Vuosi 2012. Minkälainen se oli?

elämäni vaikein/rankin. Toivon sydämenstäni helpotusta uudelle vuodelle.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, sillä murheilla oli oikeasti hyviäkin seurauksia, paradoksaalista kyllä. Näkee mistä sitä kuitenkin on tehty.

Tuntuu et olen viimein päässy eroon täysin masennuksesta, joka mua vuosia piinasi. keväällä loppu neljä vuotta kestänyt terapia.

voimia oli myös jatkaa lukiota iltalukion muodossa, lukio kun jäi kesken masennuksen takia aiemmin.

vastoinkäymisiäkin on ollu, mut pääasiassa hyvin kohdellu nyt elämä. sinänsä kyllä vaihtelua tää tunne, et joka viikko on tuntunu ku ois ollu aina vaan onnellisempi.



ensi vuosi on vielä parempi - ainakin toivottavasti. pitäisi valmistua kevääll ammattiin ja jouluksi ylioppilaksi. saa monet juhlat juhlia ja olla kerrankin onnistunut jossain...

Parempi kuin 2011, joka oli aika järkky. Edellinen oli vauvavuosi, parisuhdekriisi. Vähän vuoristorataa ja edellisistä toipumista tämäkin, mutta plussaa edelliseen ja usko tulevaan jopa jostain syystä tallella. :)

Läheisiä ihmisiä ja perheenjäseniä on menehtynyt tai sairastunut vakavasti, rahan kanssa on ollut melkoista vääntöä ja unettomia öitä. Olen taistellut uniongelmien kanssa. Ensimmäistä kertaa myös vieras nainen on aiheuttanut rakoilua rakkaudessa.



Positiivista on se, että olemme oppineet yhä enemmän optimistista ajattelua pakon edessä. Osaamme yhä tukeutua toisiimme, kun maailma murenee ympäriltä. Tiedän, että selviämme yhdessä, perhe on tiivistynyt ja lähentynyt. Osaan selättää uhkaavat masennukset uusilla ajatuspoluilla. Osaan sanoa ei ja torjua ihmisiä, jotka aiheuttavat pahaa mieltä.

Toivon todella että ensi vuosi on parempi.

Oikein hyvä itse asiassa. Erosin v 2010, kun mies petti ja jätti, ja v 2011 meni toipuessa. V 2012 olen prosessoinut lapsuuttani jalöytänyt sieltä vastaukset erooni. Olen löytänyt tänä vuonna rauhan ja seesteisyyden.

Eipä ole näin hirveää ja raskasta vuotta aiemmin sattunut kohdalle. Luojan kiitos tää vuosi loppuu pian. Toivottavasti ensi vuosi on edes vähän inhimillisempi kuin tämä...

En myöskään osaa ainakaan vielä odottaa että ensi vuosi olisi yhtään parempi.

tajusin olevani raskaana. Menimme naimisiin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, joka on siis nyt maailman kauneimman tyttövauvan isä.



Mies jäi työttömäksi, meitä on siis kaksi aikuista kotona nyt 2kk tyttäremme kanssa. Rahasta olemme riidelleet ym.



Kaikesta huolimatta olen todella kiitollinen tästä vuodesta!

Jos vaan luettelisin tapahtumat, niin karsealta kuulostaisi. Potkut, ero, rahapulaa, huoltajuuskiista, työt vietiin alta...



MUTTA. Onhan ollut tapahtumarikas! Saldona totesin, että olen ollut sinkku koko vuosikymmenen, vaikka nimellisesti miehen kanssa asuttiinkin. Vain osoite muuttui - ja se, että nykyään se joutuu osallistumaan lasten elatukseen ja haluaa olla niiden kanssa.



Työpaikkoja oli ja meni, mutta yksi ystävä sieltä tarttui mukaan. Ja siinä väliaikaisessakin jouduin venymään niin äärirajoille että ihme, jos jotain en olisi myös oppinutkin.



Rankka vuosi. Mutta hyvä.

Mutta jos muistan oikein ne eivät kovin tasaista menoa luvanneet vuodelle 2012. Vaan päin vastoin, puristusta ja painetta ja kuoppia sekä yksilö- että yhteisötasolla.

kanssa, että meillä oli tosi hieno vuosi. Olemme onnekkaita, jos tuleva on yhtä hyvä. Tuntui, että kaikki onnistui. Osaamme olla asiasta kiitollisia.

Paljon on elämässä muuttunut, vuosi sitten muutin omilleni, joten sitä opetellessa meni alkuvuosi, tapasin myös ihanan miehen, jonka kanssa myöhemmin syksyllä aloin seurustella. Tein paljon töitä, valmistuin ylioppilaaksi, muutin toiselle puolelle suomea ainoaan paikkaan jota täällä suomessa rakastan (ja josta myös rakkauskin löytyi).



Jännityksellä odotan mitä ensivuosi tuo tullessaan :)

kuluneesta vuodesta myös positiivisia kokemuksia.



ap

2010 tuli ero aivan puskista, mies jätti pienen vauvan kanssa kahdestaan. Siitä tuli todella synkkä, musta, paha aallonpohja ja se vuosi on ollut pahin kaikista. Viime vuosi meni vielä toipuessa, mutta hetkittäisiä onnenpilkahduksiakin oli.



Viimevuosikin, tai siis tämä 2012 on ollut vielä toipumisen aikaa, mutta nyt olen päässyt takaisin pinnalle, mutta vielä en osaa kunnolla uida. Kellun.

Kesästä asti olen sairastellut, elokuun lopulla jouduin sitten sairauslomalle, joka kestää näillä näkymin tammikuun loppuun. Koskaan en parane, mutta toivottavasti olo helpottuu ja pääsen takaisin töihin.



Onneksi lapset ja mies voivat hyvin.

todella paska. Onnettomuuksia, vaikeita terveysongelmia, talous kuralle ja muuta mukavaa. Jos miestäni ei olisi, olisin jo tappanut itseni. Ehkä ensi vuosi on parempi.

elämäni vaikein/rankin. Toivon sydämenstäni helpotusta uudelle vuodelle.

erosin kesällä pitkästä parisuhteesta. Alkuvuosi oli kai niin tasainen, etten oikein muista siitä mitään. Ero oli kuitenkin ihan myönteinen asia, surua tottakai siihen liittyi mutta se oli selkeä. Syksyllä intensiivinen romanssi, joka päättyi.



Hyviä ja huonoja asioita. Vanhenen ja vanhenen, tulevaisuus huolettaa, toimeentulo huolettaa.



Yksi ystävyys piti syksyn alussa käsitellä kokonaan, ollaanko vielä ystäviä. Päädyttiin siihen, että ollaan. Loppuvuosi on tuntunut tosi hyvältä.



Syksyllä pystyin vähän downshiftaamaan ja elämänhalut palasivat taas. Pidän vieläkin itseäni ihan varteenotettavana kumppanina jollekulle ja ennen kaikkea uskon rakkauteen.