Lapsi itki eilen, että häntä kiusataan koulussa repun vuoksi.

Jos kiusata halutaan, niin syy löytyy aina kun kohde on ensin valittu.

Voi olla, että repun vaihdon myötä nämä pojat löytää sinun lapsestasi jotain muuta kiusattavaa; kengät, myssy, hanskat.



Me muutimme ja näin ollen koulu vaihtui. Omaa lastani alettiin kiusaamaan. Hän päätti, että ei mene mukaan, ei ala miellyttämään kiusaajia, koska sitten vain löytyisi uusi kohde ja asia, mistä kiusataan.



reppu on epätyypillinen pojan reppu, kirkas väreiltään. Siitä ei yllättäen ole kiusattu, samanlainen on yhdellä toisella pojalla tässä isossa koulussa. Kumpparit ovat myös kirkas väriläiskä poikien mustien kenkien seassa , mutta ei ole vaatinut uusia tai mustia, ilmeisesti juurikin sen takia, että jos eivät kiusaa hiuksista, vaatteista, kengistä, keksivät kyllä jostain, mistä nälviä, jos niikseen tulee.



Minun neuvoni: ota yhteyttä opettajaan. Poikasi voisi näyttää välitunnilla, keitä ovat ne kiusaajat ja näin tieto menee heidän opettajalleen, ja vanhemmilleen.



Kesksutele lapsesi kanssa siitä, että jos halutaan ottaa kohde, siitä keksitään kyllä AINA jotain "vääränlaista" kiusasttavaksi eikä voi miellyttää kaikkia.

ja sitten: ensi kerralla kiusaamisesta on sanottava HETI kotona ja opelle, näin se voidaan lopettaa HETI eikä jatku eikä pitkity.

Kiitos vastaajille!



Pitkälti samoja ajatuksia kuin itselläni, eli aiotaan opettajaan olla yhteyksissä. Pojan opettaja oikein hurmaava, pitkään alaluokkalaisten opettajana toiminut ja osaa toimia hienosti monissa tilanteissa.



Poikamme kanssa juttelemme, tsemppaamme ja kotona voi ihan rauhassa innostua asioistaan. Isosisarusten kanssa leikkii mielellään lempielokuvansa leluilla, ollaan juteltu, että ihan hyvin voi niin tehdä eikä se ole nössöä. Kyllähän jokainen kotonaan saa tykätä mistä haluaa ja leikkiä millä haluaa, se ei kuulu muille.



Eiköhän tästä ihan hyvä syyslukukauden lopetus saada aikaan, ettei jää pienelle paha mieli syksystä. Pääosin ollut hyviä juttuja ja iloisena lähtenyt kouluun, ettei siellä asiat ihan päin honkia ole. Ikäviä juttuja näköjään kuitenkin on, ne pitää nyt vaan selvittää.



Kiitos teille, tämmöisissä tilanteissa tuntuu äidistäkin, että tukea tarvitsee. On jotenkin niin turhautunut olo kun oma pieni kokee tulleensa kiusatuksi. Tekisi mieli räjähdellä ihan pienen puolesta. :-)



Onneksi kuitenkin puhui tästä asiasta, tänään meni kouluun isosisaruksen kanssa, yksi isommista lapsista siis vielä samassa koulussa. Isosisarus lupasi auttaa koulupäivän aikana, jos jotain huolia on, ja kävellä kotiin yhdessä, jos pikkuveli tahtoo.



Mitenkä noita pieniään voi rakastaa niin, että meinaa pakahtua.

Hän siis tykkää elokuvasta ja sen hahmoista, jotka eivät ole suosittuja ekaluokkalaisten keskuudessa. Halusi ennen koulun alkua sellaisen repun ja tykkäsi repustaan kovasti, oli ylpeä siitä.

