Pitääkö tätäkin vain sietää miehen lapsilta?

vai olitko jo hajottamassa perhettä, että aiheutit eron?

kyllähän se niin on, että perheitä ei "hajoteta".

jos todella rakastetaan toisia, niin ei siihen kukaan voi tulla hajottamaan. ero on joka tapauksessa parempi vaihtoehto jos kerran mies/nainen on "vietävissä"!

ja ap:lle.. Tsemppiä vaan, ei tod ole kaikki lapset noin "hyvin" kasvatettuja. Ja kyllä sen voi lapsille tehdä selväksi, että tuollainen käytös ei vetele. Lapset OSAA käyttäytyä eri tavalla eri paikoissa..

Kun ei noille tunnu menevän mikään perille... Nuoremman käytöksen voi vielä pistää uhman piikkiin, mutta että 5v ei "muista" jotain ilmiselvää asiaa, ei mee jakeluun. Ylipäätään millainen lapsi syö jonkun karkin, ei pidä siitä, ottaa pois suusta ja kiipeää nojatuolille, jotta yltää läästimään sen kirjahyllyn aika ylhäällä olevalle hyllylle? Siis what?

Kiinnostaisi todellakin olla kärpäsenä katossa, kun lapset ovat äidillään. Onko siellä mitään kuria.

Eihän tuollaista tarvitse sietää. Voisitteko puhua tai voisiko miehesi puhua entisen vaimonsa kanssa tilanteesta?

Tapahtumaan, eikö lapsia ole vahdittu?



Meillä aamupala syödään yhdessä ja kaikki istumme pöydän vieressä, joten ei ole mahdollista että ruokaa kuljetettiin mihinkään.



Vessa sotkuista sen verran että kaikille sattuu vahinkoja varsinkin vieraassa paikassa. (Ei kotona)



Mitä tuon ikäiset tekevät tietokoneella ilman valvontaa ja vielä maitohapon kanssa?? Teillä ilmeisesti syödään kuin pellossa??



Ei kyllä oikein kuulosta siltä että teillä olisi noita lapsia vahdittu.

Heitetty ilmaan kuin pallot, eikä kukaan ottamassa koppia.

Lapset tarvitsee myös läsnäoloa ja huolen pitoa vaikka isä olisi kuinka vain viikonloppuisä. Katsokaa nyt hiukan pienten perään.

Lapset ovat mielestäsi heitteillä, koska he eivät joka sekunti saa läsnäoloa? Oletko sinä todella aivan koko ajan lastesi kanssa? Etkö tee mitään muuta? Hyvä juttu jos näin, meillä normaaleilla ihmisillä se ei valitettavasti onnistu. Läsnäoloa saavat muuten koko ajan paitsi pakollisten kotihommien tms ajan.

vai olitko jo hajottamassa perhettä, että aiheutit eron?

Ihan on yhdessä hankittu koti. En aiheuttanut eroa. Jos olisin, niin olisiko lasten käytös sitten ihan ok? Eihän tuon ikäisille toivottavasti edes kerrota mitään eron syitä, varsinkin jos ne johtuvat pettämisestä tms!

että kovin on nopeaa toimintaa ollut.

kun nuorempi oli 1v.

Pitääkö ihan mitä vain jaksaa siksi, että lapset ovat eroperheestä? Teille olisi siis ihan ok, että tietokoneeseen kaadetaan maitoa ja jaksaisitte vain ymmärtää lapsia?

Hui kauheeta. Elämä ei kuitenkaan loppunut siihen.

Tapahtumaan, eikö lapsia ole vahdittu?

Meillä aamupala syödään yhdessä ja kaikki istumme pöydän vieressä, joten ei ole mahdollista että ruokaa kuljetettiin mihinkään.

Vessa sotkuista sen verran että kaikille sattuu vahinkoja varsinkin vieraassa paikassa. (Ei kotona)

Mitä tuon ikäiset tekevät tietokoneella ilman valvontaa ja vielä maitohapon kanssa?? Teillä ilmeisesti syödään kuin pellossa??

