Kälyn vauva ja suvun ihastelu vaivaa

Ap kirjoitti ettei välittänyt siitä hössötyksestä. Mielestäni suku käyttäytyy siis ap:n toiveiden mukaan.

Toiset taas raskaana ollessaan nauttivat mahan silittelystä ja ties mistä arvuuttelusta ja näyttävät sen myös, jos käly hehkuu juuri siitä huomiosta mistä ap kieltäytyi?

sä tarvit nyt oikeasti apua. Sun ajatukset alkaa olla jo ihan harhaisia. Miksi sulla on tuollaisia tunteita kälyäsi kohtaan? Minusta sinun kannattaisi puhua näistä neuvolassa tai ota yhteys suoraan mielenterveystoimistoon. Sulla menee kohta kuppi nurin ihan totaaliseti. Ja sun ei todellakaan kannata mennä sukujouluun, todennäköisesti et henkisesti kestä sitä. Ei millään pahalla, vaan hyvällä.

Joka siis keksii itse lisää faktoja tarinaan päästäkseen haukkumaan ap:ta. Nyt siis tarinaan on lisätty juonenkäänteet jossa ap:n vauva on ruma ja vastenmielinen, ap inhottava ja vihattu, ja se käly sydämellisin ihminen maan päällä. Niin av:ta, niin av:ta!!!

Ja jos suku pitää kälystä mutta ei ap:n mahasta, niin onko vika kälyssä?

jos tuo vauva on lapsettomuuden jälkeen viimein saatu, niin etkö voisi olla iloinen kälysi puolesta? ei sen vauvan huomioiminen ole sulta tai sun lapsiltasi pois. ja ihan varmasti kun sun vauva syntyy niin se saa huomiota myös.

Kuulostat harvinaisen kateelliselta ihmiseltä. Itse olen raskaana ja samoin käly. Minulla on myös jo lapsi ennestään ja hänellä ei. Anoppi hössöttää kälyn vauvasta, ja itse olen hiljaa mielessäni kiitollinen että sattuu olemaans samaan aikaa odottamassa esikoistaan niin itse pääsen vähemmällä. Minua ärsyttää jos olen raskaana jotenkin erityisasemassa. Haluan minua kohdeltavan ihan kuten ennenkin. Ainoa asia mitä voin jutussasi ymmärtää on se harmitus esikoisesi puolesta jos kaikkien huomio menee siihen uuteen vauvaan.

se on todella inhottavaa, kun miehen suku rupeaa syrjimään. meillä vähän sama tilanne, minä en ole mitään, miehen veljen vaimo ja kakarat kaikki kaikessa. kyllähän se vituttaa, varsinkaan kun ei tiedä syytä.

Vaikka tuo suoranainen kälyn vihaaminen nyt toki jo kummastuttaa. Ymmärrän kyllä, että on ärtynyt tai kyllästynyt tilanteeseen tms.



Meillä vähän sama tilanne. Miehen äiti kärttänyt lapsenlasta niin kauan kuin jaksan muistaa. No, nyt sitten hänen tyttärellään lapsi. Kun tätä miehen siskoa tai äitiä tapaa, mistään muusta ei puhutakaan.



Aluksi se oli ihan kivaa. Mutta nyt alkaa jo kyllästyttää, kun kaikki puheet väännetään siihen vauvaan. Vauva on jo puoli vuotias, ei mikään uusi asia enää. Ja mitä nyt sen ikäiset vauvat tekee - samaa, mitä kaikki muutkin sen ikäiset.



Ja oi, kuin se hymyilee! Ja koska olette viimeksi sen nähneet! Ja kuinka se nauraa! JA sitä ja tätä! Itse en kyllä ole nähnyt sen vauvan nauravan koskaan, minusta se huutaa ja kiukkuaa paljon enemmän kuin yksikään tuttavani vauva. Ja on kehityksestä jäljessä paljon verrattuna samalla viikolla syntyneeseen ystäväni pienokaiseen.



Kukaan ystävänikään ei ole kohkannut lapsistaan niin paljon, kuin nyt miehen sisko ja anoppi. Heillä on silti ollut mielenkiintoa jutella muistakin asioista. Mutta noiden kahden aivoihin ei mahdu mikään muu kuin se VAUVA.



