Suomi on lapsivihamielinen maa, ihan tasapuolisesti kiaikenvärisille lapsille.

Olisko Suomessa yksi ongelma, että toisaalta lapsia suojellaan lailla ihan älyttömästi ja samalla vihataan?

Itse ymmärrän oiekin hyvin, että meikäläiset lapsiruhtinaat inhottavat monia. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että joku sanoo vihaavansa kokonaista ryhmää muutaman vastenmielisen yksilön takia, oli sitten kyse iästä tai jostain ihan muusta.

tehdä havaintoja huonosti kasvatetuista suomalaisista lapsista jotka ovat ottaneet aikuisen vallan omilta vanhemmiltaan, jopa 2-3-vuotiaina. Missä suurin parku ja huuto ja ääni ja itkupotkuraivarit, sieltä löytyy takuuvarmasti suomalainen perhe, jota hallitsee 3-vuotias hemmoteltu teletappi joka kurkuttaa vanhempiaan aina tilaisuuden tullen. Ihan sama missä päin maailmaa on, niin näin on.

Matkustan paljon vaikka asunkin tällä hetkellä Suomessa ja viikko sitten tein yllämainitun havainnon Pekingin kv. kentällä. Hiljaista ja rauhallista ja kaiken kansalaisuuden lapsia joista tosin heti näki, että suomalaisia eivät ole. Sitten pang, koko hallin läpi raikaava huuto - suomeksi! "määäääääääääääähaluuuuuuuuuuuuuuuuun, äääääääääääääääääääääääääääääääääääääää"

Ja tämä jatkui lähtöportille asti ilman, että kumpikaan vanhemmista osasi tehdä yhtään mitään. Raivokohtaukseen liittyivät perheen muutkin lapset ja ohi kävelleet muut lapset, jotka todennäköisesti olivat ihan muuta kansallisuutta, katsoivat silmät pyöreinä ihmeissään. Eikä ole ensi kerta eikä Peking ainoa kenttä jolla vastaavaa sattuu.

He olivat siis suomalaisia turisteja. Lapsia oli kolme, kaikki alle kouluikäisiä. Lapsille tuli metrossa ihan kauhea riita, ja huuto luonnollisesti. Mamma yritti söpöttää jotain tyylin Jannica! Ei saa ottaa Jessicaa tukasta! Jannica! Jannica jatkoi riehumistaan ja äiti yritti saada sitä about 3-vuotiasta Jannicaa ymmärtämään, miten tämän kuuluisi toimia.

Jäin samalla pysäkillä pois kuin tää perhe, ja tämä samainen Jannica junttasi keskelle ruuhkaa portaisiin ja alkoi huutamaan, ettei liiku kun Jessica on niin dorka (tms.). Normaalilla älyllä varustettu mamma olisi ottanut Jannican kainaloon, mutta tämä suomimamma jäi KESKUSTELEMAAN Jannican kanssa tämän käytöksestä metron portaisiin. Meinasin oikeasti sanoa, että täällä ei kuulu tukkia metron portaita mutta en kehdannut tunnustaa olevani samasta maasta noiden täysin toistaitoisten tolvanoiden kanssa.

Jos näet jossain vaikkapa ranskalaisen perheen, jonka lapsille tulee riitaa, vievät vanhemmat jonkun jäähylle tai jotain. Kukaan ei tosiaankaan jäisi vänkäämään alle kouluikäisen kanssa.

Päinvastoin. Täällä lapsia paapotaan ihan älyttömissä tilanteissa, sellaisissa jossa muiden kulttuurien vanhemmat kurittaisivat lapsiaan pahanteosta. No, ehkä se selittää suomalaisten lasten kehnon käytöksen.

Tietysti sen pitäisi kohdistua vanhempiin eikä lapsiin, mutta aika loogista se muuten on.

t. Yksi, joka joutui taas siivoamaan puoli taloa sukulaisten porsastelevien ja raivoavien jälkeläisten jäljiltä...