Eilen sitten heitteli reippua seinille ja itki, ettei halua enää koskaan käyttää sitä. Kuulemma koko syksyn häntä siitä kiusattu ja naurettu, että on nössö reppu. Hän haluaa Angry Birds -repun niin kuin kaikilla muillakin. Aiemmin ei ole tästä asiasta puhunut, kerran kyllä sanonut, että haluaa jonkun muun repun joululahjaksi, ei tällöin sanonut syytä. Silloin sanoin, että ostetaan uusi reppu vasta kesällä, nykyinen menee kyllä keväänkin.

Nyt sitten mietin miten toimia, ostaako uusi reppu vai mitä. Ei lasta voi kiusattavaksi tuupata tuonne kouluun, mutta toisaalta mitä se sitten opettaa, jos otan alunperin mieleisen repun pois, ja ostan uuden kiusaamisen pelossa.

Opettajalle ainakin laitan viestiä, tosin kiusaajat eivät ole omalta luokalta.

Paha mieli pienen vuoksi.

ostat lapsellesi uuden repun!!! Lapset on niin julmia toisilleen, että melkein itkettää....

Voi noita pieniä opiskelijoita. Ihanaa ap, että poikasi pystyi kertomaan asiasta kotona ja purkamaan pahaa mieltään. Nyt vaan pitää tehdä jotain asialle! Kiusaaminen ei tosiaan taida loppua repun ostoon. Nyt kannattaa rakentaa pojan itsetuntoa mahdolisimman korkeaksi!



Aivan kamalaa että tällainen on arkipäivää! Oma mukulani ei mene kouluun kun vasta muutaman vuoden kuluttua. Sitä odotellessa...

...kun et paljastanut, oliko kyseessä Nalle Puh -reppu vai mikä. Olisi alkanut tod.näk. hirmuinen kiusaaminen täällä.



Onnea matkaan, kiusaaminen joko joskus loppuu tai sitten ei, vaikea ennakoida. Itse ostaisin tod. näk. repun jossa lukee "Stalker".

Hän siis tykkää elokuvasta ja sen hahmoista, jotka eivät ole suosittuja ekaluokkalaisten keskuudessa. Halusi ennen koulun alkua sellaisen repun ja tykkäsi repustaan kovasti, oli ylpeä siitä. Eilen sitten heitteli reippua seinille ja itki, ettei halua enää koskaan käyttää sitä. Kuulemma koko syksyn häntä siitä kiusattu ja naurettu, että on nössö reppu. Hän haluaa Angry Birds -repun niin kuin kaikilla muillakin. Aiemmin ei ole tästä asiasta puhunut, kerran kyllä sanonut, että haluaa jonkun muun repun joululahjaksi, ei tällöin sanonut syytä. Silloin sanoin, että ostetaan uusi reppu vasta kesällä, nykyinen menee kyllä keväänkin. Nyt sitten mietin miten toimia, ostaako uusi reppu vai mitä. Ei lasta voi kiusattavaksi tuupata tuonne kouluun, mutta toisaalta mitä se sitten opettaa, jos otan alunperin mieleisen repun pois, ja ostan uuden kiusaamisen pelossa. Opettajalle ainakin laitan viestiä, tosin kiusaajat eivät ole omalta luokalta. Paha mieli pienen vuoksi.

Joo tosta kiusaamisesta on hienoja projekteja ym. 0-toleransseja.

Mulla poika leikkeli ekalla Karvisen paidan, kun jatkuvasti siittä kuulemma vinoiltiin. Olin nmittäin sanonut, etä ei kannata niin välittää toisten mielipiteistä, vaan käyttää nitä vaatteita mistä itse tykkää.

Tosi surkeeta oli, kun osteltiin jotain ja kaupassa tykättiin kovasti ja koulupäivän jälkeen heitettiin kamat nurkkaan , eikä enää käytetty, kun joku sanoi jotain pahaa kyseisestä tavarasta tai vaatteesta.

Usein ne kiusaajat on niltä toisilta luokilta ja isompia. Asioihin puuttuminen tuntuu olevan koulussa melkoisen vaikeaa, vaikka kovasti on kaiken maailman "hienoa" paperilla.

