Pitääkö tätäkin vain sietää miehen lapsilta?

niin muksuillahan on varmasti tosi hauskaa teillä. Saa tehdä ihan mitä vaan ja isin uusi nainen yrittää komentaa mikä huvittaa lapsia entisestään. Isi levittää kätensä ja taivastelee, ettei hän voi kasvattaa, kun harvoin näkee.

Mahtaa lasten äiti olla onnellinen, kun tuollaisesta miehestä eroon pääsi.

Älä vaan, ap lisäänny tuollaisen kanssa. Maailmassa on miehiä, joilla on selkäranka.

Niin, miten minulla voisi olla kovin paljon kokemusta lapsista, kun nämä ovat ainoat joiden kanssa olen olltu näin paljon tekemisissä?



Komentaminen ei rajoitu pelkästään sanomiseen. Se muki kyllä viedään ihan fyysisesti kädestä takaisin keittiöön. Noin esimerkkinä.



Miestä varmaan pitäisi patistaa enemmän, mutta miten? Saisko siihen jotain vinkkejä. Noiden lasten kasvatus kun ei todellakaan ole minun vastuullani pelkästään!

niin muksuillahan on varmasti tosi hauskaa teillä. Saa tehdä ihan mitä vaan ja isin uusi nainen yrittää komentaa mikä huvittaa lapsia entisestään. Isi levittää kätensä ja taivastelee, ettei hän voi kasvattaa, kun harvoin näkee.

Mahtaa lasten äiti olla onnellinen, kun tuollaisesta miehestä eroon pääsi.

Älä vaan, ap lisäänny tuollaisen kanssa. Maailmassa on miehiä, joilla on selkäranka.

ja välillä suuttuu ihan kunnolla lapsille. Meillä ei tosiaan saa tehdä mitä haluaa! Siksi täällä joutuukin ihan koko ajan komentamaan ja vahtimaan, mitä nuo tekevät! Tää on kyllä uskomaton ketju, miten käytännössä vieraiden lasten käytöshäiriöt voivat olla minun vikani. Ap

Miestä varmaan pitäisi patistaa enemmän, mutta miten? Saisko siihen jotain vinkkejä. Noiden lasten kasvatus kun ei todellakaan ole minun vastuullani pelkästään!

nyt sanoisin, että ennen kaikkea nuo lapset tarvitsevat nyt rakkautta.

Toki myös tiukat rajat, mutta nimenomaan rakkaudella asetetut. Ohjausta, huomiota, yksinkertaisia sääntöjä, kannustusta.



Jos tekee kiellettyä, ohjaus luvalliseen toimintaan. Paljon positiivista huomiota.



Lapset testaavat usein tuolla käytöksellä, välitetäänkö heistä todella vaikka ovat millaisia. Kun ohjauksessa muistaa lempeyden (mutta napakan otteen silti), lapset saavat turvallisuuden tunteen ja ajan oloon rauhoittuvat.



Olen itse tämän todella kantapään kautta oppinut.

Ylös, ulos ja lenkille, kun lapset ovat teillä. Ei sen miehen tarvitse nostaa persettä sohvalta, kun sinä olet läsnä.



Lapsilla on tarkka vaisto, he näkevät et olet avuton ja mies kyvytön.

niin muksuillahan on varmasti tosi hauskaa teillä. Saa tehdä ihan mitä vaan ja isin uusi nainen yrittää komentaa mikä huvittaa lapsia entisestään. Isi levittää kätensä ja taivastelee, ettei hän voi kasvattaa, kun harvoin näkee.

Mahtaa lasten äiti olla onnellinen, kun tuollaisesta miehestä eroon pääsi.

Älä vaan, ap lisäänny tuollaisen kanssa. Maailmassa on miehiä, joilla on selkäranka.

ja välillä suuttuu ihan kunnolla lapsille. Meillä ei tosiaan saa tehdä mitä haluaa! Siksi täällä joutuukin ihan koko ajan komentamaan ja vahtimaan, mitä nuo tekevät! Tää on kyllä uskomaton ketju, miten käytännössä vieraiden lasten käytöshäiriöt voivat olla minun vikani. Ap

Tuossa on ongelmienne ydin. Sinusta lapset ovat sinulle vieraita. Eivät ole. Ne ovat sinun kumppanisi lapsia ja sitoutumalla kumppaniin sitoudut myös tämän lapsiin.

