Lue keskustelun säännöt.
Painajainen alkoi kun menneisyyteni selvisi miehelleni
26.12.2012 |
Auttakaa av-mammat. Piinaani on jatkunut jo melkein kuukauden, enkä tiedä kauanko jaksan tällaista mykkäkouluelämää. 1.12. miehelleni selvisi bileiden ja seksintäyteinen menneisyyteni, jota en siis ollut oma-alotteisesti kertonut hänelle. Olin opiskeluaikoinani kuin joku toinen ihminen ja minusta ei nykyään uskoisi, että olen ollut sellainen villikko - ei ulkoisesti eikä sisäisesti. Joulukuun alussa olin leipomassa keittiössä ja mieheni olohuoneessa. Kun tietokone piippasi sähköpostin merkiksi kehotin miestäni katsomaan, keneltä viesti tuli. Ja tuota noin... hävettää ihan sanoakin. Mutta se oli siis yhdeltä vanhalta seksikumppaniltani, joka oli tk:ssa nähnyt nimeni (olen lääkäri) ja päättänyt ottaa vuosien jälkeen yhteyttä ja ehdottaa tapaamista entiseen malliin. Häntä en tietenkään voi asiasta syyttää. Mitenpä hän olisi voinut tietää, että olen eri ihminen nykyään. Hän oli vielä liittänyt viestiin aikoinaan ottamansa alastonkuvan minusta. Hienoa...mieheni ehti avata senkin.
No, tästä lähti liikkeelle tapahtumasarja, joka on nyt lähtenyt aivan käsistä. Mieheni vaatimalla vaati kertomaan kaiken hurjasteluistani ja minä ajattelin, että hän oikeasti tarkoitti sitä ja yritin olla reilu. Kerroin sitten kaikki ryhmäseksiseikkailut, luentosalisähinät yms. Hän järkyttyi syvästi kuulemastaan. Se oli yksinkertaisesti liikaa hänelle. Hän on itse ollut aina kunnollinen, harrastanut seksiä vain seurustelukumppaninsa kanssa jne.
Kuultuaan minkälainen bilenymfo olin aiemmassa elämässäni, hän on alkanut suhtautua minuun aivan eri tavalla kuin ennen. Aluksi ajattelin, että se on ihan normaalia, kun on syvästi järkyttynyt. Mutta nyt sitä on jatkunut jo melkein kuukauden. Hän osoittaa pahaa oloaan pienillä merkeillä: ei puhu kuin kysyttäessä, ei antanut joululahjaa, minkä on aina ennen tehnyt, ei ehdota mitään yhteistä, tekee vain omia juttujaan, ei halua lähteä yhdessä sukulaisille ja ystäville jne. Seksiä ei ole ollut, mikä lienee sanomattakin selvää. Luulen, että hän näkee minut jotenkin likaisena. Tietysti olen huolehtinut aikoinaan sukupuolitautitestit ja muut kuntoon, että en välitä mitään hänelle. Mutta mieheni on nyt ymmärtääkseni sitä mieltä, että minun olisi pitänyt kertoa minkälainen villikko olen ollut, että hän olisi voinut valita haluaako alkaa seurustella kanssani. Nyt olemme siis jo naimisissa ja yritämme lasta. Tai yritimme.
Mieheni on siis sulkenut minut pois elämästään. Hän varmaan tietyllä tapaa häpeääkin minua, kun kyseli kaikkea, että ketkä ystävistämme tietävät menneisyydestämme, entä jos yhteydenottoja tai kohtaamisia tulee kaupungilla jne. Toki olen itsekin joutunut käymään nämä asiat läpi ja miettimään ihan sellaistakin, että saatan kohdata menneisyyteni miehiä esimerkiksi vastaanotolla. Mutta itse olen pystynyt asian jotenkin käsittelemään ja hyväksymään. En kuitenkaan ole koskaan ollut paha tai ilkeä kenellekään, pettänyt tai muuta. Olen vain hurjastellut. Ja sitähän ehti opiskeluvuosien aikana kertyä aika paljon.
Kauanko tällainen mielensä osoittaminen on mielestänne normaalia? Itse olen samaan aikaan surullinen aiheuttamastani mielipahasta ja hämmentynyt mieheni reaktion voimakkuudesta. Sellainenkin ajatus on viime päivinä hiipinyt mieleeni, että kauanko haluan jatkaa tällaista yhdessäoloa. Olen yrittänyt ehdottaa, että keskustelisimme ja hän voisi kysellä minulta mieltään vaivaavia asioita, mutta alkurysäyksen jälkeen hän ei ole halunnut sanallakaan viitata tapahtumiin.