Ei kyllä oikein kuulosta siltä että teillä olisi noita lapsia vahdittu.

Tämä leivänmurujuttu: Toinen lapsista venkoilee aina aamupalan kanssa. Syö leivästä vain päälliset jne. Söimme yhdessä aamupalan, sen jälkeen lapset pesulle jne. Kumpikaan ei ehtinyt heti siivoamaan pöytää, siihen jäi myös tuollainen leivän jämä jota lapsi ei ollut syönyt. Jossain välissä se oli kiikutettu makkariin ja murusteltu sinne.

Miehen tietokone on olohuoneessa. Heillä ei ole mitään lupaa edes koskea koko koneeseen, silti näppäilevät sitä jatkuvasti. Myöskään juomamukeja ei saa ottaa muualle kuin keittiöön juuri tuollaisten vahinkojen takia. Minä olin pistämässä pyykkiä, miehen tekemisistä en tiedä, sillä välin tuo oli tapahtunut.

Että näin.

Ei ne ilkeyttään vaan koska niitä ei kotona komenneta vaan kasvatetaan keskustelemalla kaikkien tahallisten tollontöiden jälkeen nätisti, että tiesithän, että tuo oli tuhmasti tehty. Ja koska niiden kotona ei myöskään olla niin tarkkoja tavaroiden, huonekalujen jne. järjestyksestä ja siisteydestä.

Heitetty ilmaan kuin pallot, eikä kukaan ottamassa koppia.

Lapset tarvitsee myös läsnäoloa ja huolen pitoa vaikka isä olisi kuinka vain viikonloppuisä. Katsokaa nyt hiukan pienten perään.

Monet lapset oireilevat käytöksellään, koska vanhempien välillä suhaamiseen liittyy monia ristiriitaisia tunteita, ja näitä liittyy etenkin vanhempien uusiin, joskus jopa vihamielisiin kumppaneihin.

Vanhemmat ja uudet kumppanit haluaisivat, että lapset joustaisivat ja mukautuisivat saumattomasti uusiin tilanteisiin. Mutta käytännössä tilanne voi olla just tuollaista sekoilua ja taantumista, koska eivät lapset osaa ilmaista tunteita johdonmukaisesti ja rationaalisesti - eihän siihen kykene moni aikuinenkaan!

Siksi aikuisen pitäisi olla lapsen tukena noissa vaikeissa siirtymissä ja houkutella negatiivisiakin tunteita sanoiksi, jotta niistä voisi keskustella. Lapsi on lapsi, ei tuossa tilanteessa nyt ap auta se, että sä kannat kaunaa miehesi lapsia ja eksää kohtaan.

vai olitko jo hajottamassa perhettä, että aiheutit eron?

Ihan on yhdessä hankittu koti. En aiheuttanut eroa. Jos olisin, niin olisiko lasten käytös sitten ihan ok? Eihän tuon ikäisille toivottavasti edes kerrota mitään eron syitä, varsinkin jos ne johtuvat pettämisestä tms!

että kovin on nopeaa toimintaa ollut.

kun nuorempi oli 1v.

Pitääkö ihan mitä vain jaksaa siksi, että lapset ovat eroperheestä? Teille olisi siis ihan ok, että tietokoneeseen kaadetaan maitoa ja jaksaisitte vain ymmärtää lapsia?

Hui kauheeta. Elämä ei kuitenkaan loppunut siihen.

Olen kolhinut autoamme. Olen rikkonut astioita kotona. Olen rikkonut myös mp3-soittimen. Olen oksentanut lattialle. Olen kaatanut viiniä sohvalle. Olen 40 vuotta. Älyn ja koordinaation pitäisi pelata, mutta vahinkoja sattuu. Vielä enemmän niitä saattuu 3- ja 5-vuotialle. Koeta ap laittaa nämä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Eihän tuollaista tarvitse sietää. Voisitteko puhua tai voisiko miehesi puhua entisen vaimonsa kanssa tilanteesta?