Oma poikani on 9 v ja edelleen leikkii kotona, leegoilla jne. On myös unilelu, äärimmäisen tärkeä ja rakas.



Niin ja sellainen kiltti joka ei osaa edes sanoa takaisin kun luokkakaverit kommentoi jotain, mistä pahoittaa mielensä.



Eli jos ekaluokkalainen leikkii, se ei todellakaan ole liian lapsellista.



Mietin tässä samalla ensi kesää; pojalla on edelleen leikki kesken ja tykkää hiekkalaatikkoleikeistä ja leikkipuistoista. Ehkä menemme jonnekin kauemmas, ettei omalla asuinalueella, että saa rauhassa leikkiä eikä kukaan näe, eikä voi myöhemmin koulussa pilkata.

Usein ne kiusaajat on niltä toisilta luokilta ja isompia.

Ei meillä oltu muunluokkalaisten kanssa oikeastaan juuri tekemisissä, eivätkä he halunneet olla meidän. Tämä riippunee vähän koulusta ja tyypeistä.

spiderman-uimahaousuista oli tullut naureskelua ym. Ostettiin uudet uikkarit ja opelle meni viesti ja opettaja puuttuikin asiaan luokassa. Olen kyllä useaan otteeseen puhunut lapsille siitä, että jos pitää jostain asiasta, niin ei mielipidettä kannata muuttaa vain sen vuoksi että joku sitä haukkuu. Että asian voi vaan kuitata toteamalla, että tämä nyt on mun mielipide ja sillä siisti. Yritän siis opettaa pitämään puoliaan fiksusti.

parhaat kaverit kateuksissaan haukkuneet kallista reppua ja uutta pyörää niin kauan et lapsi ei voinut niitä enää käyttää. Kavereilla on veljien vanhoja reppuja ja pyöriä ja ovat niin katelliisia. Meillä siis joka päivä muistutettu väristä, tumma pinkki niin kauan että n pitänyt ostaa uusi pyörä ja reppu. Tytöt on kamalia, vihaan lapseni kavereita.

Niin ja sellainen kiltti joka ei osaa edes sanoa takaisin kun luokkakaverit kommentoi jotain, mistä pahoittaa mielensä.

Miksi sanoa takaisin vaikka osaisikin, sillä siinähän voi saada turpaansa?

hyvän itsetunnon. Mun lapsen ns. parhaat kaverit ovat olleet ekalta juuri tuollaisia. Ja kaikista parasta tässä on se, että mitä muodikkaampi reppu/vaate/kynä on, niin sitä enemmän sitä haukutaan ja kerrotan miten se ei sovi lapselleni. Ollaan oltu opettajaan yhteydessä ja vanhempiin. Vanhemmat vain selittävät, että ei meidän jannastiina ketään tai kenenkään vaatteita hauku jne.

Itsekin suru puserossa, kun lapsi saa kauan haluamansa maailman ihanimman tavaran ja sitten koulussa se haukutaan maanrakoon. Onneksi mitä enemmän ikää tulee, sen fiksummaksi mun lapsi on tullut noiden haukkujien kohdalla eikä välitä enää muiden mielipiteistä kovinkaan paljon.

Tästä tuli melkein itku. Että tässä kovien ihmisten maailmassa 7-vuotias tajuaa, että omat taidot ovat paremmat kuin toisen, eikä käytä niitä hyväkseen, vaan ottaa mieluummin nössön leiman.

Ihanaa joulua ap:lle ja ap:n fiksulle pojalle!

