miten jaksat arkea, kun lapset pitää ottaa joka paikkaan mukaan?

kuulostaa ihan meidän perheen tilanteelta.

Isompien lasten kohdalla koetan sopia kyytejä jne. kavereiden

vanhempien kanssa. Koetan huolehtia siitä, että jokaisen lapsen

jossakin juhlassa/tärkeässä pelissä oon mukana - muiden lasten

kanssa tieytysti.



Pienemmistä saan joskus yhden kerrallaan jonkun tuttavan luo

leikkimään pariksi tunniksi ja näin pääsee sen yhden verran pienemmällä porukalla menemään.



Tsemppiä, kohtahan tää jouluhässäkkä helpottaa!

Olen yrittänyt isompia jättää kotiin pieneksi hetkeksi, jos vaikka pikainen kaupassakäynti kyseessä, mutta kamala itku ja riita siitäkin vaan saatu aikaiseksi. Itse en haluaisi kulkea joka " kissanristiäisissä" koko katraan kanssa, mutta lapsille ne on tärkeitä. Pakko vaan yrittää jaksaa. Mies on paljon töissä, elättää siis perhettämme. Eli en voi valittaa siitäkään..

olen joutunut nyt perumaan oman hammaslääkäriajankin kolme kertaa, kun mies ei olekaan voinut olla pois töistä sen aikaa.

en minä ainakaan ota lapsia mukaan, mies niitä hoitaa jos asioille lähden! tai anoppi tai oma äitini tai tätini, tai isäni tai appiukkoni, tai joku minun tai mieheni mummoista/ukeista!!!

ja monilla kaikki menot eivät läheskään ole niitä " omia asioita" , vaan kaikkea muuta kuin itseen liittyviä. Ja niiden ajankohtaan ja miehen työaikoihin on hiukka vaikea vaikuttaa. t.5

aina kun joku mulle valittaa kyseisestä asiasta, tarjoudun ottamaan valittajan lapset hoitoon, heti valitus loppuu ja valittaja keksii jonkun tekosyyn että ei tarvitsekaan hoitajaa.



toisin sanoen vanhemmat ei edes halua lapsiaan kellekään hoitoon vaan ovat jotenkin riippuvaisia näistä!



-6-

nyt kun ollaan erottu, on helpompaa kaikki. lapsi on joka toinen vkoloppu isällä ja enemmänkin, joten saan omaa aikaa silloin. muulloinkin saan tarvittaessa apua. ja miesystäväni auttaa kuin olisi lapsen isä. en kyllä tajua ihmisiä, jotka kestävät sekoamatta sitä, ettei ikinä saa olla rauhassa tai vaan keskittyä itseensä joskus. onneksi ei ole enempää lapsia ;) rakastan tietysti lastani valtavasti, mutta me kaikki ollaan erilaisia.

Meillä tämä tilanne ei ole vain joulun alla vaan aina. Itse olen asiaan tottunut, mutta välillä harmittaa kun ihmiset esim jouluruuhkassa katsovat pahasti kun " tukin heidän tiensä lapsineni" . Minulla on kolme alle viisivuotiasta, joten heitä ei voi jättää keskenään edes kauppareissun ajaksi. Mies painaa yrittäjänä tosi pitkää päivää ja turvaverkkoa ei ole: ystävilläni on omat lapsensa ja isovanhemmat eivät hoida kuin joskus todella satunnaisesti (kerran vuodessa pari tuntia).

Tuttuja hoitajia ei yksinkertaisesti ole ja vieraille en lasten vuoksi viitsi jättää: he tuntisivat olonsa kurjaksi uppo-oudon kanssa, ovat arahkoja ja kiinni minussa vielä, kuten pienten kuuluukin olla. Minun ei ola niin tärkeää päästä yksin, että siksi aiheuttaisin pahaa mieltä lapsilleni!