Joulu meni ihan pilalle tunnelmaltaan tämän takia. Mies katsoi telkkaria ja pelasi tietokoneella minun poltellessa kynttilöitä ja kuunnellessa joululauluja eri puolella taloa. Ajattelin, että yrittäisin viikonloppuna vielä kerran keskustella asiasta ja vedota siihen, että olisi kiva aloittaa uusi vuosi paremmissa merkeissä. Meillä on keskustassa kerrostalohuoneisto, harkitsen myös, että ehdottaisinko, että muutan sinne siksi aikaa, että hän saa tarvitsemansa ajan käydä asioita läpi. Tämä siis jos hän ei viikonloppunakaan suostu keskustelemaan, mitä vahvasti luulen. En halua elää hamuna omassa kodissani, kun mielestäni en ole tehnyt mitään väärää. Ymmärrän silti myös mieheni näkökulman, että olisi pitänyt kertoa heti alussa.
Kommentit (65)
Joissa sanotaan jotain tyyliin "kukaan kunnon mies ei halua huoraa vaimokseen" tms. Eli sinua tullaan syyllistämään. Täydelliset pikkuvaimot tulevat tänne puolustamaan miehesi vanhankantaista ajatusmallia.
Mielestäni et ole tehnyt mitään pahaa ja miehesi on ihan lapsellinen. Itse en olisi koskaan edes mennyt kimppaan sellaisen vanhanaikaisen konservatiivin kanssa (oma menneisyyteni on tosin kiltti, olen ollut seksiä vain parissa seurustelusuhteessa mutta se ei kuulu tähän).
Jokaisella meistä on menneisyys. Sinun kannattaa kysyä mieheltäsi, miksi olet hänen mielestään eri ihminen? Onko hän ajatellut menevänsä kimppaan jonkun neitsytvaimon kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihä lääkärit voi olla hurjatelijoita.
Voin kuvitella sen hetken, kun miehesi avasi sähköpostin ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Mieleen tulvivat kaikki ne ihanat, romantiikan täyteiset hetket, jotka hän on viettänyt kanssasi. Mutta sitten! Hän saikin selville, kuinka katala alhainen portto olet ollutkaan. Sinun täytyy voittaa takaisin miehesi rakkaus! Tee se, vaikka edessäsi onkin kivinen tie. Onnistut kyllä, jos uskot, että jokaisella pilvellä on kultainen reunus.
Eih! Kuinka tuskaisan vaikea tilanne elämääsi on rantautunut. Voin kuvitella sen hetken, kun miehesi avasi sähköpostin ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Mieleen tulvivat kaikki ne ihanat, romantiikan täyteiset hetket, jotka hän on viettänyt kanssasi. Mutta sitten! Hän saikin selville, kuinka katala alhainen portto olet ollutkaan. Sinun täytyy voittaa takaisin miehesi rakkaus! Tee se, vaikka edessäsi onkin kivinen tie. Onnistut kyllä, jos uskot, että jokaisella pilvellä on kultainen reunus.
Joissa sanotaan jotain tyyliin "kukaan kunnon mies ei halua huoraa vaimokseen" tms. Eli sinua tullaan syyllistämään. Täydelliset pikkuvaimot tulevat tänne puolustamaan miehesi vanhankantaista ajatusmallia.
Mielestäni et ole tehnyt mitään pahaa ja miehesi on ihan lapsellinen. Itse en olisi koskaan edes mennyt kimppaan sellaisen vanhanaikaisen konservatiivin kanssa (oma menneisyyteni on tosin kiltti, olen ollut seksiä vain parissa seurustelusuhteessa mutta se ei kuulu tähän).
Jokaisella meistä on menneisyys. Sinun kannattaa kysyä mieheltäsi, miksi olet hänen mielestään eri ihminen? Onko hän ajatellut menevänsä kimppaan jonkun neitsytvaimon kanssa?
Jokaisella meistä on menneisyys, se on hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan minun aikana kymmenen vuotta sitten. Tai ehkä sitten sirkutin juuri silloin jotain opiskelukaverin kanssa. Eikä me muutenkaan olla mitään yli-ihmisiä, joilla olisi vastaus kaikkiin vaivoihin ja kysymyksiin. Ihmisiä mekin vain ollaan.