Hänkin on aivan uupunut tuohon käytökseen. Eksän kanssa ei kuulemma voi puhua järkevästi, koska on niin tarkka rajoistaan ja siitä, ettei hänen tekemisiinsä (eli myös kasvatukseen) puututa.

Siinä olen yhtä mieltä eräiden kirjotitajien kanssa, että miehen pitäisi antaa lapsille enemmän positiivista läsnäoloa. En vain tiedä, missä välissä se onnistuisi, koska meno on kuin sirkuksessa. Tappelevat ja terrorisoivat muuten vain koko ajan. Kaikki mukavat leikitkin päättyvät siihen, että jompikumpi alkaa kiusata toista.

siispä aseta rajat.

Heitetty ilmaan kuin pallot, eikä kukaan ottamassa koppia.

Lapset tarvitsee myös läsnäoloa ja huolen pitoa vaikka isä olisi kuinka vain viikonloppuisä. Katsokaa nyt hiukan pienten perään.

Lapset ovat mielestäsi heitteillä, koska he eivät joka sekunti saa läsnäoloa? Oletko sinä todella aivan koko ajan lastesi kanssa? Etkö tee mitään muuta? Hyvä juttu jos näin, meillä normaaleilla ihmisillä se ei valitettavasti onnistu. Läsnäoloa saavat muuten koko ajan paitsi pakollisten kotihommien tms ajan.

Meillä lapset on mukana päivittäisissä arjen askareissa, ruuan laitossa pyykin pesussa jne...ulkoilemme heidän kanssaan, luemme, pelamme ja minä tapaan silloin ystäviä, kun lapset on meillä. Viikonloppu on niin lyhyt aika, että silloin tosiaan mies pystyy kyllä olemaan läsnä kokoajan.

Mun mielestä miehen pitäisi pitää lapsensa metrin päässä itsestään ja vahtia niitä, kunnes normaali käyttäytyminen sujuu.

Ja jos ei auktoriteettiä omaan lapsiinsa löydy, tulos on siivottavissa. Ihan itseensä saa syyttää.

siispä aseta rajat.

On tehty selväksi noin miljoona kertaa, että mm.

- tietokoneisiin ei kosketa

- ruoat ja juomat pysyvät keittiössä

- vessakäynnistä ilmoitetaan (koska tuo 3v ei osaa vielä hoitaa niitä itsenäisesti)

jne. Sanon joka kerta, kun joku meinaa tuoda mukin olkkariin tms. Joka ainoa kerta. Myös joka kerta kun meinaavat koskea tietokoneeseen, siitä sanotaan. Jos ei tottele parin sanomisen jälkeen, joutuu jäähylle. Ei auta silti. En tiedä, mikä noihin tehoaisi. Ei meidän säännöt niin monimutkaisia ole, etteivät tuon ikäiset niitä ymmärtäisi, ainakin 5v.

päästäis mun kotiin. Onko kyseessä sun koti vai asutteko yhdessä?

joten eipä voi estääkään. Enkä sinänsä haluakaan, mutta tuo suoraan sanottuna idioottimainen käytös on äärimmäisen raskasta.

Ja sinä joka vinguit isän roolista: Ei se isä voi ihmeitä tehdä, kun näkee lapsia vain viikonloppuisin. Jos äidin luona eletään kuin pellossa (oletan näin, koska jostain nuo maneerit on opittu), niin ei siihen pari päivää muualla mitään vaikuta. Yritetty on jo kauan.

Sais lasten äitikin sitä omaa aikaa jota teillä on yllinkyllin. Huomaat sitten mikä ero on hoitaa niitä lapsia silloin tällöin viikonloppu kuin koko ajan ;)

Lasten isälle suurempi rooli lasten elämään, niin sillä se selviäis..

miettineeksi tuota tunnepuolta?



#30

ne lapset kahdestaan teillä kotona, missä te olitte, minusta tuonikäisten lasten kanssa ollaan kokoajan läsnä, niin tuollaista ei tapahdu ja siihen puututaan heti.

