Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun lapsi alkaa raivota ostoskeskuksessa?
17.12.2012 |
Mitä ihmettä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä? Olen ihan äimänä, missä olen nyt tehnyt virheen kasvatuksessa ja miten sen virheen korjata.
Eilen käytiin kaupassa. Lapsi (2,5v) oli nukkunut päikkärit ja saanut välipalaa. Piti siis levon ja verensokerin olla balanssissa.
Leluhyllyjen kohdalla alkoi kärttää jotain tavaraa. No, tätä tehnyt ennenkin. Sanoin, että nyt otetaan vaan ruokaa, joulupukki tulee viikon päästäm katotaan nyt, mitä lahjoja pukki tuo, ei nyt kannata ostaa mitään.
Lapsi höpisi siitä tavarasta koko kaupassaoloajan. Höpinä muuttui nurkumiseksi. Yhtäkkiä maitotiskillä sai jonkun kohtauksen. Alkoi rääkyä ja vaatia sitä lelua. Otin lempeästi hartioista kiinni ja sanoin tiukasti, että johan minä sanoin, ettei nyt osteta leluja. Otetaan ruokatavarat ja mennään kotiin.
Lapsi alkoi kirkua kuin ei koskaan ennen. Riistäytyi otteestani ja heittäytyi lattialle ja kirkui "määäää taaaahdoooooon". En ole varmaan ikinä ollut niin nolo! Vaikka olisin sanonut mitä, ei kuunnellut. Yritin koskettaa, alkoi töniä mua pois.
Lopulta järin kärryt siihen ja kannoin kiljuvan pennun autoon, iskin turvaistuimeen kiinni, hain ne kärryt, maksoin ja ajettiin kotiin. Olin poissa max 5 min. Sinä aikana lapsi rauhoittunut, nyyhki vaan. Kotona oli jo ihan normaali.
Mitä ihmettä tuossa tilanteessa pitää tehdä? Jättää vaan pentu lattialle ulvomaan ja jatkaa itse ostosten tekoa? Vai millä saa rauhoittumaan?
Kommentit (30)
Ja lapseltasi aivan normaalia käytöstä. Epämiellyttävää kyllä, mutta ihan normaalia. Minusta hoidit homman hienosti. Periksihän noille huutajille ei saa antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä helpottaa, tuo nyt vaan vähän niinkuin kuuluu ikään. Kannattaa tosiaan viedä tenava pois kaupasta siinä vaiheessa rauhoittumaan. Tsemppiä, äläkä turhaan nolostele, kyllä me lähes kaikki vanhemmat olemme tuossa tilanteessa olleet. Sympatiaa ja ymmärrystä ennemminkin saat ohikulkijoilta.
Itse koitan vastaavassa tilanteessa rauhoitella lasta, kuten itsekin teit. Mutta jos se ei auta, sanon lapselle, että äidillä ei nyt ole aikaa tapella, täytyy jatkaa ostoksia. Sitten vaan jatkan muina naisina ja annan lapsen huutaa. Kyllä se tähän mennessä on aina perässä tullut. Muita kaupassa olijoita kohtaan tietty vähän penseetä ku yks huutaa, mutta pakko mun on ne ostokset jokatapauksessa tehdä. Ja jos lapsi riehuu kaupassa, niin mitään ylimääräistä on turha havitella. Jos on kiltisti, niin saatan joskus ostaa vaikka tikkarin.
saanut tuon ikäisena kiukkuraivareita. Mä olen aina hoitanut ostokset mahdollisimman nopeaan, pakon edessä roikottanut lasta kainalossa, jos ei muuten pysy pystyssä ja lähtenyt pois. Ikinä en ole antanut periksi ja jättänyt ostoksia tekemättä ja lähtenyt huutavan mukulan kanssa pois kaupasta. Sehän olisi lapselle voitto ja sitten niitä kiukkukohtauksia tulisi joka kerta kaupassa.
