Painajainen alkoi kun menneisyyteni selvisi miehelleni
Auttakaa av-mammat. Piinaani on jatkunut jo melkein kuukauden, enkä tiedä kauanko jaksan tällaista mykkäkouluelämää. 1.12. miehelleni selvisi bileiden ja seksintäyteinen menneisyyteni, jota en siis ollut oma-alotteisesti kertonut hänelle. Olin opiskeluaikoinani kuin joku toinen ihminen ja minusta ei nykyään uskoisi, että olen ollut sellainen villikko - ei ulkoisesti eikä sisäisesti. Joulukuun alussa olin leipomassa keittiössä ja mieheni olohuoneessa. Kun tietokone piippasi sähköpostin merkiksi kehotin miestäni katsomaan, keneltä viesti tuli. Ja tuota noin... hävettää ihan sanoakin. Mutta se oli siis yhdeltä vanhalta seksikumppaniltani, joka oli tk:ssa nähnyt nimeni (olen lääkäri) ja päättänyt ottaa vuosien jälkeen yhteyttä ja ehdottaa tapaamista entiseen malliin. Häntä en tietenkään voi asiasta syyttää. Mitenpä hän olisi voinut tietää, että olen eri ihminen nykyään. Hän oli vielä liittänyt viestiin aikoinaan ottamansa alastonkuvan minusta. Hienoa...mieheni ehti avata senkin.
No, tästä lähti liikkeelle tapahtumasarja, joka on nyt lähtenyt aivan käsistä. Mieheni vaatimalla vaati kertomaan kaiken hurjasteluistani ja minä ajattelin, että hän oikeasti tarkoitti sitä ja yritin olla reilu. Kerroin sitten kaikki ryhmäseksiseikkailut, luentosalisähinät yms. Hän järkyttyi syvästi kuulemastaan. Se oli yksinkertaisesti liikaa hänelle. Hän on itse ollut aina kunnollinen, harrastanut seksiä vain seurustelukumppaninsa kanssa jne.
Kuultuaan minkälainen bilenymfo olin aiemmassa elämässäni, hän on alkanut suhtautua minuun aivan eri tavalla kuin ennen. Aluksi ajattelin, että se on ihan normaalia, kun on syvästi järkyttynyt. Mutta nyt sitä on jatkunut jo melkein kuukauden. Hän osoittaa pahaa oloaan pienillä merkeillä: ei puhu kuin kysyttäessä, ei antanut joululahjaa, minkä on aina ennen tehnyt, ei ehdota mitään yhteistä, tekee vain omia juttujaan, ei halua lähteä yhdessä sukulaisille ja ystäville jne. Seksiä ei ole ollut, mikä lienee sanomattakin selvää. Luulen, että hän näkee minut jotenkin likaisena. Tietysti olen huolehtinut aikoinaan sukupuolitautitestit ja muut kuntoon, että en välitä mitään hänelle. Mutta mieheni on nyt ymmärtääkseni sitä mieltä, että minun olisi pitänyt kertoa minkälainen villikko olen ollut, että hän olisi voinut valita haluaako alkaa seurustella kanssani. Nyt olemme siis jo naimisissa ja yritämme lasta. Tai yritimme.
Mieheni on siis sulkenut minut pois elämästään. Hän varmaan tietyllä tapaa häpeääkin minua, kun kyseli kaikkea, että ketkä ystävistämme tietävät menneisyydestämme, entä jos yhteydenottoja tai kohtaamisia tulee kaupungilla jne. Toki olen itsekin joutunut käymään nämä asiat läpi ja miettimään ihan sellaistakin, että saatan kohdata menneisyyteni miehiä esimerkiksi vastaanotolla. Mutta itse olen pystynyt asian jotenkin käsittelemään ja hyväksymään. En kuitenkaan ole koskaan ollut paha tai ilkeä kenellekään, pettänyt tai muuta. Olen vain hurjastellut. Ja sitähän ehti opiskeluvuosien aikana kertyä aika paljon.
Kauanko tällainen mielensä osoittaminen on mielestänne normaalia? Itse olen samaan aikaan surullinen aiheuttamastani mielipahasta ja hämmentynyt mieheni reaktion voimakkuudesta. Sellainenkin ajatus on viime päivinä hiipinyt mieleeni, että kauanko haluan jatkaa tällaista yhdessäoloa. Olen yrittänyt ehdottaa, että keskustelisimme ja hän voisi kysellä minulta mieltään vaivaavia asioita, mutta alkurysäyksen jälkeen hän ei ole halunnut sanallakaan viitata tapahtumiin.