Teistä kummallakaan ei taida olla kovin paljon kokemusta tuonikäisistä lapsista.

Ei se niin käy, että pistetään videon ääreen katsomaan jotain kivaa ja sitten jäädään odottamaan, mitä tapahtuu.

Takaan, että tapahtuu, vaikka lapset olisivat omia, hyvinkasvatettuja ja tasan tarkkaan tietäisivät, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Tuossa iässä eivät ole enää niitä vauvoja, jotka eivät ehdi/pääse pahantekoon, eivätkä vielä niitä "järkeviä", jotka ymmärtävät tekonsa.

On vaan vahdittava koko ajan, niin raskasta kuin se onkin. Pelkkä kielto ei todellakaan riitä, mutta sen sinä ehkä oletkin jo huomannut.

siispä aseta rajat.

On tehty selväksi noin miljoona kertaa, että mm.

- tietokoneisiin ei kosketa

- ruoat ja juomat pysyvät keittiössä

- vessakäynnistä ilmoitetaan (koska tuo 3v ei osaa vielä hoitaa niitä itsenäisesti)

jne. Sanon joka kerta, kun joku meinaa tuoda mukin olkkariin tms. Joka ainoa kerta. Myös joka kerta kun meinaavat koskea tietokoneeseen, siitä sanotaan. Jos ei tottele parin sanomisen jälkeen, joutuu jäähylle. Ei auta silti. En tiedä, mikä noihin tehoaisi. Ei meidän säännöt niin monimutkaisia ole, etteivät tuon ikäiset niitä ymmärtäisi, ainakin 5v.

Ärsyttää tuollainn saamattomuus. Lapset on tarpeeksi vanhoja siivoamaan jälkensä.

6v ja 3v.



Huolehdimme asioista niin että ruokailussa olla skarppina, juomat juodaan heti ja lapset ovat ne hetket ilman valvontaa vain omissa huoneissaan ja vain hetken. Ulkoilemaan paljon, käymme liostelemassa, uimassa ja joskus hoplopissakin.



Iltaisin saavat katsoa lastenohjelmia. Keskenään ovat vähän, paljon opastetaan ja kehutaan hyvästä käytöksestä. Arki rullaa mutta jos tulee vieraita, mies työmatkalla tms. Niin heti alkaa sirkus ja on otettava todella opastavat ja vaativa linja.



Teillä lapset ovat hukassa. Isä ikävä aiheuttaa hermoilua ja stressiä ja pelkoa isän menettämisestä. Taantuminen on luonnollinen reaktio eikä osoitus äidin huonosta kasvatuksesta. Isän pitäisi nähdä lapsiaan myös viikolla ja ongelmat olisivat pienempiä.



Ihan oma vikaa, ettette viitsi tsempata enemmän ja ajatella lasten parasta eikä aina omanne.

Sanon joka kerta, kun joku meinaa tuoda mukin olkkariin tms. Joka ainoa kerta. Myös joka kerta kun meinaavat koskea tietokoneeseen, siitä sanotaan. Jos ei tottele parin sanomisen jälkeen, joutuu jäähylle. Ei auta silti. En tiedä, mikä noihin tehoaisi. Ei meidän säännöt niin monimutkaisia ole, etteivät tuon ikäiset niitä ymmärtäisi, ainakin 5v.

Tehoaa se, että kun näet jonkun kävelevän mukin kanssa olkkariin, palautat saman tien takaisin. Miten sitten mahdollista, että on päässyt veden kanssa tietokoneen luo, vai onko tietokone ollut keittiössä?

Toista sanomista ei siis enää tule, eikä ensimmäistäkään sellaisessa asiassa, jonka lapsi tietää.

Tietokoneesta ei enää tarvitse kertaakaan sanoa, vaan lapsi nostetaan pois koneen äärestä ja sillä selvä. Onhan se kieltämättä aika vaivalloista, mutta ei muutakaan keinoa ole. Onneksi teitä aikuiakin on kaksi, kuten lapsiakin.