Kait mieheni kuviteli, että olen aina ollut kiltti tyttö, kun olen sellainen nykyään ja ns. hyvä tausta. Rehellisesti sanottuna, en edes ajatellut aikoinaan, että seikkailuista olisi pitänyt kertoa. Mutta toisaalta jos mietin vaikka niin, että mieheni kertoisi olleensa vankilassa, järkyttyisin kyllä itsekin syvästi, että hän on salannut moisen asian. Ap
Aika hurja tarina. :) Tästä on kyllä ulkopuolisen vaikea arvioida, onko miehesi reaktio suhteettoman voimakas. Eiväthän lukijat voi tietää, millaisen kuvan itsestäsi ole miehelle aiemmin antanut ja oletko jotenkin tarkoituksella ehkä uskotellut hänelle olleesi kiltti tyttö. Mielestäni ei kuitenkaan ole mitenkään kovin kummallista, että opiskeluaikana tulee juhlittua ja että tällöin on seksielämäkin vilkasta, jopa villiä. Mikä miestäsi tarkkaan ottaen järkytti? Itse kertomuksesi ja kokemuksesi, tuon entisen heilan yhteydenotto, sinun reaktiosi tuohon yhteydenottoon vai se, etten ollut laveasti aimemmin kertonut nuoruudestasi? Kaikilla joka tapauksessa lienee oikeus omaan henkilökohaiseen menneisyyteensä, jota ei tarvitse muille kertoa, ellei taustalla ole jotain suurta rikosta tai vakavaa vahingontekoa muita ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauanko olette olleet yhdessä? Miehesi ei ole tainnut huomata yhteisiä vuosianne ja että olet hänen vaimonsa..
Olisihan tuo järkyttävää kenelle tahansa meistä, ymmärrän sen. Mutta jokaisella meillä on menneisyys ja mielestäni nykyisyys merkkaa huomattavasti enemmän.
Miehesi on idiootti jos hän kuvittelee että menneisyytesi tekee sinusta huonon naisen. Se on mennyttä, ja sinänsähän hänelle ei kuulu sun seksihurjastelut ja bilettämiset.
Jos hän on niin vanhanaikainen että kuvittelee että naisten pitäisi pysyä kotona koko ikänsä ja käyttää siveysvyötä avioliittoon asti hän on pelle. Ja kyllä, oletan hänen ajattelevan jotain tämänkaltaista vaan postauksesi perusteella koska jos hänellä ei olisi ongelmia naisten seksuaalisuuden kanssa hän ei kohtelisi sinua tylysti vaan käsittäisi että nuo asiat ovat mennytttä eikä noilla kokeiluilla ole mitään tekemistä hänen kanssaan eivätkä ne tee sinusta ihmishirviötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joita aika useissa keskusteluissa täällä näkee. Ehkä tällaiset asiat sitten ovat liian epätodellisen kuuloisia joidenkin elämismaailmassa. Vastaanotolla ja muutenkin elämässä on kyllä nähnyt niin monenlaista, että itse ajattelen nykyään lähes päinvastoin, että melkein mikä tahansa voi olla totta, vaikka miten uskomattomalta kuulostaisi. Ap
joista kaksi naimisissa. Luulen mieheni järkyttyneen ennen kaikkea siitä, mitä olen ollut, ja että tämä vanha elämä vielä tunkeutui nykyisyyteemme. En usko, että se kertominen on se juttu, vaikka hän niin sanoikin pääsyyksi järkytykselleen.
Ja tähän asti meillä on siis mennyt kaikki hyvin kaikin puolin. Lapsettomuuskaan ei ole raastanut, kun on ajateltu, että adoptoidaan jos ei biologista ala kuulua. Eli kaikki vastoinkäymiset on pystyttä selvittämään. Mutta en tiedä miten tämän kanssa nyt käy. Tuntuisi aivan valtavalta tuhlaukselta, jos tästä nyt tulisi ero. Minusta niin merkityksettömän asian takia. Mutta en halua väheksyä mieheni kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avelin tän kirjoittajan olevan lekuri.
vaikka mies kysyy siitä, niin oikeasti hän ei halua tietää.
Olisit vaan kuitennut että oli joku opiskeuaikainen poikaystävä. Mutta vaikeeta korjata nyt enää jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puoliso on maannut puolen kaupungin kanssa. Minusta ap olet aika itsekeskeinen, olet viettänyt vuosia villiä elämää, tullut vuosien saatossa sinuiksi asian kanssa, ja nyt et kestä sitä, että miehesi sulattelee asiaa kuukauden päivät.
En usko, että kukaan mies haluaa kuulla että rakastamansa nainen on maannut kaikkien kanssa samalla kertaa, ja että nämä kaikki saattavat yksi toisensa jälkeen alkaa ottamaan yhteyttä. Kuvien kera. Miehesihän ei voi sitä tietää, ottavatko ne kaikki yhetyttä vai eivät, hänellä on vain sinun sanasi, johon nyt ei paljoa luota. Mies varman pohtii saiko kuulla kaiken, vai onko jotain vielä pahempaa, esim että on huorannut tms.
AP.n itsekkyyttä kuvaa se, että mykkäkoulu tekee ap:n tukalaksi ja nyt kun sitä on jatkunut jo yli kuukauden ap pohtii koko avioliiton mielekkyyttä omasta näkökulmastaan. Että pitäiskö lähteä lätkimään kun mies ei heti sulattnut omasta mielestä pikkuasiaa. Heikosta puusta on minusta ap veistetty, tuskin niitä oikeita vastoinkäymisiä jaksaisitkaan.