Kun otatte kumppanisi kanssa kokonaisvaltaisen kasvatusotteen lapsista noiden viikonloppujen aikana helpottuu elämänne kummasti.

Tarvitsette kyllä apua. Tunnetko ketään lapsiperhettä, jonka vanhemmat voisivat neuvoillaan ja esimerkillään auttaa teitä rajojen luomisessa ja lasten kasvatuksessa.

Sinä ja miehesi olette ihan hukassa ja siksi lapset käyttäytyvät kuin porsaat.

jos lapset pääsee kaatamaan tietokoneeseen maitoa tai hajottamaan kuntopyörää, repimään kirjoja.



Kannattaa vilkaista peiliin.



Oliko tietokone ruokapöydällä?

muistakaa huumori. lapset eivät ole negatiivinen asia. Opetelkaa nauttimaan ehidän seurastaan, tutustukaa heihin. Olette juuttuneet negatiiviseen kehään. Lapset ovat ilo.

Jos et kykene positiivisempaan ajatteluun harkitse eroa äläkä enää hairahdu lapselliseen mieheen.



t: 70

Tuonikäisten kanssa pitää oikeasti olla ja touhuta, ei ne oikein itse keksi pitkäksi aikaa mitään järkevää puuhaa.

Onko lapsiin juurikaan panostettu, onko heille omaa huonetta, leluja? Jos ei, niin sitten kannataa ulkoilla ja käydä muualla hakemassa aktiviteetteja.

oma pinnani ei kestäisi lainkaan tuollaista. Järjestä itsellesi viikonloput muualla, kun miehen lapset ovat teillä. Mies joutuu sitten ottamaan yksin vastuun lapsistaan ja lasten ei tarvitse kilpailla huomiosta sinun kanssasi.

Noin voisi olla vaikka muutaman kuukauden ajan. Sitten lisää vähitellen aikaa, että olet paikalla. Aluksi vaikkapa puoli päivää. Ota sitten toinen lapsista mukaasi ja menkää uimaan, elokuviin tai leikkipuistoon. Sitten on toisen vuoro seuraavalla kerralla. Kun opit nauttimaan lapsista, alkaa mennä paremmin.

Avainsana on miehesi. Hänen on kerrassaan opittava olemaan jämäkkä kasvattaja, ei sinun.



Hyvä puoli tuossa on se, ettei teillä ole vauvaa kuviossa. Joillakin on ja tilanne on noissa puitteissa hankala kaikille.



Voimia!!

Tää on kyllä uskomaton ketju, miten käytännössä vieraiden lasten käytöshäiriöt voivat olla minun vikani. Ap

Ongelma on se, että kumpikaan teistä, ei sinä etkä miehesi, ei osaa olla lasten kanssa, kun ette pahemmin sellaisten kanssa ole olleet. Ja teidän kotinne on kahden aikuisen ihmisen koti, missä kaikenlaista lapsille sopimatonta tavaraa on käden ulottuvilla.

Onko sitä pyykkiä pakko pestä just silloin kun lapset ovat teillä kylässä, kun pyykkäämiseen menevässä ajassa lapset ehtivät tehdä tuhojaan?

Suuri osa lapsista muuten ei pysty hillitsemään itseään kun tietokone on näkösällä ja siihen käsketään olemaan koskematta. Se nimenomaan houkuttaa koskemaan siihen, kuten taas nähtiin: koneeseen kaadettiin tahalleen maitoa. Tähän asiaan on tosi helppo ratkaisu: kone nostetaan pois, kun lapset ovat kylässä.

Ensi kerralla sitten vähän raikkoatte kotia ennen lasten tulemista ja sitten olette enemmän lasten kanssa ja siivoatte myöhemmin.

