Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lapset sopeutuvat parhaiten vanhempiensa eroon ja uuteen kumppaniin?
01.01.2013 |
Tottakai ymmärrän, että riippuu paljon lapsen temperamentista yms, mutta onko jotain tiettyjä ikävaiheita, jolloin sopeutuminen on helpompaa ja taas päinvastoin?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pienenä, siis vauvva-taaperoiässä. Pahinta on murrosikä.
mahdollisimman pieni sopeutuu parhaiten ja nopeiten. (Esi)teini-ikä tietysti pahin. Joku alle 2v ehkä.
En perusta tätä mihinkään faktaan.
Ihan pienenä, siis vauvva-taaperoiässä. Pahinta on murrosikä.
-ap
lapsi toivoo ikuisesti että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen, jopa aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhais-Varhaisteinin (9-11) kanssa vaikeinta, etenkin jos hän on tottunut elämään koko elämänsä kaksistaan äidin kanssa.
ja ikinä eivät tule sydämessään ymmärtämään ja hyväksymään että jäivät avioero kersoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikinä eivät tule sydämessään ymmärtämään ja hyväksymään että jäivät avioero kersoiksi.
ja ikinä eivät tule sydämessään ymmärtämään ja hyväksymään että jäivät avioero kersoiksi.
Sääli myös lasta, joka ei suostu hyväksymään vanhempansa kuolemaa, tai omaa sairauttaan tai kasien ja jalkojen puuttumista, tai....Ihan mitä tahansa. Sääli myös sellaista aikuista. Se tietää pelkästään masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin n.2v kun äitini ja isäni erosivat, niin siitä ei ole koskaan ollut minulle mitään haittaa/ongelmaa, koska en edes muista(nut) aikaa jolloin olivat yhdessä. Sama mieheni lapsella, (nainen siis jätti mieheni toisen miehen takia ja otti lapsen mukaansa) lapsi oli 1,5v, minä tulin mukaan kuvioihin kun lapsi oli reilut 2v ja lapsen mielestä on aina ollut näin että isänsä on ollut minun kanssa, vaikkakin nyt 7vuotiaana tajuaa, että isänsä on joskus ollut äitinsä kanssa.
ja ikinä eivät tule sydämessään ymmärtämään ja hyväksymään että jäivät avioero kersoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ikinä eivät tule sydämessään ymmärtämään ja hyväksymään että jäivät avioero kersoiksi.
ero on lapselle aina "maailmanloppu". Ja sitä ei muuksi muuta se vaikka miten yrittäisi joku väittää että kun äiti/isä on onnellinen, niin lapsikin on. Se on täyttä paskaa. Lapsi on itsekeskeinen olento ja onnellisin silloin kun maailma on hänen mielensä mukainen. Eli kotona asuvat äiti ja isä yhdessä hänen kanssaan. Näin se vaan on ja turha yrittää muuta väittää. (Ja kaikille pilkunnuolijoille: tämä ei tietenkään päde niissä tapauksissa jos äiti/isä ovat väkivaltaisiä vähämielisiä ääliöitä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löysivät nopeasti uudet kumppanit. Elämäni tasoittui ja rauhoittui kun vanhempani eivät enää riidelleet keskenän.
Omat lapseni olivat 3v-6v kun erosin ja löysin uuden kumppanin. Lapset saivat lopultakin läsnäolevan isän perheeseen.
En tiedä mikä ikä on hyvä tai huono, tosiaan se on lapsesta kiinni kuinka reagoi. Tietysti vanhemmat voivat omalla järkevällä toiminnallaan helpottaa tilannetta.
--erästä surullista tarinaa seuranneena.
ero on lapselle aina "maailmanloppu". Ja sitä ei muuksi muuta se vaikka miten yrittäisi joku väittää että kun äiti/isä on onnellinen, niin lapsikin on. Se on täyttä paskaa. Lapsi on itsekeskeinen olento ja onnellisin silloin kun maailma on hänen mielensä mukainen. Eli kotona asuvat äiti ja isä yhdessä hänen kanssaan. Näin se vaan on ja turha yrittää muuta väittää. (Ja kaikille pilkunnuolijoille: tämä ei tietenkään päde niissä tapauksissa jos äiti/isä ovat väkivaltaisiä vähämielisiä ääliöitä)
tietämättä esität typeriä väittämiäsi!! :D :D Itse olen elävä esimerkki siitä ettei väittämäsi TODELLAKAAN pidä paikkaansa, kuten sisarukseni, mieheni poika jne..
Miksi ero ja uusi suhde pitäisi missään iässä olla samanaikaisia. Lapsi sopeutuu eroon ja kahteen kotiin, kun hänelle annetaan tarpeeksi aikaa sopeutua ja hyväksyä asia. Iällä sinällään ei ole väliä vaan aikuisen toiminnalla.
Erosta toipumiseen menee kuulemma aikuiseltakin kaksi vuotta, joten miksi vaatia lapselta mahdottomia.
Mitä tulee uuteen parisuhteeseen, niin se on lapselle yhtä iso kriisi kuin erosin ja siihen tarvitaan tottumista ja sopeutumista ja rauhallista tahtia.
Turvallisinta on siis vasta vuosi eron jälkeen esitellä lapselle uusi seurustelukumppani ja antaisin hänelle aikaa vähintään vuoden luoda suhdetta tähän ihmiseen hiljalleen ja omalla tahdilla. Kolmantena vuonna voitaisiin jo tehdä yhteisiä matkoja, yökyläillä yhdessä ja ottaa esille yhteenmuuton mahdollisuus.
Surullista, että niin harva vanhempi on valmis asettumaan lapsen asemaan. Kysellään vaan keskiarvoja ja vaaditaan lapselta asioita sen mukaan, miten joku toinen on tehnyt asian.
olin 14v eikä kyllä mitään tarumoja jäänyt. Riippuu enemmän siitä millä tavalla ero hoidetaan, käytetäänkö lapsia pelinappuloina jne.
Riippuu paljon lapsesta ja uudesta kumppanista.