Minkälaiset siviilihautajaiset sinä haluaisit?

En voi sietää ajatusta että mua kokoonnuttais oikein joukolla parkumaan. Surkoon ne jotka suree ja kenen kanssa haluaa, mutta mitään kekkereitä ei. Inhosin juhlien keskipisteenä olemista eläessäni enkä halua sitä kuoltuanikaan. Sen verran saavat mua arvostaa että toteuttavat toiveeni. Eikä taatusti mitään kiviä ja pystejä mulle pystytetä.

että vain lähimmät omaiset laskisivat tuhkani jonnekin uurnalehtoon. Kynttilän voisivat sitten laittaa siihen, ei kukkia. Halvin mahdollinen arkku.



Muistojuhlassa sitten voitais soittaa mun lempimusiikkia, syödä hyvin ja mikä ettei pikku hiprakkakin sopis. Olis nääs hauskempaa niin.



Mutta oikeesti saavat omaiset ihan vapaat kädet.

Eikö polttohautaukseen kävisi halvempikin?

En voi sietää ajatusta että mua kokoonnuttais oikein joukolla parkumaan. Surkoon ne jotka suree ja kenen kanssa haluaa, mutta mitään kekkereitä ei. Inhosin juhlien keskipisteenä olemista eläessäni enkä halua sitä kuoltuanikaan. Sen verran saavat mua arvostaa että toteuttavat toiveeni. Eikä taatusti mitään kiviä ja pystejä mulle pystytetä.

Olen jo ilmaissut isälleni ja aviomiehelleni sen, että haluan tuhkauksen ja tuhkat mereen. Ei mitään sen kummallisempaa.

haluaisin muistojuhlan ihan läheisteni takia, se auttaa surutyössä. Usein hautajaisten tunnelma on aluksi surullinen, mutta lopussa muistellaan hassuja juttuja ja jutellaan muistakin aiheista. Sielunhoitoa parhaimmillaan. Mikä ettei sen jälkeen lähtisi jatkoille johonkin baariinkin :).



Ja mulla sama ajatus, halvin arkku, nätti maatuva uurna. Hautajaiset on kuitenkin todella kalliit joten kukkarahat mielummin niihin kustannuksiin. Jos jotenkin pyytäis kukkarahat vainajan matkakassaan ;).

nyt lähiaikoina ollut kaksissa hautajaisissa missä haudattiin kirkkoon kuulumaton ihminen. "siunaustilaisuus" oli kappelissa, ensin laskettiin kukat ja siellä oli ulkopuolinen puhuja joka oli läheisten kanssa sopinut mitä puhutaan. Sen lisäksi kanttori tai joku muu soitti ja lauloi kauniisti. Tämän jälkeen oli kahvitilaisuus jossa luettiin vielä adressit mitä omaiset olivat saaneet ja muisteliin muutenkin edesmenneen elämää.

Toisissa olin mukana myös uurnanlaskussa ja jotenkin se oli vielä surullisempi tilaisuus, se uurnan mukana kulku haudalle jokainen sai laittaa hiekkaa kuoppaan ja jättää kukkasen tms. mukaan sinne.

Muistotilaisuus on tärkeä, siinä ihmiset pääsevät jakamaan surunsa ja osanottonsa.. sitä en omaisiltani veisi mutta tuon uurnan laskun voisi vain pari läheistä hoitaa mielestänä. ja todellakin hautausmaalle eikä mihinkään mereen.. taaskin omaisia ajatellen, että heillä on konkreettinen paikka missä muistella rakastaan.

Itse ainakin varaan hautajaisrahani omasta pussistani. En kustannuta niitä omaisilla! Varsinkaan niin ettei voisi kukkia viedä. Minusta se on nimenomaan kaunis ja tärkeä ele että voi viedä kukan viimeiselle matkalle arkun rinnalle.



Olen lapseni hautajaiset maksanut ja todellakaan ei sillä kukkasien rahalla makseta hautajaisia jotka itsellä oli. Oli siinä omatkin kimput hankittuna, koristelut ruokapöydissä yms.



Jos ihminen kuolee varattomana eikä omaisilla ole rahaa niin kyllä ne halppis arkut on kurjaa nähtävää! Vaikka polttohautaus tehtäisiin niin silti sellainen halppisarkku on halppisarkku. Ihan vaan vaikka poltettaisiin niin ihminen on siellä sisällä jäähyväistilaisuudessa koruttomana siinä. Todella kurjaa.



