Pitääkö tätäkin vain sietää miehen lapsilta?

Tyypillistä käytöstä isättömiltä lapsilta. Onko lasten äiti vahva persoona? Silloin lasten on vaikea hyväksyä naista auktoriteettinä... sinä sanot, sinä komennat...Mitä tekee isä... Äiti otti vastuun aikoinaan ja nyt sinä.



Varaa jonkin pieni lomamatka seuraavaksi tapaamiskerraksi. Isä vastuuseen.

miksi ovat teillä vain viikonlopun joskus? Eikö isä osaa ja halua olla omien lastensa kanssa enemmän. miksei hän aja itselleen esim. viikko-viikko oikeutta. millainen isä ei kaipaa omia lapsiaan enemmän (ja sitten voisitte viettää heidän kanssaan aikaa, ulkoilla, harrastaa ja antaa sellaista hyvää oloa, että tuollainen oireilu vähenee teillä)



- lapset oireilevat TEIDÄN kotonanne, et tiedä millaisia he ovat muualla.



- jos he nyt ovat vain joskus vkonlopun kanssanne, niin miksette järjestä puuhaa ja touhua? Miksi ne haahuilee keskenään pitkin taloa sotkemassa.



- ja kyllä, hermot lasten kanssa menee, onko teillä myös yhteisiä/ sulla omia?

Kolmen alle kouluikäisen äitinä olen täsmälleen samaa mieltä kuin tämän kirjoittaja:





"Minulla on kaksi erittäin vilkasta lasta

6v ja 3v.



Huolehdimme asioista niin että ruokailussa olla skarppina, juomat juodaan heti ja lapset ovat ne hetket ilman valvontaa vain omissa huoneissaan ja vain hetken. Ulkoilemaan paljon, käymme liostelemassa, uimassa ja joskus hoplopissakin.



Iltaisin saavat katsoa lastenohjelmia. Keskenään ovat vähän, paljon opastetaan ja kehutaan hyvästä käytöksestä. Arki rullaa mutta jos tulee vieraita, mies työmatkalla tms. Niin heti alkaa sirkus ja on otettava todella opastavat ja vaativa linja.



Teillä lapset ovat hukassa. Isä ikävä aiheuttaa hermoilua ja stressiä ja pelkoa isän menettämisestä. Taantuminen on luonnollinen reaktio eikä osoitus äidin huonosta kasvatuksesta. Isän pitäisi nähdä lapsiaan myös viikolla ja ongelmat olisivat pienempiä.



Ihan oma vikaa, ettette viitsi tsempata enemmän ja ajatella lasten parasta eikä aina omanne."





Se, että lapset käyttäytyvät teillä noin, ei todellakaan tarkoita sitä, että eläisivät äitinsä luona kuin pellossa. Moni noista jutuista kuulostaa ihan huomion -isän huomion-kerjäämiseltä. Sitäpaitsi ovat vielä varsin pieniä! 3-vuotias voi kyllä ihan oikeasti vahingossa pissata vessan lattialle, vaikka kuinka olisi ollut peräti monta kuukautta päiväkuiva.

Heitetty ilmaan kuin pallot, eikä kukaan ottamassa koppia.

Lapset tarvitsee myös läsnäoloa ja huolen pitoa vaikka isä olisi kuinka vain viikonloppuisä. Katsokaa nyt hiukan pienten perään.

Monet lapset oireilevat käytöksellään, koska vanhempien välillä suhaamiseen liittyy monia ristiriitaisia tunteita, ja näitä liittyy etenkin vanhempien uusiin, joskus jopa vihamielisiin kumppaneihin.

Vanhemmat ja uudet kumppanit haluaisivat, että lapset joustaisivat ja mukautuisivat saumattomasti uusiin tilanteisiin. Mutta käytännössä tilanne voi olla just tuollaista sekoilua ja taantumista, koska eivät lapset osaa ilmaista tunteita johdonmukaisesti ja rationaalisesti - eihän siihen kykene moni aikuinenkaan!

Siksi aikuisen pitäisi olla lapsen tukena noissa vaikeissa siirtymissä ja houkutella negatiivisiakin tunteita sanoiksi, jotta niistä voisi keskustella. Lapsi on lapsi, ei tuossa tilanteessa nyt ap auta se, että sä kannat kaunaa miehesi lapsia ja eksää kohtaan.

Meillä on ihan tollaista 1- ja 2-vuotiaiden kanssa ja pahaa pelkään ettei aika täysin korjaa asiaa. Taatusti kasvatetaan, komennetaan, kielletään, vahditaan, opastetaan, neuvotaan ja hellitään niin paljon kuin vain ikinä ehditään, mutta minkäs teet kun ovat luonteeltaan vilkkaita ja uteliaita.



