Lue keskustelun säännöt.
Kilpavarusteletko lastasi, jotta häntä ei kiusattaisi?
20.12.2012 |
Merkkivaatteet- ja asusteet (reput), älypuhelimet, harrastukset ym ym?
Olen tehnyt paljon opettajasijaisuuksia eri kouluissa (olen opettaja) ja huomannut, miten "hyvillä" alueilla (esimerkiksi uudet omakotitaloalueet) lapset ovat hyvin merkkitietoisia ja varusteltuja.
Tervehenkiseen, normaaliin lapsen elämään törmään lähinnä maaseudun kouluilla.
Tämä on minusta hälyttävää. Se on myös riski lasten hyvinvoinnille ja kouluviihtyvyydelle. Mielestäni tuohon kilpavarusteluun pitäisi koulujen puuttua vähän ja erityisesti vanhempien ottaa vastuuta asiasta. Lapsen minäkuva ei voi eikä saa rakentua materian varaan.
Sanoutukaa irti tuosta varusteluoravanpyörästä. Se voi pidemmän päälle tuhota paljon, lapsista kasvaa aikuisia, jotka hankkivat vain uutta ja parasta, koska ajattelevat, etteivät muuten kelpaa tai tulevat kiusatuksi.
Kommentit (42)
mutta siis vähän kuin vertaan monen muun toimiin. Ihan kokonaan en uskalla olla ottamatta osaa tähän varusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta katsokaapa vaikka noita koulusurmaajia, heidän vaatetustaan ja ulkonäköään? Kumpi sitten tuli ensin, muna vai kana vaikea sanoa.
Minusta se on yleensäkin väärä lähtökohta, että kiusaajille annetaan sellainen valta, että heidän pelostaan nimetään lapset, valitaan vaatteet, valitaan harrastukset. Tämähän on täyttä periksiantamista kiusaajille ja kiusaamiselle. Ei, meillä kyllä me vanhemmat ja lapset ihan itse päätämme nuo asiat, eikä kiusaamisen pelko sanele ratkaisujamme. Lapsille olemme aina tehneet selväksi, että jos joku kiusaa, se on väärin, eikä kiusatussa ole vika vaan kiusaajassa.
Sinänsä kyllä meillä on lapsilla älypuhelimia jne ja joku voisi ulkoapäin tulkita että "kilpavarustellaan". Mutta emme siis tee niin, meillä nyt vaan on ihan hyvä taloudellinen tilanne eikä syytä säästelläkään. Kuitenkaan valintoja ei ole tehty kiusaamisen pelossa missään asiassa.
että tuntivatko itsensä alunperin ulkopuolisiksi vai saatiinko heidät tuntemaan olonsa sellaisiksi. Maailma on julma.
Minusta se on yleensäkin väärä lähtökohta, että kiusaajille annetaan sellainen valta, että heidän pelostaan nimetään lapset, valitaan vaatteet, valitaan harrastukset. Tämähän on täyttä periksiantamista kiusaajille ja kiusaamiselle. Ei, meillä kyllä me vanhemmat ja lapset ihan itse päätämme nuo asiat, eikä kiusaamisen pelko sanele ratkaisujamme. Lapsille olemme aina tehneet selväksi, että jos joku kiusaa, se on väärin, eikä kiusatussa ole vika vaan kiusaajassa.
Sinänsä kyllä meillä on lapsilla älypuhelimia jne ja joku voisi ulkoapäin tulkita että "kilpavarustellaan". Mutta emme siis tee niin, meillä nyt vaan on ihan hyvä taloudellinen tilanne eikä syytä säästelläkään. Kuitenkaan valintoja ei ole tehty kiusaamisen pelossa missään asiassa.
Omassa kasvatusfilosofiassani kannatan erityisesti ajatusta KOHTUULLISUUDESTA. Vaikka rahaa on, en halua siltikään lapselle kaikkea laittaa.
Kyllä me vanhemmat kaikilla valinoillamme viestimme lapsillemme jotain tästä maailmasta ja arvoista.