Minusta on höpsöä jos kirkon tiloja ei käytä koska ne on kuitenkin ihan rakennuksia joihin mahtuu. Sen ymmärrän ettei pidetä ristejä ja muita kristillisiä esineitä/kuvia esillä esim. saurakuntakodilla (kirkossa ne voi olla hankalampi peittää) jos ollaan ateisteja ja uskonnolliset esineet häiritsee.



Olen tehnyt viimeistä tahtoa valmiiksi ja toki se muuttuu ja vaihtelee, esim. 20 vuoden kuluttua voi olla taas erilaiset toiveet kuin nyt tai mitä oli joskus.



Kuulun kirkkoon ja minulla on hautapaikka joten tässä ei ole oikeastaan kuin joitain asioita joita vaan valitsen ja helpotan omaisien taakkaa mutta minusta ne maksamiset kuuluu minulle, ei heille. Minut haudataan maahan ja pitää varautua sellaisiin kustannuksiin kuin mitä niihin menee. Ja ottaa huomioon että koko perhe voi vaikka kuolla onnettomuudessa.

Sekin on yksi taakka että varattomat vanhempani aikanaan kuolee ja tuskin on varanneet rahaa hautaamiseensa, ei sitä ihan hernekeittoa viitsi tarjota suvulle?

Vaikka eihän sitä tiedä mitä kuollut tahtoo tai on OK jos siitä ei laita mitään ylös!



Ottaen huomioon että kaikenikäisiä ihmisiä kuolee niin tabu ajatella omaa kuolemaa. Ja hautajaisiensa järjestelyjen miettiminen on vaikeaa mutta se on kuitenkin iso asia kun hautajaiset järjestää. Aikaa näiden pohtimiseen on kuitenkin rajoitetusti! Jollekin kuolleelle voi tosin olla helppoa miettiä mitä kukkia laitetaan tai mitä tarjotaan ja missä kahvit juodaan (tai boolit) mutta niissäkin voidaan mennä metsään jos ei kirjaa ylös.



Tässä voisikin olla teemaa ihmisille jouluksi: pohdi oman elämän rajallisuus ja suunnittele hautajaisesi! :)

Meidän hautausmaalla on paikka: sellainen nätti penkki ja muistomerkki heille jotka ovat jossain toisaalla.



Kyllä voi vaikka omaan pihaan laittaa penkin jossa muistella kuollutta tai laittaa jonkun tietyn kynttilälyhty.

Tuossa tapauksessa kuollut päättää minne hänen ruumiinsa laitetaan ja poltetaanko/haudataanko, toki lakien mukaan. Ei sitä päätöstä saisi omainen tehdä.

jälkeen jääville sureville. Eli he päättävät miten homma hoidetaan, mulle on siinä kohtaa ihan sama vaikka ois tuhkat hillopurkissa ja purkki Ämmänsuolla.

Ehkä haluaisin että lähimmät käy hyvästelemässä - max 1 kukka eikä mitään kukkalaitteita kun roskiin menee kuitenkin. Eikä puheita, vain hyvästit.



Joku hyvä ystäväni kappelissa mukana laulamassa pari laulua (Ave Maria ainakin!)



Sitten kunnon juhlat missä läheiset syövät ja juovat hyvin (kännäys ei meidän juttu, mutta hyvää viiniä), muistelevat kaikkea hassua mitä olen tehnyt elämäni aikana. Haluan että jäljelle jääneet nauravat siitä ilosta että ovat itse elossa. Ja että näkevät kuinka paljon heitä vielä on olemassa tueksi toisilleen.



Ja lopulta tuhkat mereen jotta joka kerran kun menevät meren rantaan - missä tahansa - muistavat minua:)

että vain lähimmät omaiset laskisivat tuhkani jonnekin uurnalehtoon. Kynttilän voisivat sitten laittaa siihen, ei kukkia. Halvin mahdollinen arkku. Muistojuhlassa sitten voitais soittaa mun lempimusiikkia, syödä hyvin ja mikä ettei pikku hiprakkakin sopis. Olis nääs hauskempaa niin. Mutta oikeesti saavat omaiset ihan vapaat kädet.

Mulla sama, ei mitään kirkkoja eikä veisuja.

Maksoimme juuri yksin appiukon hautajaiset 1,5 vuotta sitten. Hieman harmittaa - mies oli säästänyt niitä rahoja ihan muuhun.....



Hirvittää jo ajatella että muutaman vuoden kuluttua maksetaan taaas - tälläkertaa anopin peijaiset. Ei saa itse penniäkään säästöön ja sukulaisia ei kiinnosta....