sanot mitä seuraa jos ei tottele.

Lisäksi voisi olla lomalle valmiina "reippauskalenteri". Eli jos hommat sujuu saa päivittäin pojat tarran. Ja kun tarroja kertyy pääsee niillä sitten niihin erityisiin juttuihin. Eli automaattisesti ei ole tarjolla kaikkea kivaa vaan ne pitää ansaita hyvällä käytöksellä.

Mitään iltasatuja muutenkaan lueta. Valot on tietenkin pois päältä koska on yö. Mitään hemmetin yövaloja koskaan ole tarvittu.

Meillä lapset eivät olisi moksiskaan tuollaisista rangaistuksista

huudan lapsilleni kun vituttaa jatkuva huutaminen, raivoaminen ja muu paska. lällälläääääää

rangaistukset peliin. Jos ruokaa nimitellään niin omaan huoneeseen syömättä. JOs tapellaan tai nimitellään aikuisia niin peliaikaa pois, kaverivierailut pois, telkankatselu pois - valitse niistä sopiva rangaistus. Älä huuda ja uhkailevaan toimi ja tee asialle jotain.



Meillä ei sanota ruokaa pahaksi ilman rangaistusta eikö myöskään hypitä aikuisten silmille

seurauksia huonosta käytöksestä. Tietysti sitä ennen heidän tulee tietää mikä on sopivaa käytöstä.



Jos huonoa käytöstä/puhetta jne... ei karsita pois niin lyhyesti: sitä saa mitä tilaa! Ei todellakaan ole mukavaa jos aikuiset lapset ovat huonotapaisia!

On se ensimmäinen ja viimeinen virhe. Suomalaiset äidit huutavat/puhuvat rumasti lapsilleen ja niin metsä vastaa kuin jne..

Meillä ei huudeta, koska ymmärsin ja omaksuin joskus vuosia sitten jonkun viisaan vinkin: puhu lapsellesi niinkuin puhuisit kelle tahansa aikuiselle (äänensävy).

Vaikka miten yrittää järjestää kivaa ohjelmaa lapsille, eivät he sitä tunnu arvostavan tippaakaan. Olen aivan puhki loman jäljiltä. Lapset valittavat ruuasta, riekkuvat kaupungilla käydessä, tappelevat jatkuvasti ja ennen kaikkea suuttuvat ja sen myötä raivoavat tai mököttävät pienimmästäkin asiasta.

Olihan lomalla kivaakin, mutta valitettavan paljon mielestäni huonoa käytöstä lapsilta. Me vanhemmat ollaa tyhmiä kakkapäitä ja tavaroita viskotaan ja uhotaan ties mitä. Ruoka on aina pahaa teki mitä tahansa. Se on pahaa jo ennen kuin sitä on maistettukaan.

Eivät osaa yhtään leikkiä keskenään kun jo parin minuutin päästä alkaa tappelu ja raivoaminen ja sitten se käy minun hermoon.

Lapset ovat poikia iältään 6 ja 8 vuotta enkä tiedä mitä teen jos meno tästä vaan pahenee. Ääntä meilä riittää, me huudamme lapsille, eikä sekään enää tehoa. Tuntuu, että mikään ei enää tehoa ja lopulta homma menee itkuksi.

Olen puhki lasten kanssa olemisesta ja se harmittaa.

Positiivista palautetta ihan pienestäkin.

"Kiva ku laitoit astiat koneeseen. Hyvä kun maistoit. Kiva kun pelasitte nahistelematta ymym."



Välillä aikaa vaan toisen kanssa.



Ja jos on villiä ja paljon ei-sanoja niin miljoonat kiellot positiivisiksi:

Älä huido - pidä kädet paikalla

Älä juokse - kävele rauhallisesti

Älä sotke - syö siististi

ymym..

Mutta sen ajatusmallin muuttaminen siihen, että puhuu lapsellen niin kuin se olis aikuinen, on itse asiassa aika helppo. Äkkiä nimittäin alkaa hävettää oma HUUTAMINEN puistossa, kun ajattelee että villekalle olisikin Kirsi töistä.

NYT ALAS SIELTÄ PUUSTA!! vaihtuu äkkiä siihen, että ottaa pari ylimääräistä askelta lasta kohti ja sanoo, että tulehan nyt alas sieltä, lähetään kotiin syömään.

T. Kakkonen

Positiivista palautetta ihan pienestäkin.

"Kiva ku laitoit astiat koneeseen. Hyvä kun maistoit. Kiva kun pelasitte nahistelematta ymym."

Välillä aikaa vaan toisen kanssa.

Ja jos on villiä ja paljon ei-sanoja niin miljoonat kiellot positiivisiksi:

Älä huido - pidä kädet paikalla

Älä juokse - kävele rauhallisesti

Älä sotke - syö siististi

ymym..

kumminkaan kiipeä sinne puuhun juuri kun pitäisi lähteä syömään...

Mutta sen ajatusmallin muuttaminen siihen, että puhuu lapsellen niin kuin se olis aikuinen, on itse asiassa aika helppo. Äkkiä nimittäin alkaa hävettää oma HUUTAMINEN puistossa, kun ajattelee että villekalle olisikin Kirsi töistä.

NYT ALAS SIELTÄ PUUSTA!! vaihtuu äkkiä siihen, että ottaa pari ylimääräistä askelta lasta kohti ja sanoo, että tulehan nyt alas sieltä, lähetään kotiin syömään.

T. Kakkonen

Positiivista palautetta ihan pienestäkin.

"Kiva ku laitoit astiat koneeseen. Hyvä kun maistoit. Kiva kun pelasitte nahistelematta ymym."

Välillä aikaa vaan toisen kanssa.

Ja jos on villiä ja paljon ei-sanoja niin miljoonat kiellot positiivisiksi:

Älä huido - pidä kädet paikalla

Älä juokse - kävele rauhallisesti

Älä sotke - syö siististi

ymym..

Anna tyhjiön tilalle lapsille hyviä arvoja. Ala käymään heidän kanssaan kirkossa kerran viikossa. Keskustele heidän kanssaan lähimmäisenrakkaudesta. Keskustelkaa siitä, miten lapset voisivat auttaa ja ilostuttaa muita ihmisiä. Ota lapset aktiivisesti mukaan pohdiskeluihin. Viettäkää paljon tylsää aikaa yhdessä. Sellaista, milloin ei tehdä yhtään mitään.

kumminkaan kiipeä sinne puuhun juuri kun pitäisi lähteä syömään...

Anna tyhjiön tilalle lapsille hyviä arvoja. Ala käymään heidän kanssaan kirkossa kerran viikossa. Keskustele heidän kanssaan lähimmäisenrakkaudesta. Keskustelkaa siitä, miten lapset voisivat auttaa ja ilostuttaa muita ihmisiä. Ota lapset aktiivisesti mukaan pohdiskeluihin. Viettäkää paljon tylsää aikaa yhdessä. Sellaista, milloin ei tehdä yhtään mitään.