omat lapseni oat tehneet tuollaiset raivokaohtaukset vain kerran. molemmat tekivät sen kassan lähellä. en kiinnittänyt heihin mitään huomiota ja vähän ajan päästä kysyin, että tuletko auttamaan äitiä laittamaan tavarat hihnalle. huuto loppui samalla sekunnilla. mielestäni on parasta kertoa jo kotona ennen kauppaan lähtöä ettei nyt osteta muuta kuin ruokaa (ja vielä ennen kauppaan menoa muistuttaa asiasta). jos tilanteessa menetät itse hermosi niin lapsesi on jo voittanut. älä enää koskaan vie lasta autoon ja jätä häntä sinne yksin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet itse saman perässä eli heittäydyt selälleen kaupan lattialle, aloitat samanlaisen kirkumisen ja potkit jaloilla ilmaan. Taatusti lapsi häkeltyy ja lopettaa :)
oli ennaltaehkäisy. Eli jo autossa sanoin, että tänään ostetaan sitten vain sitä mitä on lapussa, ei karkkia, leluja eikä mitään muutakaan. Muuten ei huomenna saada ruokaa ollenkaan. Tietenkään se ei pitänyt paikkaansa että niin köyhiä oltaisiin oltu mutta tämä selitys meni lapsille hyvin perille.
Kun se kinuaminen sitten kaupassa alkoi (ja ainahan se alkoi...) niin muistutin heti tiukasti mitä sovittiin ennen kuin tultiin kauppaan.
Sitten vain vanhanaikaiset kiristys/uhkailu/lahjontatemput, eli uhkasin vaikka että ensi kerralla tulen sitten kauppaan ilman lapsia ja jätän heidät isän kanssa kotiin; ja aina tehosi. Kaupassa oli nimittäin kivaa, sai katsella satuja ja työnnellä pikku kärryjä. JOS käyttäytyi kunnolla.
Olen kyllä kerran jättänyt ostokset siihenkin ja vienyt lapset kotiin kesken kaiken. Homma ei toiminut eikä mikään mennyt perille että silloin näin.
Isompanakin tuo tehosi hyvin, olen lähettänyt esimurkunkin monta kertaa kävellen kotiin (matkaa 2 km) kun ei mene puheet perille.
Olennaista on siis mielestäni ennaltaehkäisy ja ennen kaikkea siitä kiinni pitäminen mitä uhkaa.
Tsemppiä, se menee kyllä ajan kanssa perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse tiedän, miten raivostuttavaa se on, kun jonkun lapsi rääkyy julkisella paikalla. En nyt tiedä, miten lasta rankaisisin, jos tuo toistuu. Ostan kaikille muille jätskit ja jätän hänet ilman? Tai jotain.
Ne ostokset oli pakko tehdä. Minusta lapsi ei mene rikki siitä, että istuu yksin 5 minuuttia autossa lämpimässä parkkihallissa. Kiukutkoon siellä sitten sydämensä kyllyydestä.
Onko siis alistuttava siihen, että se nyt vaan on tuollainen? Ei voi mitään, olen tosi pettynyt itseeni - ja lapseen. :(
Teet itse saman perässä eli heittäydyt selälleen kaupan lattialle, aloitat samanlaisen kirkumisen ja potkit jaloilla ilmaan. Taatusti lapsi häkeltyy ja lopettaa :)
Ja mä kyllä jopa kehtaan sen tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä helpottaa, tuo nyt vaan vähän niinkuin kuuluu ikään. Kannattaa tosiaan viedä tenava pois kaupasta siinä vaiheessa rauhoittumaan. Tsemppiä, äläkä turhaan nolostele, kyllä me lähes kaikki vanhemmat olemme tuossa tilanteessa olleet. Sympatiaa ja ymmärrystä ennemminkin saat ohikulkijoilta.
Tosi outoa vaan, kun oma siskoni ei koskaan ollut tuollainen. Meillä ikäeroa 10v, joten muistan hyvin, millainen hän oli lapsena. Muuta kokemusta pikkulapsista minulla ei sitten oikeastaan olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhedys nyt vähän lapsen kehityspsykologiaan:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
Kun itse tiedän, miten raivostuttavaa se on, kun jonkun lapsi rääkyy julkisella paikalla. En nyt tiedä, miten lasta rankaisisin, jos tuo toistuu. Ostan kaikille muille jätskit ja jätän hänet ilman? Tai jotain. Ne ostokset oli pakko tehdä. Minusta lapsi ei mene rikki siitä, että istuu yksin 5 minuuttia autossa lämpimässä parkkihallissa. Kiukutkoon siellä sitten sydämensä kyllyydestä. Onko siis alistuttava siihen, että se nyt vaan on tuollainen? Ei voi mitään, olen tosi pettynyt itseeni - ja lapseen. :(
pitänyt nostaa se ulvoja niihin ostoskärryihin ja suunnata kassalle, ei lasta saisi jättää yksin autoon.
