Miksi niita lapsia pitaa olla useampi kuin 1?

Me olemme mieheni kanssa halunneet useamman lapsen siksi että itsellämmekin on useampi kuin yksi sisarus.

Sisarus kulkee rinnalla läpi elämän (vaikka riidellään, vihataan ja läpsitäänkin toista siinä välissä), sisarus on loppujen lopuksi se joka jakaa samanlaisen perhehistorian kanssasi, tietää tasan ne polut jotka olet kulkenut ja on ainoa joka on alusta asti seurannut vierestä kuinka toinen on kasvanut ja kehittynyt, muuttunut ja ollut muuttumatta (puolin toisin siis).



Meillä kummallakin miehen kanssa on tälläiset läheiset ja tuentäyteiset välit sisaruksiimme näin aikuisiälläkin. Sisarukset ovat parhaita ystäviämme ja tietävät selittelemättäkin mistä kiikastaa jos on pulmia.



Toinen ajatus mikä minulla on lapsiluvun myötä välähdellyt useammin mieleeni: Heille jää toisensa kun meistä vanhemmista aika jättää.

Itse en taas ole ajatellut että halusin useamman siksi että itselleni olisi yhden kuollessa ns. jäljelle jääviä "varalle", mutta lapsia ajatellen olen miettinyt että sisaruskuoleman mahdollisesti kohdatessa on varmasti toisista sisaruksista tukea ja iloa surun keskellä.



En/emme koskaan ole ajatellut pääseväni helpolla, olin sitten yhden tai viiden äiti, vaan olemme halunneet ison perheen ja lapsille sisaruksia.

Rakkautta riittää kaikille, rakkaudesta ovat kaikki syntyneet!

Minä aina toisinaan ajattelen, että olisihan se varmaan hyvä lapselle, että hänellä olisi joku , kun kuolen. Mutta ainakin vielä on maailman parhaat sukulaiset ja serkut:)



Ja ehkä sitten on puoliso, joka ei jätä yksin suremaan.



Mies on paras jonka kuvitella voin, ja mitä erinomaisin kasvattaja-apu lapselleni:En riskeeraa, että vaihtaisin tämän asian vuoksi miestä. Mistä sitä tietää tulisinko edes enää raskaaksi näin yli kolmekymmpisenä.

Mutta vastaan silti. Olen siis itse kahden lapsen onnellinen äiti, mutta sitä mieltä että yksi lapsi on aivan yhtä hyvä kuin useampi, ei voi laittaa paremmuusjärjestyskeen, sehän on aivan järjetöntä!



Itselläni on kaksi sisarusta, toinen kehitysvammainen ja toinen vakavasti mielisairas/päihdeongelmainen. Arvatkaa kuka huolehtii yksin sairaista vanhuksista? Lisää huolta ja vaivaa ovat sisarukset vain minulle aiheuttaneet, helpompaa olisi varmasti olla ainoa lapsi. Että näinkin voi käydä.

Mutta vastaan silti. Olen siis itse kahden lapsen onnellinen äiti, mutta sitä mieltä että yksi lapsi on aivan yhtä hyvä kuin useampi, ei voi laittaa paremmuusjärjestyskeen, sehän on aivan järjetöntä!

Itselläni on kaksi sisarusta, toinen kehitysvammainen ja toinen vakavasti mielisairas/päihdeongelmainen. Arvatkaa kuka huolehtii yksin sairaista vanhuksista? Lisää huolta ja vaivaa ovat sisarukset vain minulle aiheuttaneet, helpompaa olisi varmasti olla ainoa lapsi. Että näinkin voi käydä.

ikäerot sen verran pitkät ettei nyt varsinaista leikkiseuraa ole ollut, mutta näin aikuisena olisi kamalaa olla sisarukseton. Ei olisi ketään, joka ymmärtäisi omien vanhempien erikoisuudet yhtä hyvin ja jakaisi niihin liittyvät hauskuudet ja huolet. Tämä on painavin syy miksi minulla on kaksi lasta. Kolmaskin kyllä vielä suunnitelmissa, niin ihania, niin samankaltaisia ja kuitenkin niin täysin erilaisia, omat lapset ovat. suosittelen :)

vanhemmillemme tuli myös hankala ero, jota seuratessa olisin ehkä päätynyt hourulaan ilman siskojeni vertaistukea. eli erotilanteessa sisarus voi olla lapselle pelastus, vaikka se yh:n elämää hankaloittaisikin.

jokaisen oma asia. Jokainen tehköön niin kuin itse parhaaksi näkee. Sitä paitsi, eihän sitä etukäteen tiedä, ovatko suhteet sisaruksiin aikuisena kovin lämpimät.

Ja me olemme PERHE. En ole koskaan halunnut kuin yhden lapsen. Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta. Ihana nähdä hänen kasvavan viisaaksi nuoreksi naiseksi. Jaksoin ihan hyvin vauva-ajan, mutta silti en halua lisää lapsia. Rahasta ei ole nyt pulaa, on rahaa matkustaa ja se on kahdestaan helppoa, harrastetaan yhdessä jne. Elämä on oikeastaan ihan täydellistä näin, olen onnellinen ja tasapainoinen äiti. Parisuhdetta en halua. Lapsi, koti ja työ riittää minulle nyt.

kuinka perheen koko on oma valinta eikä kuulu muille. Kyllä kuuluu. Koko maapallo ja väestö kärsii, mitä enemmän niitä lapsia pukkaatte tänne. Mielestäni kaksi biologista lasta voisi olla maksimi, ja sen jälkeen pitäisi adoptoida jos olisi pakko saada isompi perhe.

Pitää vaan oppia hyväksymään se että jos itse ei jaksa enempää lapsia niin se on ihan ok. Toiset meistä vaan haluavat niitä enemmän koska ovat niin äärettömän rakkaita ja niiden kanssa on kiva viettää aikaa.

Miten minä olen saanut ihan päinvastaisen kuvan näistä useamman lapsen perheistä, kun aina korostetaan että niistä sisaruksista on seuraa toisilleen eikä niitä TARVI viihdyttää, niiden kans ei TARVI olla.

Minulla on yksi lapsi ja ihan mielelläni hänen kanssaan vietän aikaa ja häntä viihdytän...

vaan on hienoa, koska minulla on monta lasta ja lapsenlapsiakin jo, turvattu vanhuus, elämänarvot opetettu kotona ja ihmisten kunnioittaminen...

Yhden kanssa jaksaa hyvin, kahden kanssa on jo rankkaa. Yhden kasvattaa hyvin ja huolellisesti, toisesta jo kuvittelee, että se varmaan oppii tuosta vanhemman sisaruksen esimerkistä kaiken. Mutta minäkin halusin sen Tytön ja tein toisen, molemmat on ihania, mutta välillä on rankkaa. Itse olen ainut, ja oppinut ymmärtämään tuosta sisaruudesta paljon asioita, joita en ennen tiennyt. Ainoasta lapsesta tulee helposti ´pikkuvanha´ koska on vain aikuista seuraaa. Omien voimavarojen mukaan perhettä perustamaan. Mulle se on max kax.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2012 klo 19:52"]

yleensä niistä ainokaisista tulee pilalle hemmoteltuja "kakaroita".

[/quote]

Ei tule. Suurperheiden lapsista tulee pilalle hemmotetuja, ei ainokaisista.