Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sellaista ihmistä ei olekaan, jonka vierailusta olisin ilahtunut.

Vierailija
19.12.2012 |

Olenkohan ainoa lajissani? En todellakaan nauti kyläilyistä, en nauti siitä kun meillä käy vieraita, inhottava stressi ja kauhea etukäteissiivous ja jännittäminen ns. turhan takia. Minä tykkään pitää yhteyttä esimerkiksi sähköpostilla silloin kun ehdin. Ihan tarpeeksi saan siitä, kun hoidan lapsia ja käytän energiani vaikkapa kodinhoitoon tai virkistävään kävelylenkkiin. Inhottaa, kun aina sitä sosiaalisuutta pakotetaan joka puolelta, niinkuin se olisi joku itseisarvo tavata ihmisiä, vaikka ei yhtään kiinnosta.



No, tulipa hapannaamaiselta vaikuttava viesti. Siis tilanteeni on se, että en nauti enkä tykkää tavata ihmisiä, ilman että siihen liittyy sen suurempaa ongelmaa. Onko muita kaltaisiani ja miten väistelette kyläilykutsut kun ette ole niistä kiinnostunut?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
19.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan samat fiilikset.

Vierailija
2/4 |
19.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ole ihan samanlainen. Pidän ihmisten tapaamisesta, varsinkin siis läheisten kavereiden, mutta parhaita tapaamiset ovat, jos ne järjestyvät jossain "eikenenkäänmaalla" eli vaikka kahvilassa, leikkipuistossa tai jossain. Kotiin kutsuessa on juuri se stressi ja toisen kotiin mennessä stressi siitä, osaako toisen kotona olla niinkuin siellä kuuluu olla. No, ei tämä varsinaisesti estä minua kutsumasta kavereita kylään tai menemästä kylään, mutta noin se on mukavinta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
19.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta muuten hyvin pitkälti tunnen samoin. Monesti en ole kotona tai lapsi sairastuu. Tai muuten ei käy

Vierailija
4/4 |
19.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ainakin sisko ja kaksi läheistä ystävää, joiden vierailu ei aiheuta etukäteissiivousta, vaan saan olla ja kotimme saa olla ihan sellaiset kuin ovat, eikä mua hävetä pienet sotkut ta vaatekasat kaiteilla...

Ei ole pakko kutsua vieraita kotiin, mutta aina voi myös opetella relaamaan, olla oma itsensä oikein uhallakin.