Oikeasti en ymmärrä kuinka kukaan nainen voi olla mikään bilenymfo, lääkäri vielä.
Miksi siitä olisit muuttunut.
Provo.
jos miehesi mielestä opiskelut pitää tehdä soluasunnon neljäns seinän sisällä, palauta hänet maan pinnalle.
Minäkin olen harrastanut kaikkea hauskaa opiskelijariennoissa. Tänne ei joka saunailtaa viitsi kertoakaan, mutta kaikki on käyty puolison kanssa läpi. Mielestäni on aivan oikein, että kerrot puolisollesi rehellisesti, jos se tuntuu sinusta oikealta ja hän pyytää sitä.
Palauta nyt jollain keinolla miehesi maanpinnalle. Hän on luvannut tahtoa rakastaa sinua. Se tahto tarkoittaa yritystä ja työtä. Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Jos miehesi ei anna lahjaa jouluna tai muutenkin käyttäytyy asiattomasti, käske hänen mennä vaikka sukulaisilleen, kunnes osaa käyttäytyä.
Miehesi on antanut sinulle aiheen loukkaantua käytöksellään, eikä sinulla ole mitään anteeksi pyydettävää. Käy vaan suoraan vaatimassa oikeutettua anteeksipyyntöä hänen käytöksestään.
Kiltiksi ja melko kokemattomaksi luulemani mies osoittautuikin ihan muuksi. Oli ryhmäseksiä, seksin myyntiä, seksin ostoa, seksiä miesten kanssa ym. Ja itse luulin että minun kanssani vähän ujo mies oli melkein neitsyt...
Itselleni oli vaikeaa hyväksyä joitain asioita vaikken konservatiivi olekaan. Koko ihminen olikin ihan eri ihminen kuin olin luullut.
Teillä suhde on pidemmällä joten asian käsittely vaatii varmaan enemmän aikaa mieheltäsi. Sinun persoonasi on miehen silmissä muuttunut täysin, et olekaan hänelle nyt se sama nainen jonka kanssa meni naimisiin. Et ole kuitenkaan tehnyt mitään väärää. Jos miehesi ei voi sulattaa menneisyyttäsi niin sille ei voi mitään. Mutta ei sinulla ole mitään hävettävää, et ole tehnyt kellekään mitään pahaa eikä miehelläsi ole mitään syytä olla sulle vihainen.
Tarkoitin vain, että jos tämä on pysyvä tila, niin tällaista avioliittoa ei varmasti kumpikaan halua. Onhan mahdollista, ettei mieheni pysty sulattamaan asiaa. Ehkä oli tosiaan virhe kertoa kaikki yksityiskohdat, vaikka hän nimenomaan pyysi. Ehkä olisi pitänyt ymmärtää, että ei ehkä halua tietää. Mutta olin itsekin järkyttynyt, että tämä asia tuli näin esille enkä tiennyt mitä tehdä. Ei sitä ihminen toimi aina järkevästi yllättävässä tilanteessa.
Ja tosiaan menneisyys on hurja, sitä ei käy kieltäminen. Mieheni halusi nähdä mm. facebookista kaikki kaverimieheni, joiden kanssa olen harrastanut seksiä. Vaikka välillämme ei ole enää vuosikausiin ollut mitään, heillä on omat perheet jne., pala oli jotenkin liian kova purtavaksi.
Siinä tunnekuohussa miehestäni paljastui epämiellyttävä piirre, jonka kuitenkin laitoin tunnekuohun piikkiin. Mieheni nimittäin sanoi, että "onneksi eivät sentään ole mitään amisluusereita". Itse en hyväksy sosioekonomista kategorisointia lainkaan ja normaalioloissa olisin puuttunut asiaan, mutta nyt oli ehdottomasti viisainta antaa olla. Se oli varmaan vain hänen tapansa purkaa pahaa oloa. Tuskin oikeasti tarkoitti niin jyrkästi. Ap
nimenomaan siitä näkökulmasta, että mikä ajatus tässä häntä loukkaa ja miten tästä eteenpäin. Antakaa menneiden olla menneitä, ei niitä kannata sen enempää suhteessa kaivella.
Minulla myös ollut villi vaihe, en ole sitä miehelle koskaan sen enempää avannut eikä hän ole pyytänyt, mutta tietää että sellainenkin vaihe elämässäni oli ja jos sieltä jotain mörköjä hänelle pullahtelisi niin osaisi varmaan ajatella menneisyydeksi.
Niin tietäisit, että teillä on ollut lääkiksessä sen verran psykologian opintoja ettei tarvitse av:lta asioita kysellä.