Älä huoli, ei ne enää isompana tahdo käydä teillä, koska teillä on niin tylsää ja jäykkää.

lähteä vessaan ajoissa vaan jättää viime tippaan. Jotenkin en osaa pitää sitä kovin pahana, pienihän tuo on ja vahinkoja sattuu.

Noihin muihin sanoisin että vahtikaa paremmin ja pitäkää kuria. Ruoka pysyy keittiössä jne. Pelkkä komentaminen ei riitä, ottakaa tavarat pois ja puuttukaa tilanteisiin. Ja miettikää miksi lapset oirehtii noin, joku syy siihen on.

Onko sinulla mitään hyvää sanottavaa lapsista. Onko teillä pelkkiä kieltoja kieltoja perään, jatkuvaa komentelua jne...



Aikuisen kannattaa peilata ensin omaa käytöstään, lapset on kuitenkin aikuisen kuvia, ei syntyjään täystuhoja.

nyt sanoisin, että ennen kaikkea nuo lapset tarvitsevat nyt rakkautta.

Toki myös tiukat rajat, mutta nimenomaan rakkaudella asetetut. Ohjausta, huomiota, yksinkertaisia sääntöjä, kannustusta.

Jos tekee kiellettyä, ohjaus luvalliseen toimintaan. Paljon positiivista huomiota.

Lapset testaavat usein tuolla käytöksellä, välitetäänkö heistä todella vaikka ovat millaisia. Kun ohjauksessa muistaa lempeyden (mutta napakan otteen silti), lapset saavat turvallisuuden tunteen ja ajan oloon rauhoittuvat.

Olen itse tämän todella kantapään kautta oppinut.

Kerro hänelle, että lapset kaipaavat selvästi isän huomiota ja yrittävät saada sitä sitten vaikka negatiivisella käytöksellä. Toki he varmasti kokeilevat myös rajoja, ovat varmasti hämmentyneitä kahden kodin systeemissä, ikävöivät aina sitä vanhempaa, jonka luona eivät ole ja isää varmaan koko ajan, kun isän luona on isän uusi puoliso viemässä huomiota. Ymmärtäkää, vaikka tekisi pahaakin, niin pääsette lähemmäksi ratkaisuja.

Sopikaa keskenänne säännöt ja lapsiviikonloppujen sujuminen. Isä voisi kertoa lähiäidille (sähköpostilla tai muulla neutraalimmalla tavalla), että lapset oireilevat sitä, että näkevät isäänsä harvoin ja siksi olette miettineet, voisiko isä joka toinen keskiviikko hakea lapsia päiväkodista (jos ovat päiväkodissa) töiden jälkeen ja viedä luistelemaan/uimaan/hopolopiin/hampurilaiselle/leikkipuistoon/mummolaan ja jossain vaiheessa vaikka teille kotiinkin, jossa väsäätte positiivisessa hengessä ruokaa ja pelaatte vaikkapa jotain lautapeliä, retkeilette tai käytte pyöräilemässä (pienin vaikka istuimessa tai harjoittelemassa apupyörillä).Veikkaan, että yhden arki-illan panostus antaa huomattavaa muutosta viikonloppuihin. Arki-illan tapaaminen pitäisi sujua positiivisesti. Jos lapset rupeavat riehumaan, lopetetaan homma ja tehdään varasuunnitelma, joka voi sitten olla vaikka läheisessä leikkipuistossa ulkoilua. Sinun ei mielestäni tarvitse olla mukana arkitapaamisissa, mutta halutessasi voit olla ns. tausta-apuna. Pääpaino sillä, että isä tapaa lapsiaan mutta apuna voit olla siinä, että isä saa paremmin keskityttyä toiseen lapseen, jos toinen riehuu, pelleilee tms.

