Lue keskustelun säännöt.
Lapsi meni nälissään nukkumaan
28.12.2012 |
Kaurapuuro kahden eri vaihtoehtoisen kiisselin kanssa aamulla - ei mul oo nälkä, pärjään tällä. Söi kaksi lusikallista.
Lounas klo 12, kalamureketta ja perunamuusia, lisänä herne ja maissi. Ei syönyt, tein ihan pikkiriikkisen annoksen.
Jätin ne ruuat pöydälle odottamaan. Välipalalla tuoretta leipää, jota en sitten enää tälle kaverille antanutkaan vaan sanoin että ruoka on syötävä ensin.
Lopputulos oli, että mureke oli vielä iltakahdeksalta lautasella. Heitin pois. iltaruuaksi olisi ollut kinkkupannaria ja iltapalaksi taas sitä leipää. mut en antanut.
Esikoululainen kyseessä, kotiruuan kanssa nirsoillut aina mutta eskarissa syö hyvin. Ei oikein tahtoisi sydä lihoja, kananmunaa, kalaa. Pizzat, hampurilaiset, pullat, kakut, murot ja jogurtit kelpaavat, samoin leipä ja makaroni sekä jauheliha. Muu onkin haasteellista. Ottaa kupoliin, kun koettaa tehdä hyvää ja monipuolista ruokaa, mut toinen vaan nyrpistelee.
Olennko liian ankara? aamulla on taas tarjolla kaurapuuro ja kahta eri kotitekoista kiisseliä. Lounaalla luultavasti perunat ja kinkkukastike.
Kommentit (109)
tässä on joulupyhät mässätty ties mitä, pärjää pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luin sille kirjan iltapäivällä, muuten touhusi ihan omiaan. Väillä kyseli välipalaa, jolloin muistutin että ruoka on siellä keittiössä.
Miten itse toimisit?
tässä on joulupyhät mässätty ties mitä, pärjää pitkälle.
ennekuin illalla. Viime päivät saaneet syödä aika paljon kaikkea kivaa herkkua. Joskus tulee paluu arkeen.
ap.
Et sitten taida ruokamyrkytystä pelätä.
Peilistä löytyy syyllinen! Puuroa en söisi ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten taida ruokamyrkytystä pelätä.
Ei meillä juurikaan sairasteta mahatauteja, vaikka en jaksa olla mikään hysteerikko hygienian kanssa. ruoka oli tänään tehtyä, taatusti tuoretta :)
ap.
Eihän se ruoka ole edes syömäkelpoista enää. Ruokaa pitää maistaa, mutta enempää ei ole pakko syödä. Seuraavalla aterialla tietenkin on toiset safkat tarjolla. Pahennat vain asiaa toimimalla noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä linjas vaan, kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ei pelkkiä herkkuja voi aina syödä. Täällä tietysti mammat on sitä mieltä, ettei lapsen mieltä saa pahoittaa ja saahan mussukka nyt syödä ranskalaisia vaikka joka päivä. BS. Aikuiset päättää, mitä ja milloin lapsi syö. Se on aikuisen velvollisuus huolehtia, että lapsi oppii syömään oikein. Tsemppiä ap, oikeassa olet vaikka itsestäsikin varmaan välillä kurjalta tuntuu!
Enemmän kuin törkeä vääntö, syyllistämin ja pakottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-lapsi sen, minkäverran. Ei koske herkkuja.
pöydällä ja lapsen olisi pitänyt se syödä???
Onneksi lapsesi on sinua viisampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa 3-vuotias erittäin päättäväinen nuori mies, joka söisi mielellään vaan leipää, karkkia, vanukasta ja satunaisesti pari viinirypälettä. Voi sitä itkua ja raivaria kun päivä toisensa jälkeen paljastuu, että tänään(kään) ei ole karkkia tarjolla päivälliseksi.
Meillä ei tarjoilla leipää, jos ruokaa ei edes maista. Jos maistaa ja ei tykkää niin voi saada ruisleivän sitten tilalle. Mutta emmä ainakaan aio lastani herkuilla kasvattaa.
Ruoka tarjoillaan ja jos ei kelpaa niin sitten seuraavalla aterialla seuraava ruoka -en kuitenkaan roikuta vanhaa ruokaa uudelleen eteen- välipaloja ei tarjoilla, jos ei ole edes koskenut aterialla ruokaan.
Mutta kyllä se syömättömyys lakkaa -toisinaan meidänkin mies vetelee sitten 2-3 lautasellista ruokaa. Ja nyt viimeisen kuukauden aikana on selvästi vähemmän ollut vääntlöä ruuasta, ilmeisesti on alkanut ymmärtää, että kiljuminen ei auta.. karkkia on vain karkkipäivänä, vaikka kuinka kovaa huutaisi.