Ja tuosta ulkopuolisuudesta, kyllä lapsen voi kasvattaa ihan terveeksi, terveen itsetunnon omaavaksi, vaikka hänelle ei kaikkia hilavitkuttimia osta.
On vähän sairasta ajatus, että lapsestani tulee kouluampuja jos hänestä ei tehdä materiaalisesti kloonia muiden lasten kanssa. Miettikääs nyt vähän,
haluatteko lapsistanne oikeasti lampaita jotka määkivät laumassa ja menevät kaikki samaan suuntaan?
EN minä tieten tahoten halua lapsiani kasvattaa erilaiseksi tai poikkeavaksi kuin muut, mutta ylimääräistä en laita vain siksi, että muilla on tai rahaa on. Eikä siitä olla toistaiseksi kärsitty. Ja jos kärsivät, siitä aiotaan selvitä. Nyt puhun siis vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se aika, jolloin lapsia ahdistaa erilaisuus, on kuitenkin aika lyhyt. Yleensä ryhmäpaine on kovimmillaan joskus 11-13-vuotiaana, ja sitten aletaan jo pyrkiä yksilöllisyyttä kohti.
Näin ainakin minä uskon.
Paitsi tietysti jos vanhemmat tietoisesti opettavat lapset pelkäämään omaa erityisyyttään, ja peittämään sen kilpavarustelulla. Silloinhan tuo jatkuu vielä aikuisena.
Minusta se on yleensäkin väärä lähtökohta, että kiusaajille annetaan sellainen valta, että heidän pelostaan nimetään lapset, valitaan vaatteet, valitaan harrastukset. Tämähän on täyttä periksiantamista kiusaajille ja kiusaamiselle. Ei, meillä kyllä me vanhemmat ja lapset ihan itse päätämme nuo asiat, eikä kiusaamisen pelko sanele ratkaisujamme. Lapsille olemme aina tehneet selväksi, että jos joku kiusaa, se on väärin, eikä kiusatussa ole vika vaan kiusaajassa.
Sinänsä kyllä meillä on lapsilla älypuhelimia jne ja joku voisi ulkoapäin tulkita että "kilpavarustellaan". Mutta emme siis tee niin, meillä nyt vaan on ihan hyvä taloudellinen tilanne eikä syytä säästelläkään. Kuitenkaan valintoja ei ole tehty kiusaamisen pelossa missään asiassa.
Omassa kasvatusfilosofiassani kannatan erityisesti ajatusta KOHTUULLISUUDESTA. Vaikka rahaa on, en halua siltikään lapselle kaikkea laittaa.
Kyllä me vanhemmat kaikilla valinoillamme viestimme lapsillemme jotain tästä maailmasta ja arvoista.
Ja tuosta ulkopuolisuudesta, kyllä lapsen voi kasvattaa ihan terveeksi, terveen itsetunnon omaavaksi, vaikka hänelle ei kaikkia hilavitkuttimia osta.
On vähän sairasta ajatus, että lapsestani tulee kouluampuja jos hänestä ei tehdä materiaalisesti kloonia muiden lasten kanssa. Miettikääs nyt vähän,
haluatteko lapsistanne oikeasti lampaita jotka määkivät laumassa ja menevät kaikki samaan suuntaan?
EN minä tieten tahoten halua lapsiani kasvattaa erilaiseksi tai poikkeavaksi kuin muut, mutta ylimääräistä en laita vain siksi, että muilla on tai rahaa on. Eikä siitä olla toistaiseksi kärsitty. Ja jos kärsivät, siitä aiotaan selvitä. Nyt puhun siis vanhempana.
haluaa olla erilainen kuin muut. Se on ihan normaalia kehitystä nuorisossa, halutaan tietyt merkit joilla kuulutaan yhteen. On tietty kieli, vaatteet, varusteet, harrastukset jne.
Jokainen haluaa kuulua johonkin porukkaan. Jos ei kuulu mihinkään, on yksin, yksinäinen.
kaunis ajatus on kasvattaa nuorta ajttelemaan omilla aivoillaan ja kannustaa olemaan oma itsensä, erilainen kuin muut.