Viikonloppuisin teette käsikirjoituksen. Ekana iltana sallitte pientä temppuilua, onhan isää ikävöity taas pitkään, jälleen ollaan ns. vieraalla maaperällä jne. Voitte ohimennen ja saarnaamatta muistuttaa teidän kotinne säännöistä ja panostatte kovasti siihen vahtimiseen, ettei mitään peruuttamatonta tapahdu. Ehkä ekaa iltaa helpottaisi se, että veisitte lapset suoraan esim. hampurilaiselle, sitten yhdessä valitsemaan lasten elokuvaa ja rauhoittumaan kotiin elokuvan pariin. Jos ei pidä elokuvasta/riehuu sen aikana tms, viette lapset vielä vaikka hetkeksi pihalle puuhailemaan. Aina varasuunnitelma, joka katkaisee ei toivotun käytöksen ja viestittää lapsille, että se kiva puuha meni pilalle, kun riehuttiin. Se lapsista, joka käyttäytyy nätisti, saa mahdollisuuksien mukaan jatkaa. Toista ei kohtuuttomasti toruta, todetaan vain, että näin ei voi käyttäytyä esim. elokuvan aikana ja nyt mennään sitten ulos rauhoittumaan.

Seuraava aamu käsikirjoituksen mukaan: aamupala, toinen vie lapset pesemään kädet, toinen siivoaa pöydän, käsipesun jälkeen heti ulkovaatteet niskaan ja pihalle. Keksikää joki energiaa vievä puuha (luistelu, uiminen, mummolassa käynti vaikka kävellen jne.), sinä voit tämän ajan olla kotona, valmistella lounasta, ja lapset sitten suoraan ulkovaatteista lounaspöytään. Iltapäivällä mahdollisuus lastenohjelmille tai sadulle, jos eivät nuku päiväunia. Sen jälkeen jälleen energiaa vievä osuus jne. suunnitelkaa ja keksikää varasuunnitelmia. Sinnitelkää 3-4 viikonloppua näin, ja joku kerta huomaat, että ainakin toisen lapsen kanssa sujuu jo paremmin. Ei edelleenkään niin, että lapsi olisi itseohjautuva ja valmiiksi tottelevainen, mutta niin, ettei joka asiaa tarvitse vahtia ja leikit sujuvat jo normaalimmin.

Ostakaa muutama selkeä suosikkilelu, pari lastendvd:tä ja varatkaa paljon tekemistä. Näillä pitäisi viikonloput sujua, toki edelleen rankasti mutta ei mahdottomasti eikä niin, että aina jotain tuhoutuu.

Ensin ap, puhut miehesi kanssa. Kerro hänelle, että teidän on ne lapset totutettava omiin tapoihinne ja pidettävä kiinni teidän säännöistänne. Ei auta päivitellä äidin säännöttömyyttä tai ylipäätään sitä, kasvattaako vai ei, koska lapset ovat erilaisia eri paikoissa. Teidän on saatava heidät tajuamaan, että teillä ei käyttäydytä tietyllä tavalla ja positiivisen kautta sujuu varmasti paremmin kuin negatiivisen. Kun isällä on aikaa puuhata ja panostaa lapsiin (eikä notkuilla tietokoneella tai puhelimessa), niin lasten ei tarvitse jatkuvasti kerjätä sitä huomiota ja sinäkin pääset helpommalla.

Tee isälle selväksi, että vaikka voit auttaa lasten hoitamisessa, niin hänellä on joka tapauksessa päävastuu ja sinun lapsiviikonloppuihin saa kuulua muutakin kuin lastenhoitoa. Voit käydä jumpissa, tavata ystäviä jne. niin jaksat paremmin näitä etälapsia sen aikaa, kun olet paikalla.

Tsemppiä.

Tuonikäisten kanssa pitää oikeasti olla ja touhuta, ei ne oikein itse keksi pitkäksi aikaa mitään järkevää puuhaa.

Onko lapsiin juurikaan panostettu, onko heille omaa huoneteta, leluja? Jos ei, niin sitten kannataa ulkoilla ja käydä muualla hakemassa aktiviteetteja.

Oli ihan järjetöntä tuskaa käydä siellä leikki-ikäisten kanssa, koska koko kämpässä ei ole MITÄÄN tekemistä. Äitini on sellainen helvetin ärsyttävä ihminen, joka kuvittelee että asiat menevät niin kuin hän tahtoo kun hän vaan ajattelee. Eli kun hän ajattelee ja toivoo, että lapset syövät ruokapöydässä yhtä kauan kuin aikuiset, niin näinhän se sitten on.