Joo, en ole koskaan ollut mikään vauvaihminen. Minusta puhuvat pikkulapset ovat mukavia ja tykkään heidän kanssaan touhuta, mutta vauvoihin ei saa mitään kontaktia, ei ainakaan tuohon vauvaan.



Pahinta on se, kun joka kerta, kun näen miehen äitiä, ekana tulee kysymys, joko te olette raskaana. Emme ole miehen kanssa edes varmoja, haluammeko lapsia. Ahdistaa painostaminen. Olen ihan varma, että myös nyt joulun eka asia, ennen kuin saadaan edes kenkiä eteisessä pois jalasta, on se, että joko meillekin tulee vauva!



Tuon vauva-hössötyksen vuoksi ei enää olla kyseisten ihmisten luona jaksettu käydä kamalasti edes kylässä.



Tekisi mieli sanoa, että tuon perusteella, mitä nyt olen miehen siskon vauva-aikaa katsellut, niin ei enää vauvat kiinnosta.

Käly yritti bondata minun kanssa raskaudessa kun oltiin hetki samaan aikaan (idiootti mieheni meni möläyttämään sille että olen raskaana), mutta minä pidin etäisyyttä. En jaksanut sitä ihme hehkutusta ja vouhotusta ja oikein hemmetin supersäteilevää kälyä.

Sitä saa mitä tilaa. Olet itse toivonut etäisyyttä ja nyt sitä saat, koko suvulta. Olet varmaan muutenkin tuppisuu-mököttäjä, eikä sellaisten seura ihmisiä yleensä kiinnosta.

Suosittelen, että jäät tosiaan jouluksi sängyn pohjalle, tuskin tuollaista hapannaamaa kukaan osaa kaivata.

mä en ainakaan kestäisi jos anoppi ja sen puolen suku olis kokoajan mussa kiinni.



Miksei sun oman puolen suku ole kiinnostunut? vai onko, ja se ei riitä?

Joten haistan provokäryä. Mut hei, jos tää kerran herättää keskustelua, niin mikä jottei...

Miehelläni on sisko, joka on aika säälittävä tapaus, kohta 40-vuotias, ei koskaan seurustellut ym. Jos hän yhtäkkiä alkaisikin seurustella, tulisi vaikka raskaaksi jne, hössötys olisi varmaan ihan megaluokkaa.



Meillä on kolme lasta. Mun raskausajat on sivuutettu aika lailla, en ole saanut mitään erityiskohtelua, enkä toisaalta olisi varmaan halunnutkaan. Ehkä jotain pientä olisi voinut olla, esim. nyt viimeisessä raskaudessa jouduin rahtaamaan kuukauden päivät isompia lapsia hoitoon 10 km:n päähän julkisilla ennen ja jälkeen työpäivän. Tää johtui siis muutosta, ei saatu heti hoitopaikkoja omalta alueelta. En olisi siinä tilanteessa pistänyt apua pahakseni.



Mutta siis tää mun aika välinpitämätön kohtelu on johtunut kaiketi siitä, että sukulaiset ovat säästäneet kälyni tunteita. Se varmaankin haluaisi olla raskaana ja naimisissa, mutta kun se ei ole. Joten muu suku sitten säästää sen fiiliksiä, eikä kiinnitä juuri huomiota mun raskauksiin, häihin tms. Musta se ei ole kyllä ollenkaan oikea tapa. Itse asiassa kälyni käyttää tota säälittävyyttään tietyllä tavalla aseenaan, ei koskaan joudu tekemään mitään ikävää, kun voi vedota masennukseen ja jaksamattomuuteen. Meidänkin viisihenkisen perheen, jossa on usein ollut ihan tosi pieni vauva, on käytännössä mukauduttava hänen tahtoonsa. Ollessamme miehen vanhemmilla kälyni mieltymykset pitkälti määräävät, koska syödään tai koska mitäkin tehdään. Olen antanut asian olla, kun tiedän, että saisin aiheesta hirveät vihat päälleni. Mutta pyrin pitämään etäisyyttä.