Tämä kasvatus ikävä kyllä yleensä tuottaa haedelmää vasta aikusuuden kynnyksellä, silloin kun muiden mielipiteet eivät enää merkitse niin paljon. Mutta lapsella ja nuorella ne merkitsevät. Vaikka haluttaisiinkin olla erilainen sisimmässään, on "pakko" olla samanlainen.
Kukaan ei halua olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole WIItä, ei pleikka3, ei xbox, ei kosketusnäyttöä, ei kannettavaa...näitä riittää.
Toppahousuissa menee kouluun pakkasten paukkuessa.
Yläkoululainen. Stadist.
Olen opettanut mitä sanotaan, kun joku kysyy vaatetuksesta tms. materiasta. Ja aina kysyjä on hiljentynyt (kohteliaan!)vastauksen saatuaan.
Ei ole WIItä, ei pleikka3, ei xbox, ei kosketusnäyttöä, ei kannettavaa...näitä riittää.
Toppahousuissa menee kouluun pakkasten paukkuessa.
Yläkoululainen. Stadist.Olen opettanut mitä sanotaan, kun joku kysyy vaatetuksesta tms. materiasta. Ja aina kysyjä on hiljentynyt (kohteliaan!)vastauksen saatuaan.
lapsella on kavereita koulussa, ei ole yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samanlaista se on siellä vanhempien kesken. Jos naapuruston ykkösperhe ostaa vain Skodan, käy se muillekin. Jos pihaan tulee Audi, on sellainen pian jokaisessa pihassa!
Kotoa tuo kilpavarustelu opitaan ihan kuten käytöstavatkin.
"hyvillä" alueilla (esimerkiksi uudet omakotitaloalueet) lapset ovat hyvin merkkitietoisia ja varusteltuja.
joka heitä yhdistäisi. Ulkoiset merkit ovat tässä vaiheessa ainoa keino näyttää sitä yhteenkuuluvaisuutta.
Aineettomat yhteenkuuluvaisuuden merkit tulevat sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahalta se tuntui jo silloin kun ei saanut samanlaisia vaatteita kuin muut. Muistan sen vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään tarvetta varustella, sillä lapsemme ovat muutenkin pidettyjä, sosiaalisia ja koulussa menestyviä. Mutta....pukeutuvat merkkivatteisiin kuten vanhempansakin (tuon vaatteita paljon tuliaisina), uudehkot kännykätkin löytyy ym kun lasten isä alalla töissä, jne. Sen sijaan naapurimme lähihoitaja-myyhjäperheessä lapsille ostetaan kaikki mitä pyytävät ja mankuvat kun muillakin on....en tiedä miten rahaa noihin voi heillä riittää, mutta eipä kiinnostakaan; panostaisivat enemmän vaikka lasten tapakasvatukseen!!
ps:
Toivottavasti et koskaan opeta minun lapsiani :(
Aivan samanlaista se on siellä vanhempien kesken. Jos naapuruston ykkösperhe ostaa vain Skodan, käy se muillekin. Jos pihaan tulee Audi, on sellainen pian jokaisessa pihassa!
Kotoa tuo kilpavarustelu opitaan ihan kuten käytöstavatkin.
"hyvillä" alueilla (esimerkiksi uudet omakotitaloalueet) lapset ovat hyvin merkkitietoisia ja varusteltuja.
Huomaan naapureilla tuollaista käyttäytymistä. Ovat hyvin kärryillä muiden elämästä, hankinnoista. Lapset puetaan pihaleikkeihinkin viimeisen päälle merkkivaatteisiin. Keskusteluissa verrataan lähinnä materiaa, omia ja muiden hankintoja ja erityisesti taloja.