-10-

Tuttuja hoitajia ei yksinkertaisesti ole ja vieraille en lasten vuoksi viitsi jättää: he tuntisivat olonsa kurjaksi uppo-oudon kanssa, ovat arahkoja ja kiinni minussa vielä, kuten pienten kuuluukin olla. Minun ei ola niin tärkeää päästä yksin, että siksi aiheuttaisin pahaa mieltä lapsilleni!



-10-

[/quote]

juuri näin! että ehkä sitten lukio-iässä vasta voi jättää tunniksi hoitoon että äiti pääsee lääkäriin!



älkää sitten marisko kun ei hoitajat kelpaa!!!

voi tulla hoitamaan lapsiani siksi, että se olisi lapsille hirveä stressi! Lapseni ovat olleet päivähoidossa, joten voin kyllä luottaa muihinkin ihmisiin lasteni hoidossa. Päivähoidossa heille kuitenkin syntyy suhde hoitajaan ja myös itse pääsen aluksi tutustumaan hoitajiin lasten kanssa ja seuraamaan heidän päivänsä kulkua. En viitsi jonkin parin tunnin menon takia hankkia kotiin hoitajaa, joka tässä meidän tilanteessamme olisi väkisinkin esim. mannerheimilta ja siis lapsilleni outo. Mieluummin otan lapset mukaani, ymmäsitkö, vai tarvitseeko vielä vääntää rautalangasta?



-10-

Meillä kun ei oikeasti ole ketään.



Mummot, vaarit, kummit, sukulaiset on kaikki n. 470 km päässä meistä. Tällä nykyisellä kotipaikkakunnallamme olemme toki tutustuneet ihmisiin, minä mm. muiden pienten lasten äiteihin. Mutta en minä heistä kenestäkään saa apua, kun heillä itselläänkin on useampi lapsi, ja harva haluaa ottaa omien mukuloidensa lisäksi hoitoon 1v 6 kk ikäisen ja 5 kk ikäisen lapsen.



Mies kyllä meillä hoitaa lapsia iltaisin, mutta päivällä käyn kaikkialla lasten kanssa. Postissa, pankissa, apteekissa, ruokakaupassa, lääkärissä, neuvolassa, jopa prkl gynekolgilla. Olen kysellyt kaveri läpi, ja yhden ainoan kerran yksi kaverini suostui ottamaan isomman tytön leikkimään tunniksi, jotta pääsin lääkäriin vauvan kanssa (tosin lääkäriaikakin oli minulle, ei vauvalle...)



MLL:stä olen tilannut kerran hoitajan, mutta isompi lapsi oli vierastanut tosi pahasti. Hoitajan pitäisi käydä meillä 1-2 kertaa jo aiemmin tutustumassa, että voin jättää lapset hänelle, ja tämä tulee maksamaan jo lähes 45 euroa ;) MLL:stä kun on otettava hoitaja vähintään kahdeksi tunniksi (tai ainakin maksettava kahdesta tunnista + sitten eläkemaksut ym. noista vaivaisesta paristakin tunnista, ja tietty hoitajalla bussimatkat meille ja kotiin, tämäkin lukee MLL:n kotisivuilla). Eli bussi edes takaisin 5 euroa, kaksi tuntia hoitoa, yht. n. 10 euroa. Kolme kertaa tämä on jo 45 euroa, eli... Ei meillä ole varaa, kun itse olen minimiäitiyspäivärahalla ja mies opiskelee.



Eli palkalliset hoitajat on pois suljettu vaihtoehto.



En minä oikeasti tiedä mistä saisin hoitajan? Enkä tietenkään kenellekään ventovieraalle antaisi lapsiani hoitoon, kenelle tahansa tutulle äidille / isälle kylläkin, mutta he eivät omiensa lisäksi ole innokkaita ottamaan kahta pientä lasta... Lapsettomia kavereita mulla ei täällä olekaan, ja miehen kavereita en tunne, joskin hekin ovat lapsettomia poikamiehiä, joita tuskin saa hoitamaan puolitoistavuotiasta ja pientä vauvaa ;)



Eli jos jollain on hyvä keino, miten saan lapset johonkin hoitoon, niin mielelläni otan vastaan hyviä vinkkejä!