Leluja siellä on tasan kaksi kappaletta, joilla leikkiminen kestää puoli minuuttia. Minä ehdotin kyllä, että toisin meiltä kassillisen leluja, mutta se ei äidille sopinut.

Sen ruokailun ja puolen minuutin jälkeen lapset alkoivat kaivella hyllyistä lelujan näköisiä koriste-esineitä - meillä ei moisia ole, joten eivät ne ymmärtäneet, että joku voisi haluta jotain lelun näköisiä tavaroita katsottavaksi hyllyyn. Ja siitäkös sitten aina soppa syntyi.

Minä en todellakaan pidä äidistäni, enkä siellä käy kuin silkasta velvollisuudesta, joten minä istun sohvalla lukemassa lehteä ja nauran partaani, kun mummi juoksee kieltämässä lapsia.

Sanojesi mukaan mies erosi vaimostaan kun vanhin oli uhmaikäinen ja nuorempi alle yhden vuoden. Jos lapset ovat olleet vilkkaita, niin on aika kovalle joutunut lasten äiti. Vanhin on myös varmasti jäänyt hyvin vähälle huomiolle tuossa tilanteessa. hän on ollut pahimmassa uhmaiässä, mutta koska kotona on olut vauvaikäinen ja ainoastaan yksi aikuinen, niin yksi eroaan käyvä vanhempi ei ole parempaan kyennyt.



Lapset reagoivat eroon. Jotkut enemmän, jotkut nähemmän. Sanoisin, että ihan tuttuja juttuja lapsilla tuntuu olevan, aina kun kohtaan jonkun erolapsen. Teillä sentään vahingoittuu vain tavarat. Toiset lapset ovat myös hirveän väkivaltaisia, kiroilevat, haukkuvat jne.



Lapset purkavat todennäköisesti aggressioitaan, vihaansa ja tuskaansa siitä, että omat vanhemmat eivät asu yhdessä. Tämä tuska tulee enmmän tai vähemmän näkymään heidän elämässään kaikkien heidän elämänvaihdeittensa läpi. Ei ole helppo olla eronneidenden vanhempien lapsi, kun kadehtii kavereilta heidän molempien vanhempien perheitään. Jos vanhempi ja ne kaikki muut aikuiset, jotka ovat ympärillä, eiväkt kykene tätä ajatusta huomioimaan esim. oman syyllisyydentunteensa takia, eivät he voi olla tässä tuskassa apuna lapselle.



Lisäksi lapset alkavat yleensä reagoida eroon siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat päässet (ainakin pahimman) yli. Tässä vaiheessa lapset saattavat ottaa myös ne kehitysvaiheet takaisin, joita ei voinut käsitellä silloin kun vanhempi/vanhemmat eivät kyenneet vaihetta kohtaamaan. Esim. vanhemman lapsen kirjojen repiminen tuntuu tällaiselta uhmaikäisen rajojen kokeilulta ja huomionhaulta.



Todennäköisesti lapset ovat jääneet kovasti vaille heidän tarvitsemaansa isän rakkautta, koska kovin pieniä lapset olivat, kun isänsä muutti kotoa pois. Tätä nyt yrittävät kompensoida. Jos miehesi olisi fiksu, niin hän ensinnäkin kehuisi lasten äitiä tämän tekemästä kasvatustyöstä vilkkaiden lasten yksinhuoltajana. Toiseksi hän ehdottaisi äidille, että tapaisi lapsia enemmän, jotta äiti pääsisi lepäämään.

kolmanneksi hän keskittyisi niihin lapsiin, niin yhdessä kuin erikseen. Silittäisi, hieroisi, lukisi kirjoja, jumppaisi ym. kaikkea sellaista, missä voi ottaa lapset lähelle ja tankata läheisyyttä. Erityisesti vanhempi lapsista on jo sen ikäinen, ettei tule automaattisesti enää hakemaan sitä läheisyyttä. Silti sitä pitää antaa ja erityisesti nyt tankata niitä nuorempana jääneitä tyhjiä kohtia.