Poikia joo, ja poikien meininki ilmeisesti. Nimittäin poikamme kertoi toisen sanoneen, että painitaan sitten kilpaa. Hän ei kuulemma suostunut siihen ja häntä sanottiin nössöksi, tämä harmitti häntä kovin. Syy miksi ei paininut on se, että on voittanut painiotteluita isompienkin kanssa, siis muutamia vuosia vanhempiakin. Pelkäsi, että jos luokkakaveri ei tiedä mitään painista, hän voittaisi luokkakaverin ja sitä ehkä sattuisi. Joten oli mieluummin nössö. Pienempänä poikamme kyllä sanoi kiusaajille, että tyhmät on tyhmiä olkaa hiljaa, mutta nyt näköjään tuo omien kiinnostuksen kohteiden morkkaaminen on saanut lannistumaan.

Opettaja voi kyllä komentaa lapsia, mutta mitä tulee vanhempiin, on opettajan kädet sidotut. Jos vanhempi sanoo, ettei "meidän petteri ole tehnyt mitään väärää", opettajan ei voi hirveän voimakkaasti lähteä väittämään vastaan. Mutta sinä voit.

Monet pitävät myös opettajaa "vaan opettajana". Ääni voi muuttua kellossa ihan jo siitä, että sinä otat yhteyttä.

-opettajak

Jos tunnet niin soitat heille ja selvität asian. Ja muista, että asioilla on aina myös kääntöpuoli, lapsi tulkitsee herkästi myös asioita joita ei oikeasti sanottu.

Mutta joka tapauksessa häntä on kiusattu ja se pitää selvittää. Joko vanhempien kanssa suoraan tai sitten opettajan välityksellä.

Itse olen tuollaisissa tilanteissa pakottanut lapset tapaamaan ja sopimaan asian.

Ja sitten menette yhdessä ostamaan uuden repun.

Asioista ei kannata tehdä liian vaikeita.

..ao. logolla varustettuna:



http://www.spreadshirt.fi/musta-evvk-t-paidat-C4408A6335492

kun meidän nykyinen 4-luokkalainen oli ykkösellä, hänen luokallaan oli poika, joka usein piti vaaleanpunaista barbipaitaa. En tiedä mistä se oli peräisin, mutta joka tapauksessa minuakin nauratti kun näin pojalla tuon paidan. Siis hyväntahtoisesti nauroin sille, koska valinta oli todellakin aika erikoinen isokokoiselle ja rotevalle pojalle.



Kysyin joskus omaltani eikö kukaan ole nälvinyt ao. paidalle, ja poikani sanoi että joo, kyllä sille joku oli joskus nauranut, mutta kun vaatteen kantaja ei ollut ollut moksiskaan, asia oli unohtunut saman tien. Olen tosi tyytyväinen että tuokin poika halusi pitää barbipaitaansa, koska minusta tuolla luokalla on ollut aina hyvä henki erilaisuuden sietämisen suhteen. Joukossa on kaikenväristä ja -kokoista ja -kykyistä lasta, eikä ketään ole tietääkseni kiusattu.



Eli tavallaan ap:n lapsi tekee koko ajan arvokasta työtä sietäessään urpojen valitusta. Siinäpähän siedättyvät erilaisten reppuvalintojenkin suhteen. Jos nämä kiusaajat eivät ole edes samalla luokalla, en välttämättä ostaisi uutta reppua, vaan panostaisin lapsen itsetunnon rakentamiseen. Ellei siis poika itse jo ala olla sitä mieltä, että reppu on liian lapsellinen.

kiusannut jotain 7vtä repusta, niin kyllä kävisi niin kova läksytys, että poika ei tietäisi mikä kävi... kaikki ois takavarikossa loppuelämän. Että ottaa päähän tuollaiset.



Iah tuli paha mieli tuosta että poikasi ajattelee olevansa nössö, nyt ei muuta kuin häntä pystyy ja kehuja pojalle kuinka fiksu hän on, kun otti asian puheeksi. Ja tuo jonkun ehdottama turpiinveto saa täältä kompin, mun poika viime vuonna (silloin kolmosella) löi takasin, kun yksi kutonen tuli tuuppimaan (siis koulujn suurkiusaaja, terrorisoi kaikkia), niin sen jälkeen on meidän poika saanut olla rauhassa. Jotkut ei vaan valitettavasti usko kuin nyrkkiä.

miksi jotkut opettavat lapsensa kiusaamaan?

