Lue keskustelun säännöt.
Vuosi 2012. Minkälainen se oli?
25.12.2012 |
Kirjoitin alkuvuodesta ja pyysin anteeksi kaikkia provokatiivisia ja ilkeitä ja kärkkäitä vastauksiani ja kommenttejani täällä av:lla. Syynä tähän oli alkuvuodesta yllättäin iskeneet vastoinkäymiset, jotka tavallaan saivat minut nöyrtymään. Minä itseäni henkisesti vahvana pitänyt nainen sain pesäpallomailasta päin näköä, vertauskuvallisesti. Ajattelin silloin, että opin läksyni, mutta ehkä en kuitenkaan oppinut, sillä vuosi 2012 lykkäsi lisää p*skaa niskaan. Odottamatta ja kulman takaa. Nyt on vuosi lopuillaan ja olen kyllä jaloillani, mutta vain joten kuten. Uskomatonta, kuinka voi yhteen vuoteen mahtua surua ja tuskaa näinkin paljon.
Pyydän anteeksi, etten avaudu tämän enempää. Jos sen tekisin, minut varmaan joku tunnistaisi.
Kuinka on teidän muiden vuosi 2012 sujunut? Minusta tuntuu, etten ole ainoa, jolla on ollut kuoppainen tie.
Onnea vuodelle 2013 toivottelen kuitenkin!
Kommentit (29)
ja hän kertoi että tämä vuosi on yksi raskaammista vuosista minun horoskooppi merkilleni (vesimies ja apina) en tiedä kumpaa hän käytti. Alkuvuosi pahempi kuin tämä loppuosa mikä ei mikään helppo ollut sekään. alkuvuosi oli kyllä katastrofaalinen. Kattelin netistä kiinalaista horoskooppia ja ensi vuosi joka vaihtuu 9.2. tulee olemaan käärmeen vuosi. Saas nähdä millainen siitä tulee. Pitää varmasti mennä ennustajan luo jälleen ettei jännitykseen kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävin niin pohjalla kuin vain voin käydä. Olin tappaa itseni ja päädyin suljetulle hoitoon josta muistona hullunpaperit.
Vuosi 2011 oli vasta esimakua tälle vuodelle 2012.
Minulla sairasloma jatkuu kesään 2013 saakka.
En usko täältä enää nousevani
Vuosi sitten oli pahat paikat. Asuin vielä "kotona" eikä lapset tienneet erosta mitään. Mä olin hajalla, mies ei. Vuokrakaksio oli hankittuna. Olo oli kamala ja huoli tulevaisuudesta ja lapsista suuri.
Tässä vuodessa on tapahtunut aivan hirveästi.
-suoritin 2 muuttoa
-selvisin ilman juoksevaa vettä ja sisävessaa pari kuukautta.
-selvisin ilman suihkua ja lämmintä vettä 5 kuukautta
-selvisin hirveän monesta ''minä itte''-tilanteesta
-panin ehkä vähän liian montaa miestä
-jäin riippuvuussuhteeseen näistä yhden kanssa
-selvisin 250 kilometrin työmatka-ajosta 3,5 kuukautta
-sain uuden työpaikan
-välit äitiin huononi olemattomiksi
-isän välittäminen on liikuttanut
-exän kuvioihin on tullut uusi nainen (on tämä semmoinen mikä kuuluu tälle listalle!)
-olen itkenyt järjettömän määrän kyyneliä ja niistänyt monta vessapaperirullallista
-olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä
Vuosi sitten oli pahat paikat. Asuin vielä "kotona" eikä lapset tienneet erosta mitään. Mä olin hajalla, mies ei. Vuokrakaksio oli hankittuna. Olo oli kamala ja huoli tulevaisuudesta ja lapsista suuri.
Tässä vuodessa on tapahtunut aivan hirveästi.
-suoritin 2 muuttoa
-selvisin ilman juoksevaa vettä ja sisävessaa pari kuukautta.