Neljänneksi miehen tulee keksiä tapa, jolla saa aikaa ja kontaktia kumpaankin lapseen erikseen. Jokin tietty asia, joka yhdistää lasta ja isää.



Viidenneksi. Mies voi hakeutua saamaan lisäapua perheneuvolasta.



Lapset osaavat olla raivostuttavia, tyhmiä ja ilkeitä, ihan niin kuin me vanhemmatkin. täytyy kuitenkin muistaa, että moni lapsi tarvitsee kesimäärin tuhat toistoa oppiakseen jonkin toimintatavan ( esim. ei mukia olohuoneeseen)



Yleensä lapsiperheissä monesti laitetaan kriisivaiheissa sellaiset tavarat ovien/lukkojen taakse, joihin lasten ei ole suotavaa mennä. Mieskin voisi laittaa sen tietokoneen pois. Rakentavampi tapa vielä tietysti olisi, että mies puuhaisi lasten kanssa tietokoneella yhdessä asioita. esm. harjoittelisi kirjoittamaan vanhemman kanssa lapsten nimet ym. Kävisivät yhdessä Pikkukakkosen nettisivuilla yms.



Eli lapsi tarvitsee tuhat toistoa oppiakseen jotain, tämä siis tavallisella lapsella. Jotkut toki oppivat paljon vähmmälläkin. Toisekseen pitäisi muistaa, että jokaista kieltoa ja moitetta (vaikkakin aiheesta) kohtaan pitäisi olla vähintään 20 myönteistä kommenttia. Ja vasta näiden 20 myönteisen kommentin jälkeen itsetunto saa itselleen ravintoa, kun saa niitä enemmän.



Lisäksi miettisin teidän ympäristöänne kotona. Onko se lapsiystävällinen? Jotkut lapset ovat sellaisia, että ehdottomasti tarvitsevat ympäristön, jossa ei mitään voi mennä rikki. minun on hyvin vaikea kuvitella, että olisivat kaataneet tahallaan maidon koneeseen tai tahallaan rikkoneen monia muitakaan tavaroita. Monilla lapsilla on hyvin suuri kiinnostus siihen, että mitä esim. on keneiden sisällä. tai tutkivat laitteita, että mitä kaikkea muuta niillä voi tehdä yms.



Pitkälti taisi tulla tekstiä. Osa on itsekoettua niin eroperheen vanhempana kuin äitipuolenakin, osa taas on tullut töiden kautta koetuksi.

Vaikka lapset osaisivat äitinsä luona käyttäytyä "kunnolla" ja homma toimisi, niin teidän paikkanne on uusi, toinen paikka, jossa lapsi testaa myös, mitkä säännöt ovat, mikä pitää, mitä seuraa. Se on osa lapsen oppimisprosessia. Samalla tavoin kuin he testaavat kodin/kotien ulkopuolellakin, esim. harrastuksissa, kouluissa, kavereiden kanssa, vaikka vanhemmat millään sitä eivät omista kullanmuruista uskoisikaan. Vaikka lapsi olisi kotona kuinka kunnolla, niin tilanteet kodin ulkopuolella vain ovat aivan erilaisia, joissa lapsi (tai sen vanhempi kasvattaakseen) ei osaa/millään voi varautua ennakolta. Lasta ei voi kasvattaa "etukäteen", vaan se tapahtuu siinä ja niissä TILANTEISSA, joissa lapsen kanssa kulloinkin ollaan. Siksi lapsen kasvatusta tapahtuu ja on tapahduttava aina siellä, missä lapsikin on. Jos lapsi ei näissä tilanteissa (tässä tapauksessa teillä) ole vielä oppinut toimimaan, niin sitä opetellaan kunnes sujuu. Muualla oleva äiti tai isä ei voi olla siinä mielessä vastuussa lapsen käytöksestä, eikä toisaalta ole oikeutta määrätäkään tai rajoittaa, miten lapsen kanssa muualla olevat saavat kasvattaa tai ei, ei sinuakaan. Jos lasten äiti tai isä näin rajoittaa, voit sanoa kyllä, että sinun kanssasi ollessa lapsilla on myös rajat ja säännöt miten yhdessä toimitaan, niin kuin kaikilla ihmisillä toistensa kanssa yleensä - ei kellään ole oikeutta kävellä toisen yli, ei lapsillakaan sinun, edes vanhempansa "luvalla"= kasvastuskiellolla tms. Aikuisena sinun vastuusi ja velvollisuutesi on ohjata ja kasvattaa lasta kuin lasta oppimaan hyviä tapoja ja yhdessä toimimista.