En ole itse kiusannut koskaan ketään, mieheni ei ole kiusannut koskaan ketään, lapsemme eivät ole kiusanneet ketään. Että mistä se tulee se joidenkin tarve kiusata? En ymmärrä?

Ja tuollainen repusta tms. kiusaaminen on niin vanhempien opettamaa kuin olla voi.

Joku on varmasti joskus tulkinnut kommenttisi, lapsesi kommentin tai miehesi kommentin tai vaikka ilmeen tai eleen kiusaamseksi. Kiusaaminen opitaan jo päiväkodissda. Ei vältämättä kotona.

eri asia kuin se, että tarkoituksella nälvitään, haukutaan, hakataan, jätetään ulos porukoista yms.

Ai kiusaaminen vaan "opitaan". Sille ei siis mahda mitään? Olet juuri niitä ihmisiä, joiden takia pienet lapset joutuvat täysin turhaan tuntemaan olevansa "paskoja" (järkyttävä ajatus!), hiljaisia hyväksyjiä vähintäänkin.

Naurettava ajatus väittää, että vanhempien asenteet eivät vaikuttaisi. Sinun kaltaisesi "ei mahda mitään" asenteet sekä tietysti nämä, jotka opettavat lapsensa (esimerkillään) arvostelemaan toistensa tavaroita, olemusta jne.

Jos kotona on tiukka linja kiusaamisen suhteen ja sen, että ketään ei nälvitä mistään syystä (onpas tuolla rumat vaatteet, näitkö ton akan telkkarissa, onpa ruma), niin ei lapsi sitä päiväkodissakaan aloita. Tai ainakin siihen on todella suuri kynnys, kun pitää koko käytöstä aivan käsittämättömänä.

Kyllä jokainen aikuinen voisi tuntea vastuunsa tämän suhteen!

valitettavasti lapset oppivat kiusaamaan, vaikka vanhemmat muuta opettaisivatkin.

Aina uudelleen törmään sellaisiin vanhempiin, jotka eivät vain millään pysty uskomaan, että oma lapsi olisi kiusaaja (emme hyväksy kiusaamista/ arvomaailmaamme ei kuulu kiusaaminen jne).

Mitäpä jos sinäkin hiukan löysäisit sitä ehdottomuuttasi ja ymmärtäisit vastuusi.

Ja toivon, että jos joskus joku tulee kertomaan sinulle, että lapsesi kiusaa niin otat sen tosissaan, etkä piiloudu tyrmistyksesi taakse "ei meidän lapsi voi tehdä sellaista"...

terveisin eräs opettaja

Mullakin on 9v poika ja sekin leikkii ja kyllä sen kaveritkin leikkii. Ne leikkii legoilla ja metsissä taistelujuttuja ja ties mitä, rakentelevat hiekiksellä kaupunkeja ihan porukalla. Että tuskin teidän tarttee mihinkään kauas kesäksi mennä leikkimään.

Niin ja sellainen kiltti joka ei osaa edes sanoa takaisin kun luokkakaverit kommentoi jotain, mistä pahoittaa mielensä.

Miksi sanoa takaisin vaikka osaisikin, sillä siinähän voi saada turpaansa?

Voisi sanoa vaikka, että "mitä sitten" - "haittaako se sinua" - "niin onkin" tai jotain, millä kuitata. Kun haukutaan tyhmäksi, voisi sanoa, että itse olet.

Kyseessä on siis 3. lk poika ja kommentoijat ja ilkkujat ovat omia luokkakavereita.

Kun ei reagoi, kommentointi ja arvostelu on jatkunut. Se on loppunut nyt, kun siihen on syksyn aikana opettajan taholta puututtu tosi napakasti ja usein.

Lopputulos, ettei lapsella ole luokallaan kavereita.