Olisiko outoa ettei nuorimmalle lapselle uskoteltaisikaan Joulupukista mitään?
Meillä viisi lasta, vanhemmat ovat jo niin isoja etteivät enää usko Joulupukkiin (ennen kyllä uskoivat ja meillä on aina käynyt pukki aattona). Tänä vuonna pukkia ei varmaan tule kun nuorin on vasta ihan vauva ja vanhemmat siis tosiaan ei edes usko enää.
Olenkin miettinyt että jospa ei tälle nuorimmalle koskaan kerrottaisikaan Joulupukista muuta kuin että hän on sellainen satu mitä voidaan leikkiä aattona. Että vaikka vanhemmat lapset saisi vuorotellen olla pukkina aattoisin jos haluavat. Jääkö tämä nuorin jostain paitsi jos muut ovat saaneet "nauttia" Joulupukkiin uskomisesta mutta hän ei?
Kommentit (11)
Samaa linjaa olen omien lasteni kanssa jatkanut. Heille on kerrottu, että joulupukki on satua siinä missä kaikki muutkin satuolennot. Emme toki tee asiasta sen suurempaa numeroa, eihän me muumimaailmassakaan huudeta kovaan ääneen että noi hahmot on huijausta!
Ei se silti estä joulupukkia käymästä. Meillä lahjat jaetaan aina kuusen alta ja ne ovat oikealta antajaltaan eikä joulupukilta. Jaon voi tehdä aivan hyvin joulupukki.
Joulutoivelistoja meillä kirjoitetaan siinä missä muuallakin.
Niin helppoa se on.
Aika lailla normaaleilta lapsilta silti vaikuttavat :D
Jostakin ihme syystä ne vaan kaikki ovat vuorollaan alkaneet uskoa pukkiin eikä lasten joulu-iloa sitten ole raaskittu pilata turhalla tosikkomaisuudella.
Mutta itse en muista ikinä uskoneeni pukkiin enkä ole siitä mitenkään kärsinyt.
Iskä ja isoin veli katosivat eteiseen, rymistelivät ja laittoivat lahjakassit esiin, tulivat pois ja meidän piti mennä katsomaan, josko "joulupukki" olisi käynyt :D Ikinä siis varsinaista pukkia ei ole ollut :)
Itse en muista tätä, mutta äitini kertoi tarinaa mielellään.
Jouluaatto 1967, olin marraskuussa täyttänyt kaksi vuotta. Joulusaunan jälkeen jaettiin lahjat ja sain pienen keltaisen keinutuolin, jossa oli Mikki Hiiren kuva istuinosassa sekä muovisen astiaston kuppeineen ja kippoineen. Äiti selitti tohkeissaan, että joulupukki on ne minulle tuonut. Minä siihen tomerasti että "ei mittä pukki ol, isi on ostanu keinutualin ja äiti on ostanu astia". Olin siis hyvin viisas ja tiedostava yksilö jo juuri kaksi vuotta täyttäneenä. :D Totuus lienee kuitenkin se, että äiti ja isä luulivat minun olevan unten mailla, kun he käärivät keittiössä lahjoja pakettiin jutellen siinä samalla - mutta olinkin ollut hereillä ja kuullut kaiken.
Että varoittava esimerkki muillekin: sanonta 'pienillä padoilla on korvat' pitää hyvinkin paikkansa. :D
joulupukki on uskon asia, niinkuin Jeesuskin.
myöskään ollut, ei minun lapsuudenkodissani, eikä omassa kodissa lapsillemme. On vaan kerrottu että joissain perheissä on tapana kertoa satua joulupukista ja tontuista tähän aikaan, mutta ei ole mitään joulupukkia käynyt tai mitään.
lapsilleen, että joulupukki on ihan oikeasti totta? Me ollaan aina kerrottu lapsillemme, että se on sellainen satujuttu, ja näin oli muistaakseni omassa lapsuudessanikin.
Vastaus otsikon kysymykseen: ei todellakaan olisi outoa.
haluavat valehdella lapselleen???
Ei meilläkään ole tarkoituksena uskotella lapsellemme, että joulupukki olisi oikeasti olemassa.
Minullekaan ei muistaakseni koskaan uskoteltu, että joulupukkia olisi olemassa, mutta jollain tasolla silti uskoin pukkiin 5-vuotiaakseni asti. Tuolloin kerran selitin äidilleni tohkeissani joulupukista ja äitini vain totesi: "Kulta, kyllähän sä tiedät, ettei joulupukkia ole oikeasti olemassa?" Muistan ajatelleeni, että onpas noloa, kyllähän mun olisi pitänyt tajuta tuo itsekin :)
me ollaan varmasti outoja poikkeustapauksia, kun ei olla huijattu lapsia joulupukin olemassaolosta :-) he tietävät sen olevan satua. Lahjat saamme mummeilta ja kummeilta ym läheisiltä eikä korvatunturilta :-)