Olisko Suomessa yksi ongelma, että toisaalta lapsia suojellaan lailla ihan älyttömästi ja samalla vihataan?

Itse ymmärrän oiekin hyvin, että meikäläiset lapsiruhtinaat inhottavat monia. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että joku sanoo vihaavansa kokonaista ryhmää muutaman vastenmielisen yksilön takia, oli sitten kyse iästä tai jostain ihan muusta.

Täällähän ollaan ylpeitä siitä että voidaan potkasta 15-vuotiaat pois kotoa kun ne ovat niin itsenäisiä ja fiksuja ja siitä, että 5-v osaa itse tehdä ruokansa! Voi hyvää päivää...

tehdä havaintoja huonosti kasvatetuista suomalaisista lapsista jotka ovat ottaneet aikuisen vallan omilta vanhemmiltaan, jopa 2-3-vuotiaina. Missä suurin parku ja huuto ja ääni ja itkupotkuraivarit, sieltä löytyy takuuvarmasti suomalainen perhe, jota hallitsee 3-vuotias hemmoteltu teletappi joka kurkuttaa vanhempiaan aina tilaisuuden tullen. Ihan sama missä päin maailmaa on, niin näin on.

Matkustan paljon vaikka asunkin tällä hetkellä Suomessa ja viikko sitten tein yllämainitun havainnon Pekingin kv. kentällä. Hiljaista ja rauhallista ja kaiken kansalaisuuden lapsia joista tosin heti näki, että suomalaisia eivät ole. Sitten pang, koko hallin läpi raikaava huuto - suomeksi! "määäääääääääääähaluuuuuuuuuuuuuuuuun, äääääääääääääääääääääääääääääääääääääää"

Ja tämä jatkui lähtöportille asti ilman, että kumpikaan vanhemmista osasi tehdä yhtään mitään. Raivokohtaukseen liittyivät perheen muutkin lapset ja ohi kävelleet muut lapset, jotka todennäköisesti olivat ihan muuta kansallisuutta, katsoivat silmät pyöreinä ihmeissään. Eikä ole ensi kerta eikä Peking ainoa kenttä jolla vastaavaa sattuu.

ja kasvatuksella tai sen puutteella on merkittävä rooli tässä.



Perheet on ajettu myös henkisesti ahtaalle suomessa, tältä kuulostaa kun lapsiperheiden vanhempia kuulen...



Ja surullisin havainto on, että suomalaiset lapset eivät vaikuta herttaisilta lapsilta vaan hyvin varhain jo niskuroivilta, laiskoilta esiteineiltä, jotka eivät ole omaksuneet minkäänlaisia käyttäytymistapoja edes ihmisten ilmoilla liikkuessaan. Kaikki tahdiikkuus, toisten ihmisten huomioonottaminen puuttuu. Viimeksi juuri lentokentällä taas sai ihmetellä suomalaisten lapsiperheiden mekastusta... ja järkyttäviä vaatteita!

suomalaismuksut kiukuttelisi tuolla maailmalla poikkeuksellisen paljon! Esimerkiksi jossain Italiassa, Marokossa tai Turkissa lapset on PALJON kiukkuisempia kuin täällä. Se on se etelämaalainen temperamentti verrattuna meidän nyssyköihin. Toisaalta kasvatuskin on sitten astetta tulisempaa ja läpsäisy tulee nopeasti, joka rahoittaa lapsen.



Suurimmat ongelmat on näillä monikulttuurisilla perheillä, joissa on äiti suomalaista maltillista tyyliä ja lapset perineet isältään tulisen luonteen. Niissä perheissä näkee niin huonostikäyttäytyviä narisijoita, ettei missään.

suomalaismuksut kiukuttelisi tuolla maailmalla poikkeuksellisen paljon! Esimerkiksi jossain Italiassa, Marokossa tai Turkissa lapset on PALJON kiukkuisempia kuin täällä. Se on se etelämaalainen temperamentti verrattuna meidän nyssyköihin. Toisaalta kasvatuskin on sitten astetta tulisempaa ja läpsäisy tulee nopeasti, joka rahoittaa lapsen.