Ehkä näistä omista lähtökohdista tajuan sinun tilannetta kutakuinkin, vaikka teillä varmaan erilaista onkin. Mun neuvoni olisi, että keskity OMAAN PERHEESEEN ja OMAAN ÄITIYTEEN, ole niin kuin muita ei olisikaan. Ja jos kälysi tarjoaa vanhoja lastenvaatteita, sano suoraan, että haluat ostaa omia, kun nyt pääset tytönKIN vaatteita ostamaan. Pojan vaatteitahan jo on, kiitos esikoisen. Tee tästä joulusta kiva joulu lapsellesi ja anna kaikkien ymmärtää, miten kivaa on, kun teillä on jo tämmöinen isompi lapsi, joka jo ymmärtää joulusta jne. Ja anna itsellesi lahjaksi kampaajallakäynti, hieronta tms, mistä vain itse tykkäät.

Jaettu ilo on kaksinkertainen.



Kokeilepa.

Miehelläni on sisko, joka on aika säälittävä tapaus, kohta 40-vuotias, ei koskaan seurustellut ym. Jos hän yhtäkkiä alkaisikin seurustella, tulisi vaikka raskaaksi jne, hössötys olisi varmaan ihan megaluokkaa. Meillä on kolme lasta. Mun raskausajat on sivuutettu aika lailla, en ole saanut mitään erityiskohtelua, enkä toisaalta olisi varmaan halunnutkaan. Ehkä jotain pientä olisi voinut olla, esim. nyt viimeisessä raskaudessa jouduin rahtaamaan kuukauden päivät isompia lapsia hoitoon 10 km:n päähän julkisilla ennen ja jälkeen työpäivän. Tää johtui siis muutosta, ei saatu heti hoitopaikkoja omalta alueelta. En olisi siinä tilanteessa pistänyt apua pahakseni. Mutta siis tää mun aika välinpitämätön kohtelu on johtunut kaiketi siitä, että sukulaiset ovat säästäneet kälyni tunteita. Se varmaankin haluaisi olla raskaana ja naimisissa, mutta kun se ei ole. Joten muu suku sitten säästää sen fiiliksiä, eikä kiinnitä juuri huomiota mun raskauksiin, häihin tms. Musta se ei ole kyllä ollenkaan oikea tapa. Itse asiassa kälyni käyttää tota säälittävyyttään tietyllä tavalla aseenaan, ei koskaan joudu tekemään mitään ikävää, kun voi vedota masennukseen ja jaksamattomuuteen. Meidänkin viisihenkisen perheen, jossa on usein ollut ihan tosi pieni vauva, on käytännössä mukauduttava hänen tahtoonsa. Ollessamme miehen vanhemmilla kälyni mieltymykset pitkälti määräävät, koska syödään tai koska mitäkin tehdään. Olen antanut asian olla, kun tiedän, että saisin aiheesta hirveät vihat päälleni. Mutta pyrin pitämään etäisyyttä. Ehkä näistä omista lähtökohdista tajuan sinun tilannetta kutakuinkin, vaikka teillä varmaan erilaista onkin. Mun neuvoni olisi, että keskity OMAAN PERHEESEEN ja OMAAN ÄITIYTEEN, ole niin kuin muita ei olisikaan. Ja jos kälysi tarjoaa vanhoja lastenvaatteita, sano suoraan, että haluat ostaa omia, kun nyt pääset tytönKIN vaatteita ostamaan. Pojan vaatteitahan jo on, kiitos esikoisen. Tee tästä joulusta kiva joulu lapsellesi ja anna kaikkien ymmärtää, miten kivaa on, kun teillä on jo tämmöinen isompi lapsi, joka jo ymmärtää joulusta jne. Ja anna itsellesi lahjaksi kampaajallakäynti, hieronta tms, mistä vain itse tykkäät.

kerroit joutuneesi viemään lapsia hoitoon 10 km päähän - miksei mies vienyt? Miksi teidän perheissä aina on miehiä, joiden elämään ei mahdu perettä, joten ruikutetaan sukua apuun!

Ja se 3v saattaa olla oikea suvun kauhistus joulunaikaan, joten todela toivon ap:n kulkevan haukkana OMAN lapsensa vierellä varmistamassa, että tämä isona lapsena ei tee mitään typerää. Kälyhän osaa huolehtia omastaan eikä pyydä muita apuun, toivottavasti ap pystyy samaan.

laita lapsellesi ja mahasi päälle pahvista kyltti ja joku teksti näsitä:



Minäkin olen tässä.

Minä kaipaan huomiota.

Mitä ajattelet jos kuolisin.

Ethän unohda minuakaan.