-selvisin ilman suihkua ja lämmintä vettä 5 kuukautta
-selvisin hirveän monesta ''minä itte''-tilanteesta
-panin ehkä vähän liian montaa miestä
-jäin riippuvuussuhteeseen näistä yhden kanssa
-selvisin 250 kilometrin työmatka-ajosta 3,5 kuukautta
-sain uuden työpaikan
-välit äitiin huononi olemattomiksi
-isän välittäminen on liikuttanut
-exän kuvioihin on tullut uusi nainen (on tämä semmoinen mikä kuuluu tälle listalle!)
-olen itkenyt järjettömän määrän kyyneliä ja niistänyt monta vessapaperirullallista
-olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä
kävin niin pohjalla kuin vain voin käydä. Olin tappaa itseni ja päädyin suljetulle hoitoon josta muistona hullunpaperit.
Vuosi 2011 oli vasta esimakua tälle vuodelle 2012.
Minulla sairasloma jatkuu kesään 2013 saakka.
En usko täältä enää nousevani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- läheisen yllättävä ja traumaattinen kuolema
- läheisen sairastuminen syöpään, hoidot ja hoitoihin liittyvät komplikaatiot, syövän uusiutuminen ja sen aiheuttama jatkuva epävarmuus
- ystävän lapsen yllättävä kuolema
- toisen ystävän läheisen ihmisen yllättävä kuolema
- kaiken kukkuraksi parisuhdekriisi, kun kävi ilmi, että mies on omien sanojensa mukaan "tullut hieman liian läheiseksi" työkaverinsa kanssa. Ja meillä kun on ollut ns. onnellinen parisuhde.
Voimat on paikoitellen olleet ihan finito.
+ Esikoinen syntyi
+ Menin naimisiin
+ Tein mielekästä työtä ja opiskelin alaa, joka tuntuu omalta
- Olen tylsistynyt äitiyslomalla, kaipaan koululle ja töihin
- Rahasotkuja ja perintöriitoja
- Synnytyksen jälkeinen masennus
- Mies pitkät päivät töissä eikä osaa irtautua vanhasta elämästä --> liikaa ryyppyreissuja --> harkitsen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuvuodesta sain tietää firman myymisestä.
Huhtikuussa kaupat, sain esimiehekseni vittuilevan naisen, joka ei muuta tehnyt kuin vähätellyt muiden työpanosta.
Ihmeekseni tämä nainen ei tullutkaan pomokseni, vaan jatkoi oman yksikkönsä pomona.
Vihaa mua kun ruttoa, koska vein hänen ylennyksensä!
Tosiasiassa jatkoin vaan oman yksikköni päällikkönä (joka siis oli isompi).
Nyt ollut kova tarve osoittaa, että pärjään uudessa firmassa ja teen tulosta.
Pelkona kuitenkin se, että hänen yksikkönsä lakkautetaan tuottamattomana ja hänestä tehdään päällikkö.
Kaiken lisäksi lähdin kouluttautumaan, vaikka henkiset resurssit on ihan lopussa!
Toivottavasti ensi vuosi on parempi.
Sain uuden työkaverin joka on osoittautunut psykopaattiseksi. Hän kiusaa, manipuloi ja valehtelee, mutta ei jää varsinaisesti ikinä kiinni. Pienessä yhteisössä työskentely on nyt todella rankkaa, ja vaikka pomoni tietää tämän kaiken, kyseinen ihminen ei tee sellaisia virheitä joista hänelle voisi antaa varoituksen/erottaa. Syksyn alussa aviomieheni kymmenen vuoden ajalta ilmoitti pettäneensä ja haluavansa erota. Tämä tuli täydellisenä yllätyksenä, itse kuvittelin eläväni onnellisessa suhteessa.On sitten muutettu, jaettu kotia ja uusia uomia elämään. Onneksi ei ole lapsia. Onneksi on ystäviä. Ja se työkin.