Joulu meni ihan pilalle tunnelmaltaan tämän takia. Mies katsoi telkkaria ja pelasi tietokoneella minun poltellessa kynttilöitä ja kuunnellessa joululauluja eri puolella taloa. Ajattelin, että yrittäisin viikonloppuna vielä kerran keskustella asiasta ja vedota siihen, että olisi kiva aloittaa uusi vuosi paremmissa merkeissä. Meillä on keskustassa kerrostalohuoneisto, harkitsen myös, että ehdottaisinko, että muutan sinne siksi aikaa, että hän saa tarvitsemansa ajan käydä asioita läpi. Tämä siis jos hän ei viikonloppunakaan suostu keskustelemaan, mitä vahvasti luulen. En halua elää hamuna omassa kodissani, kun mielestäni en ole tehnyt mitään väärää. Ymmärrän silti myös mieheni näkökulman, että olisi pitänyt kertoa heti alussa.
Kommentit (65)
uihhh, sieltä paljastui MENNEISYYS :), jep jep. Ei oikein uponnut. Liian paljon yksityiskohtia
Pitikö mennä irstaiolemaan ja panemaan kaikkea kaksilahkeista ja oikein ryhmässä. Etkö ymmärrä, että nuo jutut olisi pitänyt kertoa jo ennen papin aamenta. Kuka haluaisi tuollaisen panopuun vaimokseen?
Onhan täällä hyveellistä sakkia... Minä olen samanlaisella opiskelu ja sinkkuajalla varustettu kuin ap, en kylläkään lääkäri vaan sairaanhoitaja. Mieheni on kuullut minun seikkailuista siistityn version, ihan kaikkia yksityiskohtia en ole kertonut. Kerroin kun aloimme olemaan yhdessä ja mieheni aluksi joutui vähän nieleskelmään, mutta nähtävästi on asian kanssa sinut. Hän itse ei ole ennen minua seurustellut ja vain joitakin lyhyitä suhteita. Täytyy sanoa että toivoisin miehellä olevan hiukan enemmän historiaa takana. Mutta minun mielestäni apn mies toimii väärin, jokaisella meillä on historia takana. Miksi mies on loukkaantunut jostain semmoisesta mikä ei ole häneltä pois? Ja hänhän on loukkaantunut siitä että hänen mielikuvansa sinusta on erilainen, ethän sinä ole häntä loukannut... Jälkeenpäin on tietysti helppo todeta ettei olisi kannattanut kertoa tai kertoa jokin valhdeltu versio. Minä antaisin miehelle aikaa rutkasti setviä omia ajatuksiaan. Jos hän on pahasti järkyttynyt ei taida kuukausi riittää mihinkään. Ehkä kylpyläreissut yms. kannattaa unohtaa ja antaa miehen itse miettiä asioita tykönään.
Pitikö mennä irstaiolemaan ja panemaan kaikkea kaksilahkeista ja oikein ryhmässä. Etkö ymmärrä, että nuo jutut olisi pitänyt kertoa jo ennen papin aamenta. Kuka haluaisi tuollaisen panopuun vaimokseen?
Miksi tuollaiset asiat pitäisi erikseen kertoa? "Ainiin, ihan ettei sitten tule kurjana yllärinä parin vuoden päästä, niin olen muuten pannut useampaa kuin sinä, vaikkei se sulle kuulukaan. Olen nainut myös lentokoneessa, junan vessassa, isääsi, kaikkia kavereitasi useampaan otteeseen ja useampaa kerralla.."
Eihän tuollaiset asiat kuulu kelleen muulle? Minun mieheni aikaisemmat seksiseikkailut eivät kuulu millään muotoa minulle eivätkä minun seikkailuni kuulu hänelle. Jokaisella meillä on menneisyys ja aikuinen ihminen kestää olla kuulematta ja jos kuuleekin, niin kestää myös sen.
koska ap oli laittanut stooriinsa kohdan, jossa entinen panokaveri vuosien takaa pistää meiliä, jossa ehdottaa aktia wanhaan malliin ja vieläpä alastonkuvan kera. Just.
Kukaan normaalijärjellä varustettu ihminen ei lähestyisi toista ihmistä vuosien jälkeen tuollaisella tavalla.
vai mikä se nyt oli.
Pöytälaatikkokirjailija iski jälleen :)
Sulla on sama tyyli ja juoni joka jutussa, ihan hyviä kyllä, mutta tyyli paljastaa.
Että yritän ymmärtää mieheni järkytystä ja tulla omalla tavallani vastaan. Että jos hänelle muodostuisi sitä kautta kokemus, että välitän hänen järkytyksestään ja yritän tehdä jotain tilanteen parantamiseksi.