Suurimmat ongelmat on näillä monikulttuurisilla perheillä, joissa on äiti suomalaista maltillista tyyliä ja lapset perineet isältään tulisen luonteen. Niissä perheissä näkee niin huonostikäyttäytyviä narisijoita, ettei missään.

Olemme täällä mieheni kotimaassa lomalla. Juuri eilen kävimme lapsille suunnatussa tapahtumassa, missä oli kaikenlaista toimintaa eri ikäisille vauvasta teiniin. Toiminta oli sen luonteista, että siinä tarvittiin ohjaajaa - seinäkiipeilyä, erilaisia työpajoja, ym. Oli ilo katsella, kuin joka ikinen ohjaaja jaksoi olla ystävällinen, huomaavainen ja mukava jokaiselle lapselle.



Esimerkiksi siinä kiipeilypisteessä ei todellakaan vaan isketty niitä valjaita lapsen päälle (kuten Suomessa) vaan samalla ihasteltiin lapsen kenkiä, juteltiin mukavia, kysyttiin nimeä, ikää ja kuulumisia yleensä, jne... Kontakti oli suoraan lapseen, ei vanhempaan ja vaikka joka pisteelle oli pitkät jonot niin mitään kiirettä, ärtymystä tai leipääntymistä hommaan ei havainnut yhdestäkään ohjaajasta kertaakaan.



Jotenkin tällaisissa asioissa näkyy ero suomalaisen vähintään välinpitämättömän ja muiden maiden tapojen välillä.

Huomaa kauppassakin, ihmiset puhuu rumasti omilleenki lapsilleen.





Lapsen pitää pärjätä about 5v asti itse jne.



T.ulkosuomalainen

mm. Aasiassa, eikä se mitenkään liity lasten kuriin tai kurittomuuteen. Lapsia kunniitetaan ja heistä ollaan kiinnostuneita, Suomessa samaa huomiota olen huomannut kun miehenä olen pikkulasteni kanssa, vaimo ei saa samaa kohtelua vanhemmilta rouvilta.

Välinpitämättömimpiä toisten lapsia kohtaan ovat keski-ikäiset lasten vanhemmat.

T: mies ja 2 v lapsi

Minulle ei ole 80-vuotias mummo kävellyt suoraan vauvan eteen ja huutanut: "Saatanan neekeri!", olen kyllä ratikassa nähnyt kun tummaihoisille aikuisille näin huudellaan.



Minulle vanhus tuli komentamaan ettei ratikan 2 ovesta saa tulla sisään vaan pitää tulla tietystä ovesta, vanhus itse ei mennyt istumaan vanhusten paikalle...

kanssa naiset kohtelee mahtavasti? Meidän muksu on päivittäin mummulassa ja mun isä vie usein puistoon. Tuntee kaikki puiston naiset todella hyvin. Tavallinen seitsemänkymppinen pappero ja kuulemma nuoretkin naiset on niin ystävällisiä ja seurallisia mummoista puhumattakaan. Sitten taas jos mun äiti eli mummu vie, niin kukaan ei puhu mitään, vaikka äitini on paljon sosiaalisempi ja ystävällisempi ihminen kuin yrmy isäni.

Viimeksi eräs lapseton nainen tuli junassa avautumaan ja kiittämään lapsen hiljaista kanssaoloa (ikää 5 vuotta). Kuulemma viimeksi kun matkusti, koko matka oli niin helvettiä että sai metelistäkin migreenin. Lapsiperhe oli tapellut ja n. lapseni ikäinen muksu rääkynyt kuin vähä-älyinen, vanhempien suhtautuminen juuri luokkaa "äläs nyt Nico-Petteri viitsi".