Mummien kanssa onkin sitten eri tarina -siellä hoidossa ollessaan saa syödä justiinsa mitä haluaa ja just millon huvittaa, mutta kotona ollaan tylsän päättäväisiä.
Tärkeintä on olla johdonmukainen eli jos teillä on joku sääntö niin siitä pidetään kiinni -ei niin että karjumalla 2 tuntia saa periksi... koska silloinhan se oppii vaan karjumaan.
Heh, pakko todeta että pienten lasten kasvatuksessa ja koirankoulutuksessa on paljon yhteistä.
Terv. koira- ja lapsiperheen äiti
Jos ei ruoka kelpaa, iltapalalla korkeintaan kaksi leipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peilistä löytyy syyllinen! Puuroa en söisi ikinä!
Hyväähän se on.
Puuroa en pakottanutkaan syömään, miksi pakottaisin? Lapsi söi sitä muutaman lusikallisen ja sanoi että jaksaa ruokaan. En pakottanut syömään myöskään mureketta - ihan ok jos ei kerta ole nälkä.
Saa myös aamulla olla syömättä jos tahtoo.
ap.
eikä tulisi mieleenkään tarjota sitä puuroa joka jumalan aamu, jos tiedän että lapsi ei sitä syö (kuten ei syökään). Minun mielestäni se menee jo niin painostavaksi, että vanhempien pitää käydä katsomassa peiliin ja miettimissä, miksi lapsen pitäisi syödä puuroa, josta ei pidä, eikä leipää, josta pitää, vaikka niiden ravintoarvo on suurin piirtein sama.
Lapsen nirsous ei ole sun uhmaamista (jos et itse tee siitä vallankäyttötilannetta, kuten olet hyvää vauhtia tekemässä). Meillä lapsi ei koskaan olisi oppinut syömään mitään uusia ruokia, jos olisin tarjonnut jotain kylmää kalamureketta pitkin päivää ja silmä kovana kytännyt paljonko lapsi on syönyt ja mitä. Päin vastoin, se taitaisi olla varmin tapa saada lapsi inhoamaan juurikin kalamureketta.
jos ei syö, niin seuraavalla aterialla sitten.
Ja jos välttämättä haluat tarjota sen saman ruuan laita se hyvä nainen jääkaappiin välillä! Ja korkeintaan kerran voit lämmittää.
Hullu.
Joku raja pitää kyllä vetää - ei lasta nyt ihan nälässäkään voi pitää. Eikö lapsi voi aamulla valita vaikka ottaako puuroa kiisselillä vai pelkkää kiisseliä? Ja jos ruoka ei maita, mä antaisin skipata, mutta välipalalla olisi sitten voileipää tms. tarjolla. Eihän muutkaan ruokaa enää välipalalla syö.
Ja tarjoan päivällisellä sitten päivällisruokaa, joka on eri ruoka kuin lounaalla. Ja iltapala on iltapala.
Pakkosyöttämistä en ymmärrä - jos ei jotain halua syödä, ei syö. Minusta raja vedetään siihen, että erityisruokia ja -herkkuja ei anneta naukumisesta, mutta toki samaa ruokaa kuin muutkin sillä hetkellä syövät.
Ikinä en laittaisi lasta nälässä nukkumaan. Joskus omat tenavat ovat jättäneet iltapuuron väliin jostain oikusta, mutta meillä ainakin tyttö herää sitten yöllä nälkäänsä, ja siitä kärsii sitten kaikki... (Ikää 2v.)
ja iltaruka ja iltapala pitänyt tarjota!
Eihän ne nyt herkkuja olleet!
Kaikkin ei ole pakko tykätä kaikista ruuista!! eT SINÄ ITSEKÄÄN VARMASTI KAIKISTA RUUISTA TYKKÄÄ! Sitten syödään seuraavalla ruualla enemmän.
Ihme Hitler luulet olevasi ja kasvatat lapsestasi samanmoista!!
Eikö tullut edes pahamieli???
en kuitenkaan ole halunnut tehdä ruoasta valtataistelua, sillä sellainen siitä helposti tulee. Haluan, että meillä ruokailuhetki on mukava ja rauhallinen tuokio. Jos pääruoka ei kelpaa, lapsi saa syödä sitten pelkkää voileipää ja maitoa tai esim. salaattia. Jälkiruokia meillä ei harrasteta. Yleensä nirsoilija sitten syö seuraavalla aterialla enemmin.
En alkaisi seisottaa ruokia pöydässä ja yrittää pakottaa lasta syömään kylmennyttä ja kuivunutta inhokki ruokaa myöhemmin päivällä. Se ei johda mihinkään. Miestäni on lapsuudessaaan yritetty kasvattaa näin, ja tulokset ei ole hyviä :(
että tappelee lapsensa kanssa pikkuasioista ja pitää huolen, että lapsella on paha mieli koko päivän. Ja huomenna taas uudestaan... Onnea ja menestystä vaan valitsemallasi tiellä.