Kieltämättä suututtaa noin miljoona kertaa päivässä, mutta pakko vaan yrittää muistaa että noista tihutöistä varmaan 99% ei ole tehty mitenkään pahalla, ei pieni lapsi ole suunnitelmallisesti "täystuho".



Ja kaikki palstan hyvin kasvatettujen (= temperamentiltaan passiivisten) lasten äidit, tervetuloa ihan oikeasti meille näyttämään miten se kasvatus oikein tehdään!

Eihän tuollaista tarvitse sietää. Voisitteko puhua tai voisiko miehesi puhua entisen vaimonsa kanssa tilanteesta?

Hänkin on aivan uupunut tuohon käytökseen. Eksän kanssa ei kuulemma voi puhua järkevästi, koska on niin tarkka rajoistaan ja siitä, ettei hänen tekemisiinsä (eli myös kasvatukseen) puututa.

Siinä olen yhtä mieltä eräiden kirjotitajien kanssa, että miehen pitäisi antaa lapsille enemmän positiivista läsnäoloa. En vain tiedä, missä välissä se onnistuisi, koska meno on kuin sirkuksessa. Tappelevat ja terrorisoivat muuten vain koko ajan. Kaikki mukavat leikitkin päättyvät siihen, että jompikumpi alkaa kiusata toista.

Ehkäpä lasten äiti on oikeasti uupunut kahden ylivilkkaan lapsen kanssa, kun iskäkin vaan ulkoisti itsensä uuden naisen kainaloon viikonloppuisäksi. Sieltä sitä on sitten kiva huudella ohjeita ja arvostelua, kun itse näkee lapsia vaan pienen hetken eikä joudu niitä päivittäin hoitamaan ja kasvattamaan.

Oikeassa elämässä (versus av:lla) on myös ihan mahdollista että lasten äiti kasvattaa lapsia erinomaisesti ja lapset käyttäytyvät kotona mukavasti, mutta reagoivat viikonloppukodin ja uuden naisen aiheuttamaan stressiin lapsenomaisella tavalla. Kannattaisiko katsoa peiliin ja miettiä mitä TE teette väärin jos lapset riehuvat teillä sen sijaan että syyllistäisitte äitiä, joka varmasti tekee parhaansa.

Minusta ongelma ei ole lapsissa vaan aikuisissa, nimenomaan isässä, joka saa lapset tuntemaan itsensä hylätyiksi.

Heidän tekemisiään on seurattava, oltava heidän kanssaan.

Älkää jättäkö niitä lapsia yksin.

Ihan selvästi hakevat huomiotanne noilla puuhillaan.

Tempperamentti mikä ihana tekosyy kaikkeen. Tosin pirun huono sellainen. T. Kahden eloisan lapsen äiti.

Ilmeisesti AP:llä ei ole paljoakaan kokemusta lapsista? Jos olettaa että "sanominen" riittää. En myöskään suosittele lasten hankkimista miehen kanssa, joka ei selvästikään osaa olla isä.

Ja kaikki palstan hyvin kasvatettujen (= temperamentiltaan passiivisten) lasten äidit, tervetuloa ihan oikeasti meille näyttämään miten se kasvatus oikein tehdään!

t: neljän "passiivisen" lapsen äiti

lapset (kuten aikuisetkin) herättävät välillä negatiivisia tunteita. Näin se vaan on. Vika ei ole lapsissa, vaan sun tunteissa.



kuulostat (ja miehesi myös) hirmu itsekeskeisiltä, mieti ennen kuin teette yhteisiä pulleroita. Sillä vaikka sä kuinka luulet, että sun lapset tulee olemaan Stockan kuvastosta, niin ei ne tule. Ja sit ärsyttää sata kertaa enemmän kun ei voi syyttää niiden käytöksestä kelvotonta äitiä (koska se olet sinä itse). Lapset eivät ole virheettömiä koristeita jotka tulevat kylään teille. Teidän kodin pitäisi olla myös heidän koti, miehesi on HEIDÄN ISÄ, 100% vastuussa heistä ja heidän olemassa olostaan. He eivät muutu vain äitinsä lapsiksi avioeron myötä. Miehesi ei voi ottaa heistä avioeroa, vai voiko?