Mutta ei se kasvatus mihinkään metsään ole mennyt, tuo on ihan normaali kehitysvaihe lapsilla, toiset vain reagoivat äänekkäämmin kuin toiset.
Kerro mulle miten sä laitat kirkuvan ja potkivan lapsen siihen istuimeen? Vai laitatko täysiin ostoskärryihin tuhoamaan kaikki ostokset?
Ja vaikka sen olisi saanut siihen penkkiin, niin meillä ainakin tuo kuopus kiipesi saman tien ylös, ja oli sen verran vahva, että ei niitä kärryjä pystynyt työntämään ja toisella kädellä sitä lasta paikallaan pitelemään.
Että mä päädyin sitten viimeisen kerran hyllyjen väliin täysien kärryjen kanssa itkemään ja vain pitelemään sitä raivoavaa lasta, joka yritti karata vanukashylllyille syömään vanukkaita. Kaksi isompaa seisoi ahdistuneina vieressä.
Sen jälkeen kuopus ei tullut kauppaan mukaan n. vuoteen. Sitten se jo sujuikin.
Ja meillä oli kyllä käytössä kaiken maailman hämäyksiä ja oma pieni lelu mukana/kaupasta ostettava pieni lelu, vähän syötävää tai ei näistä yhtään mitään, mutta meidän kuopus oli pienenä sen verran impulssiherkkä, että ei vaan kestänyt sitä virikemäärää mikä kaupassa oli tyrkyllä, se homma vaan lähti lapasesta, vaikka lapsestakin näki, että hän tosissaan yritti. Aika hoiti hommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse tiedän, miten raivostuttavaa se on, kun jonkun lapsi rääkyy julkisella paikalla. En nyt tiedä, miten lasta rankaisisin, jos tuo toistuu. Ostan kaikille muille jätskit ja jätän hänet ilman? Tai jotain.
Ne ostokset oli pakko tehdä. Minusta lapsi ei mene rikki siitä, että istuu yksin 5 minuuttia autossa lämpimässä parkkihallissa. Kiukutkoon siellä sitten sydämensä kyllyydestä.
Onko siis alistuttava siihen, että se nyt vaan on tuollainen? Ei voi mitään, olen tosi pettynyt itseeni - ja lapseen. :(
Ei koskaan ole hyvä vaihtoehto. Mitä jos sinulle kävisi jotain kaupassa? Miten kukaan osaisi etsiä lastasi autosta? Mitä jos parkkihallissa sattuu jotain? Toinen auto syttyy palamaan tms. Kuka pelastaa lapsesi autosta? Mitä jos joku huomaa yksinäisen lapsen autossa ja kaappaa lapsen (aika extreme). Mieluummin annat lapsesi huutaa huutamisensa kaupassa loppuun. Pahoja katseitahan siitä tulee, tiedän, mutta turvallisinta on pitää lapsi lähelläsi. Kyllä ne katseet kestää. Me muut vanhemmat olemme kuitenkin kokeneet saman jossain vaiheessa.
Mä en tajua näitä joitain ihmisiä, joilla on aina käynnissä hirveä valtataistelu lasten kanssa, ja jokainen tilanne nähdään voittona tai tappiona.
TUossa ap:n tapauksessakin, se lapsihan joutui yksin autoon, kun äiti jäi kauppaan. Eihän se lapsi ollut pois kaupasta tahtonut, vaan tahtonut lelun. Ei saanut lelua, tuli kannetuksi autoon.
Että kertokaas nyt mikä tuossa oli se voitto lapselle?
Ensi kerralla valmistelet lapsen jo ennen kauppaan menoa: "Me olemme nyt menossa ainoastaan ruokaostoksille. Me EMME osta leluja ja karkkia (Tai mitä nyt haluat kieltää). Onko selvä? Jos alat itkeä ja parkua ja huutaa niin kuin viimeksi, kantaa äiti sinut ulos ja autoon aivan samalla lailla kuin viimeksi ja menee yksin hoitamaan loput ostokset kun sinä istut täällä autossa odottamassa. Ymmärrätkö?"