Myönnän, minä pidän kuria, joskus ehkä liikaakin. Minua vastaan ei nousta ja jossei muu auta, läpsäisen. Viimeistään siihen loppuun inttämiset, sitten vien lapsen miettimään sanojaan. Ihan varmasti tähän tulee nyt miljoona kommenttia joissa saan kuulla olevani paska kasvattaja, kun ei puhe tehoa lapselle...vaan minun lapseni tunnistaa missä tahansa siitä, että osaa käyttäytyä. Toisinkuin näiden "keskustelijoiden" lapset.

suomessa saataisiin läppäistä niin kyllä kakarat olisivat kiltisti. Suomessa pitää osata kasvattaa eikä läppäistä lasta hiljaiseksi.

Toivottavasti joku tekee susta ls- ilmon.Selittele siellä sitten kuinka hyvä kasvattaja olet.

on viety oikeudet ja keinot kasvattamiseen. Mitään ei saa tehdä, lapsia pitää paapoa, kuunnella heidän ajatuksiaan, tunteitaan, kysellä mitä he haluavat yms. Ja tämä on viety ihan liiallisuuksiin. Vanhempien pitää ottaa asioista vastuu eikä elää sen mukaan mitä lapset haluavat.



Opettajatkin ovat ihan keinottomia kun ei he saa enää tehdä mitään! Miten voi ylläpitää kunnioitusta ja auktoriteettia kun lapset saa huudella ja käyttäytyä miten vaan ja opettajalla ei ole muita keinoja kun PYYTÄÄ lapsia olemaan nätimmin, hiljaisemmin jne.



Mun mielestä suomessa lasten oikeudet ja niistä puhuminen on mennyt liian pitkälle - ihan kuin 2v tajuaisi itse oman parhaansa. Ja haluaisin todella kuulla lapsesta joka on saanut traumoja satunnaisista (kevyistä) läpsäytyksistä jne. Suomessa taitaa olla paljon enemmän masennusta, mielenterveysongelmia jne kun Italiassa/Ranskassa/Espanjassa missä lapsia kasvatetaan enemmän kurissa mutta myös ystävällisemmin.

suomessa saataisiin läppäistä niin kyllä kakarat olisivat kiltisti. Suomessa pitää osata kasvattaa eikä läppäistä lasta hiljaiseksi.

Annatko asian vain olla? Entä kun murkku huutelee päin naamaa? Annatko huudella? Mikä on rangaistus? Auttaako keskustelu aina? Entä jos tekee saman teon monta kertaa päivässä? Jatkatko asiasta keskustelua monta kertaa päivässä?

Väkivallalla on helppo kasvattaa, jos me suomessa saataisiin läppäistä niin kyllä kakarat olisivat kiltisti. Suomessa pitää osata kasvattaa eikä läppäistä lasta hiljaiseksi.

Sen verran paljon tulee nähtyä huonosti käyttäytyviä suomalaisia lapsiperheitä maailmalla, että hävettää. Se leimaa meitä kaikkia. Vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettiä perheessä. Lapset tekevät mitä haluavat, ja mitä äiti sitten tekee? Alkaa keskustella.

mutta olen heille aina kohtelias, jos he osaavat käyttäytyä kelvollisesti. Suuri osa lapsista on kuitenkin mukavia. Ne huonosti kasvatetut vain usein pilaavat kaikkien lapsien maineen, enkä todellakaan katso olevani lastenvihaaja jos vaikka bussissa mulkaisen pahasti jotain meluavaa pikku ääliötä ja yleensä seuralaisena olevaa isompaa ääliötä eli vanhempaa.



Samalla tavalla vastenmielisiä lapsia voi kohdella kuin vastenmielisiä aikuisiakin, ewi se ikä automaattisesti kenestäkään mitään söpöläistä tee.