Ja mitä ihme sääntöjä, että 5-vuotias ei saa edes koskea tietokoneeseen? Meidän 6-v kyllä pelaili jo 5-vuotiaana tietokoneella, osaa valita pelejä ja pelailee tyytyväisenä tunninkin eikä kyllä hajoita konetta sen enempää kuin minäkään. Hermot mulla menee tietenkin lapsiini noin 50 krt päivässä, mutta se on mun hermojen ongelma. Lapseni ovat täysin normaaleja pikkulapsia...

lapset tekevät noin vain, koska et uskalla kieltää.

Heidän tekemisiään on seurattava, oltava heidän kanssaan.

Älkää jättäkö niitä lapsia yksin.

Ihan selvästi hakevat huomiotanne noilla puuhillaan.

on tiivistettynä kaikki, muuttakaa omaa käytöstänne.

Tapahtumaan, eikö lapsia ole vahdittu? Meillä aamupala syödään yhdessä ja kaikki istumme pöydän vieressä, joten ei ole mahdollista että ruokaa kuljetettiin mihinkään. Vessa sotkuista sen verran että kaikille sattuu vahinkoja varsinkin vieraassa paikassa. (Ei kotona) Mitä tuon ikäiset tekevät tietokoneella ilman valvontaa ja vielä maitohapon kanssa?? Teillä ilmeisesti syödään kuin pellossa?? Ei kyllä oikein kuulosta siltä että teillä olisi noita lapsia vahdittu.

Tämä leivänmurujuttu: Toinen lapsista venkoilee aina aamupalan kanssa. Syö leivästä vain päälliset jne. Söimme yhdessä aamupalan, sen jälkeen lapset pesulle jne. Kumpikaan ei ehtinyt heti siivoamaan pöytää, siihen jäi myös tuollainen leivän jämä jota lapsi ei ollut syönyt. Jossain välissä se oli kiikutettu makkariin ja murusteltu sinne. Miehen tietokone on olohuoneessa. Heillä ei ole mitään lupaa edes koskea koko koneeseen, silti näppäilevät sitä jatkuvasti. Myöskään juomamukeja ei saa ottaa muualle kuin keittiöön juuri tuollaisten vahinkojen takia. Minä olin pistämässä pyykkiä, miehen tekemisistä en tiedä, sillä välin tuo oli tapahtunut. Että näin.

ja syytätte lapsia omista mokistanne.

Huh huh.

Sääliksi käy lapsiparkoja.

Miksi osaa meidän lapsista ei sitten ole koskaan "tarvinnut laittaa kuriin", vaikka kaikilla on sama kasvatus?



Temperamentteja on ihan oikeasti...

eli tässä voisi olla yhtenä hyvänä ratkaisuna se, että isä ottaa nyt oikein tehokuurin huomiota lapsille, kunhan lapset seuraavan kerran ovat teillä. Suunnitelkaa etukäteen tekemistä esim. kotona askartelua, puistoretkiä, eväsretki, ihan mitä tahansa yhteistä kivaa. Voisipa ehkä olla ihan kiva, jos isä tekisi jonkun retken ihan vaan lasten kanssa kolmistaan.



Kannattaa kokeilla, koska pienet lapset tuppaavat tekemään tuhojaan monesti vain siksi, että se on ainoa tapa kiinnittää aikuisen huomio - niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin :)



Tsemppiä!

Miksi osaa meidän lapsista ei sitten ole koskaan "tarvinnut laittaa kuriin", vaikka kaikilla on sama kasvatus?

Temperamentteja on ihan oikeasti...

ne omat lapset ovat oppineet kunnioittamaan sinua pienestä pitäen.

Miehen lapsille olet tulokas ja tunkeilija, josta he ottavat mittaa. Kokeilevat miten pitkälle voivat mennä, eivätkä kunnioita sinua jos vain siedät kaiken hiljaa. Et itsekään kunnioittaisi.

että molemmat lapset saavat hetken omaa aikaa isän kanssa. Eli jakaudutte kahteen porukkaan, jolloin kumpikin lapsi saa sen oman hetken isän kanssa :)

Niitä täytyy vahtia. Selvästi annatte tehdä omiaan. Keksikää lapsille saliitua tekemistä ja katsokaa perään koko ajan. Estäkää tekemästä kiellettyjä asioita. Kirjat, tavarat ynm. niin etteivät saa niitä. Lähtekää mummilaan tai ulkoilkaa paljon, niin eivät kerkeä niin paljoa tuhoamaan.



Kyllä voisin otta tuollaiset lapset kylään, jos ne olisi miehen lapsia. Muuten vaan tuollaisia vieraiden kakaroita en ottaisi kylään, mutta nuohan on sukulaisia.