Ei muuta. Jos mukula silti vetää herneet nenään, niin menet ja talutat hänet autoon ja jätät sinne siksi aikaa kun hoidat asiat. Kerrot hänelle täsmälleen mitä häneltä odotat ja jos hän valitsee olla tottelematta teet täsmällen mitä olet luvannut.
Yhtä hyvin, jos noin ajattelee, niin kaupan katto voi sortua, kun lapsi on kanssani siellä kaupassa ja lapsi saa kattotiilen päähänsä.
Olin poissa max sen 5 minuuttia. Jos sinä aikana joku onnistuu murtautumaan autoon viedäkseen sieltä karjuvan kaksivuotiaan, niin vassokuu.
En keksinyt, mitä muutakaan olisin tehnyt. Ostokset oli pakko tehdä. Mies ei ollut kotona, en olisi voinut lasta sinnekään viedä ja palata hakemaan tavaroita. En halunnut olla kirkuvan lapsen kanssa kaupassa. Ja kaupan vessaankaan en häntä voinut lukita.
Autossa, istuimessaan. ei voinut vahingoittaa muita eikä oikein itseäänkään. Ei se nyt sentään keksinyt silmiään päästä ruveta kaivamaan.
Yritän tuota valmistautumista. Se ei ole vaihtoehto, ettei lapsen kanssa voisi mennä julkiselle paikalle, kun on liikaa virikkeitä. Täytyy vaan keksiä keino, millä oppii niitä virikkeitä sietämään.
Yhtä hyvin, jos noin ajattelee, niin kaupan katto voi sortua, kun lapsi on kanssani siellä kaupassa ja lapsi saa kattotiilen päähänsä.
Olin poissa max sen 5 minuuttia. Jos sinä aikana joku onnistuu murtautumaan autoon viedäkseen sieltä karjuvan kaksivuotiaan, niin vassokuu.
En keksinyt, mitä muutakaan olisin tehnyt. Ostokset oli pakko tehdä. Mies ei ollut kotona, en olisi voinut lasta sinnekään viedä ja palata hakemaan tavaroita. En halunnut olla kirkuvan lapsen kanssa kaupassa. Ja kaupan vessaankaan en häntä voinut lukita.
Autossa, istuimessaan. ei voinut vahingoittaa muita eikä oikein itseäänkään. Ei se nyt sentään keksinyt silmiään päästä ruveta kaivamaan.
Yritän tuota valmistautumista. Se ei ole vaihtoehto, ettei lapsen kanssa voisi mennä julkiselle paikalle, kun on liikaa virikkeitä. Täytyy vaan keksiä keino, millä oppii niitä virikkeitä sietämään.
Siellä autossa lapsi on YKSIN! Olin itse Myyrmannissa, kun siellä räjähti pommi. Koirani oli autossa (tässähän voi todeta, että parkkihallissa ei kukaan kuollut jne). En päässyt parkkihalliin useaan tuntiin. Jos "katto sortuu kaupassa", olet sinä siellä apuna, eikö?
4 v. ja 2.5 v. eivät ole koskaan, siis ainuttakaan kertaa saaneet raivaria kaupassa mistään. Joskus jos pyytävät jotain, saatan ostaa vaikka tarra-arkit tai tikkarit, useimmiten en niitäkään, ja en koskaan mankumiaan leluja, vaan olen sanonut että jouluna/synttäreinä niitä on tulossa. Tähän ovat aina tyytyneet. Muuten kyllä raivareita tulee pukemisesta, riitelevät keskenään leluista jne. että ihan tavallisia ovat.
Enkä kaupassa ajattele yhtään mitään huutavista lapsista. Mulla on varmaan vaan käynyt hyvä tuuri kun koskaan ostamisista ei ole tarvinnut vääntää. Mutta jos tilanne tulis, luulen etten kykenisi hoitamaan ostoksiani loppuun tyynenä vaan koittaisin suoriutua kaupasta nopsaan pihalle lapsi kainalossa. Sen verran mua häiritsee muiden ihmisten reaktiot vaikka itse en paheksujiin kuulukaan.
pitänyt nostaa se ulvoja niihin ostoskärryihin ja suunnata kassalle, ei lasta saisi jättää yksin autoon.
Mutta ei se kasvatus mihinkään metsään ole mennyt, tuo on ihan normaali kehitysvaihe lapsilla, toiset vain reagoivat äänekkäämmin kuin toiset.