Itse olen ollut tarkkana oman varustelun suhteen ja tyytyväinen siitä, että pystyn kulkemaan päinvastaiseen suuntaan tämän asian suhteen. Sen teen myös lasten takia. Olen ylpeä terveellisestä rahankäytöstä ja kohtuullisuudesta. Haluan välittää niitä arvoja myös lapsilleni.
ap
Onneksi minulla on tasapainoinen lapsi, jolla on hyvä ja vahva itsetunto sekä oma, varma maku, jossa brändit ja tuotemerkit eivät paljon paina.
Ei ole mitään tarvetta varustella, sillä lapsemme ovat muutenkin pidettyjä, sosiaalisia ja koulussa menestyviä. Mutta....pukeutuvat merkkivatteisiin kuten vanhempansakin (tuon vaatteita paljon tuliaisina), uudehkot kännykätkin löytyy ym kun lasten isä alalla töissä, jne. Sen sijaan naapurimme lähihoitaja-myyhjäperheessä lapsille ostetaan kaikki mitä pyytävät ja mankuvat kun muillakin on....en tiedä miten rahaa noihin voi heillä riittää, mutta eipä kiinnostakaan; panostaisivat enemmän vaikka lasten tapakasvatukseen!!
ps:
Toivottavasti et koskaan opeta minun lapsiani :(
Kysyinkin, että kilpavarusteletko lapsiasi sen takia ettei heitä kiusattaisi. Vaatetuksen suhteen noudatan myös kohtuullisuutta. Ylimääräisiä vaatteita ei ole, vaan niitä on sen verran kun tarvitaan. Ja niitähän ei tarvita paljon. Pyrin ostamaan laatua, eli merkkivaatteita löytyy, mutta ostan erittäin paljon käytettynä. Ikinä en osta ökykalliita vaatteita, vaan kohtuuhintaisia.
Ikinä en toivo, että en opettaisi jotain lasta, oppilaani ovat minulle jokainen yhtä tärkeä ja erityinen.
Olen nyt vain huolissani siitä arvomaailmasta, mitä viestimme lapsillemme kerskakulutuksella ja kilpavarustelulla. Että minkä varaan opetamme lapset rakentamaan itstuntoaan ja omanarvontuntoaan?
on huomattavasti parempi laadultaan kuin joku prisman tai henkkamaukan vastaava. Meillä on kaikilla iPhone ja ihan siksi, että se on ylivertainen muihin puhelimiin verrattuna. Sama vaikkapa ulkoiluvaatteissa, halvat huonot eivät kestä hajoamatta koko talvea ja haluan myös, että lapsilla on ulkona lämmin ja kuivana pysyvät vaatteet.
Monet sellaiset ovat tasapainoisia materian suhteen vanhempana. Kaiken ei tarvitse olla uusinta ja hienointa. Paljonhan näissä piireissä tulee jo perintönäkin huonekaluja vaikkapa...
Aivan samanlaista se on siellä vanhempien kesken. Jos naapuruston ykkösperhe ostaa vain Skodan, käy se muillekin. Jos pihaan tulee Audi, on sellainen pian jokaisessa pihassa!
Kotoa tuo kilpavarustelu opitaan ihan kuten käytöstavatkin.
"hyvillä" alueilla (esimerkiksi uudet omakotitaloalueet) lapset ovat hyvin merkkitietoisia ja varusteltuja.
Huomaan naapureilla tuollaista käyttäytymistä. Ovat hyvin kärryillä muiden elämästä, hankinnoista. Lapset puetaan pihaleikkeihinkin viimeisen päälle merkkivaatteisiin. Keskusteluissa verrataan lähinnä materiaa, omia ja muiden hankintoja ja erityisesti taloja.
Itse olen ollut tarkkana oman varustelun suhteen ja tyytyväinen siitä, että pystyn kulkemaan päinvastaiseen suuntaan tämän asian suhteen. Sen teen myös lasten takia. Olen ylpeä terveellisestä rahankäytöstä ja kohtuullisuudesta. Haluan välittää niitä arvoja myös lapsilleni.
ap
sosiaalistumiseksikin kutsutaan. Ei kenellekään tee hyvää olla täysin erilainen kuin muut tahtomattaan. Eli yritän kyllä osittain toteuttaa haaveitaan.