Ja siksi ajattelin venyttää sunnuntaihin, että jos hän vaikka itse ottaisi asian esille. Se olisi aina parempi.
Ironisinta tässä tilanteessa on se, että en osaa oikein edes katua hurjastelujani. Se oli silloin hauskaa ja kunnon irtiotto tynnyrissä kasvatetulle. Aikansa ja paikkansa oli sille hauskanpidolle, mutta ihminen voi muuttua ja kasvaa. Niin on käynyt minun tapauksessani.
Ja se alastonkuva oli ihan siisti, ei mikään pervo. Tuskin mieheni siitä järkyttyi. Enemmänkin siitä, että jollain toisella miehellä on sellainen kuva minusta.
Provoksi epäilijöiden ei ehkä ole mielekästä seurata ketjua, koska sille asiallehan emme täällä saa koskaan varmistusta suuntaan tai toiseen. Toisaalta, eipä ne kommentit varsinaisesti haittaakaan, vaikka hieman ihmetyttävät. Ap
Olen itsekin lääkäri, mutta meillä ei ole mitään suoria sähköpostiosoitteita tyyliin Maija.Meikäläinen@kaupunki.fi. Näin siksi, että emme halua asiakkaiden ottavan suoraa yhteyttä tiettyyn lääkäriin, joka mahdollisesti onkin lomalla eikä vastaa
Ja oletetaan, että teillä olisi käytössä henkilökohtaiset sähköpostit työasioille, niin missään nimessä ketään muuta, ei edes puolisoa, ei saisi päästää niitä lukemaan!
Jos olisit oikea lääkäri ja tekisit noin, saisit välittömästi kirjallisen varoituksen.
Olisit sanonut, että sulla oli sen tyypin kanssa silloin 0 ja 1 vuonna suhde. Missään tapauksessa ei kannata levittää koko pakkaa pöytään.
Mutta... kaipa miehesi ajatukseen sopeutuu. Sen olen minäkin oppinut, ettei kannata liikoja avautua tuollaisista.
Olen miettinyt pääni puhki nyt jouluna, että miten voisin yrittää selvittää tilanteen. Ajattelin, että olisi kolme vaihtoehtoa: 1) ehdotan vaikka sunnuntaina, että keskusteltaisiin vielä kerran kipeätkin asiat läpi ihan kotona, jos niistä pääsisi siten yli 2) en ajaisi miestäni pois, vaan menisin itse sinne kaupunkiasuntoon (vaikka en mielestäni ole tehnyt väärää, mutta sovinnon eleenä) ja tulisin kotiin sitten kun hän olisi valmis juttelemaan / menemään muuten eteenpäin 3) ehdottaisin kylpyläviikonloppua tai muuta kahdenkeskistä rentoutumista, jossa ei enää niinkään puitaisi mennyttä vaan pohdittais niitä syitä, miksi on menty naimisiin, ns. positiivista puolta Tuosta viimeisestä voi tula kyllä katastrofi. Mutta ei hän varmasti siihen suostu, jos ei ole ajatuksen tasolla mukana. Miksi joulun viettäminen kaksin on omituista? En ymmärrä kaikkia kommentoijia täällä... Kait asioita voi tehdä monella tavalla olematta omituinen. Ap
Todennäköisesti olet nainut siellä niin porealtaassa kuin hotellin käytävälläkin, joten aika ahdistava olisi miehen olo siellä.
Minusta olisi parasta, että kirjoittaisit tarkasti kaikki seikkailusi nimiä, paikkoja, elimen kokoa jne. myöten ikään kui todistusaineistoksi, ja sitten antaisit miehen lukea sen. Kertoisit miehelle lisäksi, että hän on nyt oikeutettu avioliiton aikana yhtä moneen kokeiluun.
Suosittelen silti, että ette harrasta seksiä muutamaan vuoteen, jotta mies ehtii muiden kanssa kaiken sen, minkä sinä jo teit.