Kyse ei ole siitä, että teillä pitäisi toimia samalla lailla kuin äidillään, teillä vain tilanteet ovat erilaisia ja siksi lapset teillä varmastikin käyttäytyvät toisin kuin äidillään, tai jossakin muualla. (lapselle erilaiseksi tekee jo eri ihmiset tai eri paikka).



Nyt vaan teillä johdonmukainen ote peliin ja toimintaan ja kasvatukseen, se on opettelua. Tietenkin harmi, kun lapset teillä ovat vain vähän aikaa, että on sitten opettelua enemmän, kuin vain leppoista ja kivaa "kaikki sujuu aikaa".



Super Nannyn ohjeet peliin, vaikka! Jos sotkee, niin sitten lapsi imuroimaan. Pienikin osaa imuroida sen verran, että homma tulee selväksi, ja usein vielä tykkäävät siitä. Teoilla on seuraukset. Ruoat ja juomat syödään vain pöydän äärellä, ruoka- ja välipala-aikaan. Jne.



Voisiko teillä toimia esim. jokin tavoite lasten kanssa, että jos kaikki sujuu hyvin, niin sitten tehdään jotakin kivaa? Jos tulee sotkuja, niin pisteet vähenee? Ja jostakin hyvin sujuvasta ja teoista pisteet lisääntyy? Jotakin sellaista konkreettista, josta lapsi itsekin tajuaa ja näkee, miten hän onnistuu asioissa teillä? Ja että syntyisi myös lapsen tahtotila onnistua, käyttäytyä hyvin? Siitähän myös on kyse, jos ei lapsella ole halua toimia tai oppia toimimaan oikein, niin ei se onnistukaan.



Tsemppiä ja onnistumisia teille!

Lapset ehkä piilottelevat syömättä jääneitä ruokia/herkkuja, koska eivät uskalla myöntää, että ei maistu/on salaa otettu. Itse eskari-ikäisenä jemmasin perunan päiväkodin pöydän alle, kun en uskaltanut sanoa, etten jaksa sitä.



Kolmivuotiaalla voi tulla pissavanhinkoja, varsinkin pojila ja paljon vanhempinakin! Etenkin aamulla pippeli sojottaa ihan toiseen suuntaan kun pönttöön, joten vahinkoja sattuu.



Tietokoneella ei tietenkään kukaan syö/juo. Tätä nyt on suht helppo vahtiakin.



Älä itse ainakaan hanki omia lapsia!

kommentoinut mitään niihin viesteihin, joissa yritetään miettiä, MISTÄ lasten käytösongelmat voisivat johtua, koska hänellä on jo niille selitys: vittumainen eksä.



Nyt unohda se eksä hetkeksi ja lue ajatuksella näitä viestejä, joissa yritetään miettiä, miltä kuvio tuntuu LASTEN KANNALTA. Yritä asettua heidän asemaansa. Vain ymmärtämällä heitä ja syitä heidän käyttäytymiseensä voitte päästä tuosta tilanteesta eteenpäin. Pelkällä kurinpidolla saatte aikaan vain toisenlaisia ongelmia.



Miehesi lapset tulevat olemaan elämässäsi AINA, ellette eroa. Kannattaa nyt miettiä, miten voisit itse vaikuttaa siihen, että suhteesta muodostuisi hyvä. Aloitteen pitää nimittäin tulla sulta, et voi vaatia leikki-ikäistä ajattelemaan asiaa sun kannalta.