Saatan olla seuraava presidentti.



tai



Voisit laittaa muksusi tekemään jotakin, vaikka laulamaan. Tai piirrä itse piirustus ja väitä sitä 3 veen työksi.



a

parempi on jos laitat 3 v kakarasi laulamaan värisevällä äänellä jotakin kaihoisaa:



"miksi ovet ei aukene meille onko rotumme syytä tää" (korvaat alun lapsen nimellä vaikka Pirkko: miksi ovet ei aukene Pirkolle onko omaa syytäni tää)



Kyllä akikki suvun naiset puhekaa kyyneliin ja huomioivat sinut!

saat taatusti huomiota ja syrjäytät vauvan.



Pane lapsellesi jos se on poika pinkit kuteet



ja itsellesi joku rivo rinnat ja paksuna olevan vatsasi muodot paljastava kude. kato porno sivuilta.

kai sillä isäkin on.



Kuvastaa tuo kirjoitus ap:n (tässäkin suhteessa) outoa ajattelutapaa; lapsi on äitinsä jatke ja äidin pitäisi saada raskaus- ja vauva-aikana erityistä suitsutusta. Sitähän ap kuitenkin tuntuu hakevan; huomiota itselleen, ei niinkään lapselleen. Ei 3-vuotias siitä kärsi, että porukka äimistelee sitä vauvaa, mutta 3v:n äiti tuntuu kovasti kärsivän siitä, ettei kukaan huomioi hänen napaansa.

on hyviä, repesin.

ja kysellä, että onko toi idiootti, miksi se kuolaa, onko siinä joku vika. Sitten se 3v voisi mennä potalle ja esittelisi kaikille tuotostaam, koska hän on jo iso, eikä tarvitse vaippaa. Höyryävä potallinen siinä joulupöydän ääressä herättää varmasti huomiota ja ihastusta!



Enkä usko, että huomiolta vältytään silloinkaan, kun 3v kiipeää kuuseen tai kirjahyllylle. Älä ole huomaavinasikaan, kyllä suku huomaa.

Miehen suku vai sinun sukusi? Oletettavasti miehen suku. Siitäkin on keskusteltu jo sata kertaa, että esim. anopille tyttären lapsi on jollain lailla rakkaampi kuin pojan. Tuntuu inhottavalta, mutta ei voi mitään.

Muutenkin kai se ihan "oikea" vauva nyt kiinnostaa enemmän kuin mahassa oleva vauva. Eihän sen kanssa voi mitään tehdä. Näin se vain on. Eivätköhän he sinunkin vauvaasi ihaile, kun se syntyy. Miten he kohtelivat vanhempaa lastasi, kun hän oli vauva?

No ihan kivasti kait, kyllä sitä huomiota tuli. Mutta kälyltä ei! Hän oli aina etäällä ja jotenkin tyly ja lyhytsanainen, lapsen ristiäisissäkin istui kaukana meistä ja näytti tosi kireältä. Loukkasi kovasti tämä töykeys ja hirveän vaikea antaa hänelle anteeksi kylmyyttä. Nyt meiltä odotetaan että olisimme läheisiä ja juttelisimme kun kummallakin on vauvajutut ajankohtaisia, jopa mies koko ajan kyselee olenko soitellut kälylle tms. En minä halua! En minä voi unohtaa sitä, että hän oli minulle kylmä ja etäinen vaikken ollut tehnyt mitään? Ja harmittaa hirveästi että käly onkin nyt se rouva auringonpaiste ja keskipiste vauvoineen, kukaan ei muusta puhukaan. Joskus toivon, että kälylle tapahtuisi jotain ikävää, ei mitään oikeasti pahaa tietenkään, vaan vaikka että imetys ei sujuisi tai vauvalla olisi koliikki tai että auto hajoaisi. Harmittaa, kun hän on niin onnellinen keskipiste ja meidän perhe ei enää kiinnosta ketään. En aio tuolla joulussa osallistua vauvajuttuihin ollenkaan, keskityn omaan lapseeni. Ja toivon että meidät on plaseerattu kauas toisistamme.

aikanaan ihan samalta? Miksi sinun kylmyytesi ja etäisyytesi on jotenkin ymmärrettävämpää kuin kälyn? Kälylläkin saattoi olla paha mieli siitä että sinun ja lapsesi ympärillä hössötettiin,hän kun oli hoidoissa eikä sitäomaa toivottua lasta ollut. Jos et ole trolli, niin mieti hetki.