Siis eihän kyseessä ollut työ- vaan henkilökohtainen posti, joka minulla oli jo opiskeluaikoina. Ja tk liittyi asiaan vain siten, että olin tullut siellä hänen mieleensä, kun oli käyttämässä lastaan toisella lääkärillä samassa paikassa, jossa itse työskentelen. Ap
Kannattaa lukaista tämä, ja miettiä sen jälkeen että kuuluuko sinun aikaisempi seksuaalikäyttäytymisesi yhtään kenellekkään. Käsittääkseni naisen vartalo on naisen oma, ja saa ihan itse oman harkinnan mukaan päättää että koska sitä seksiä haluaa ja kenen kanssa (siis tilanteessa jossa ei ole luvattu sitoutua kehenkään). Ja tuo vankilavertaus on todella kehno, vankilaan joutuakseen pitää tehdä jotain laitonta ja väärää, seksin runsas ja monimuotoinen harrastaminen ei täytä noita ehtoja.
http://blogit.kansanuutiset.fi/nurkkapoytakirja/slut-shaming/
vaikka pyysikin? Olet ollut mitä olet ollut ja tämä oli ennen kuin tapasitte, se siitä. Mutta nyt kun kaikki on pöydällä miehesi huomaakin elävänsä täysin itselleen tuntemattoman ihmisen kanssa. Ei ihme, että on vaikea ottaa kontaktia.
tuli vielä mieleen, että voisit ehkä yrittää kertoa miehellesi tästä asiasta vasten lääkiksen maailmaa. Anatomia, alastomuus, paneskelut ym muodostuvat monille mutkattomiksi asioiksi, kun ihmiskehon toiminta ja eritteet ovat arkipäivää.
Mä en tosin tunne lääkistä kuin parin kaverini ja veljeni kautta,mutta erotomaanisempaa touhua se vaikuttaa olevan kuin humanisteilla, joka siis on oma polkuni. Tuntemiani lääkäreitä, niitä "kilttejä tyttöjä" olen kuitenkin tottunut jo pitämään kaneina. Jos tätä asiaa ei yhtään tunne, voi uutiset yllättää aika pahastikin.
Miehelläsi voi olla estoja seksuaalisuudessaan, ja tällaiset jutut pahentavat niitä tosi paljon. Tuntuu että säkin olet aika nuori likka ja siten tän jutun kanssa aika insinööriasenteella liikenteessä. Koska miehesi on kuukauden verran ollut mökönä tästä jutusta, voin luvata että mikään asiaan asennoituminen ei nyt auta.
Sä olet toinen ihminen kuin miksi miehesi sinut kuvitteli. Asiaa luultavasti pahentaa se, että olet itsenäinen, hyvällä itsetunnolla varustettu mutkaton ihminen. Se saa sinut vaikuttamaan kaksikasvoiselta ja epäluotettavalta, ihmiseltä jolla on kaksoiselämä. Jos nyt tällanen keittiöpsykologia sallitaan.
Kaikki tulkinnat ovat tervetulleita, kun olen itse hämilläni koko hommasta. Kait tämä on sitten ensimmäinen oikea vastoinkäyminen elämässäni enkä osaa oikein suhtautua. Pitäisi saada heti ratkaistua ongelma. Mutta eihän se niin varmasti mene. Ap
puuhailet töissä kollegoittesi kanssa, harrastuksissasi ym. Miettii että oletko oikeasti muuttunut niin paljon..
Mielestäni et ole tehnyt mitään pahaa ja miehesi on ihan lapsellinen. Itse en olisi koskaan edes mennyt kimppaan sellaisen vanhanaikaisen konservatiivin kanssa (oma menneisyyteni on tosin kiltti, olen ollut seksiä vain parissa seurustelusuhteessa mutta se ei kuulu tähän).
Jokaisella meistä on menneisyys. Sinun kannattaa kysyä mieheltäsi, miksi olet hänen mielestään eri ihminen? Onko hän ajatellut menevänsä kimppaan jonkun neitsytvaimon kanssa?
Ihan kummallista että nykyaikana joku järkyttyy siitä että ihminen on elänyt, jopa seksuaalisesti, ennen häntäkin.
Minä kehottaisin tuommoista miestä lopettamaan menneiden ajattelu ja vatvominen ja jos ei siihen pysty niin etsimään puhtoisemman neitsytvaimon jostain muualta.
todennäköisesti miehesi oli jo muutenkin kyllästänyt sinuun ja on tyytyväinen kun löysi tekosyyn etsiä paremman äidin lapsilleen.
Hän on laittamassa sinua tilille menneisyydestäsi. Laita hänet pihalle jos kakkos vaihtoehtoa mietit, muuten saat alistua yhä uudelleen.
Ainoa järkevä vaihtoehto esittämistäsi on elämän eteenpäin eläminen. Puhuminen on ihan OK, mutta miksi jättää sunnuntaihin jos hän mököttää jo nyt? Nyt vain kissa pöydälle ja hän joko pitkälle kävelylle tai tutuille.
Jos ei osaa hyväksyä sinua sellaisena kuin olet, silloin oikeasti mietit elämääsi eteenpäin.