Miten lapsettomuuteen voisi tai pitäisi valmistua? (itkettää)

varmaan vähän selventää tilannettasi niin on helpompi vastata tähän?

Melkein kaikkeen fyysiseen taitaa nykyään olla vastaus.



Jos taas mies haluton, niin jätä välittömästi hänet ja etsi uusi. Kenenkään ei pidä jäädä lapsettomaksi vasten tahtoaan (siis toki niin joskus vain käy), mutta ei silloin, jos tilanteen voi ratkaista.

Minä ja mies haluaisimme lapsen, mutta näyttää siltä, ettei sitä suoda. Aika loppumassa kesken, koska olemme yli 40, ei vikaa löydetty kummastakaan, kromosomitkin kunnossa. Miten siis valmistautua henkisesti edessä häämöttävään yhteiseen elämään ilman lapsia?

voi surra lapsettomuuden surunsa ja jatkaa elämää. Minä jäin sinkuksi 37-vuotiaana vuosi sitten, miehen jätettyä minut. Tajusin samalla, että en minä enää tule lasta saamaan, kun olen miehettömänä ja lapsettomana tässä iässä. Siitä ymmärryksestä alkoi suremisprosessi, joka kesti aikansa, mutta nyt olen jo ihan sinut sen asian kanssa että minä sitten teen elämässäni muita asioita kuin mitä perheelliset. En enää koe, että elämäni olisi merkityksetöntä ja tyhjää, koska en lapsia saanut vaikka olisin halunnut.

Saisitteko hoitoja yksityiseltä vielä? Vai onko kaikki siis kokeiltu jo?



Olen joka tapauksessa hyvin pahoillani.



VAikea sanoa muuta kuin, että tunnen useamman lapsettoman pariskunnan (myös tahattomasti lapsettomia), jotka ovat löytäneet tarkoituksen elämälleen muuta kautta ja vaikuttavat onnellisilta ihmisitä.

ota heti huomenna yhteyttä yksityiseen lapsettomuusklinikkaan. Tiedän pariskunnan, jonka 45-vuotias nainen odottaa tällä hetkellä esikoistaan hoitojen tuloksena :) Tsemppiä!

Saisitteko hoitoja yksityiseltä vielä? Vai onko kaikki siis kokeiltu jo?

Olen joka tapauksessa hyvin pahoillani.

VAikea sanoa muuta kuin, että tunnen useamman lapsettoman pariskunnan (myös tahattomasti lapsettomia), jotka ovat löytäneet tarkoituksen elämälleen muuta kautta ja vaikuttavat onnellisilta ihmisitä.

Yksityistä vielä kokeillaan, mutta onhan se mahdollista, että jäämme lapsettomiksi. Olen tullut 2 viimeistä vuotta 2 kertaa luomusti raskaaksi puolen vuoden välein, mutta aina km.

Mietin siis, että olisi vissiin parasta valmistautua henkisesti mahdolliseen tulevaan lapsettomuuteen.

Te, jotka olette sureneet lapsettomuusasian pois, miten konkreettisesti?

Te, jotka olette sureneet lapsettomuusasian pois, miten konkreettisesti?

että olen antanut kaikkien siihen asiaan liittyvien tunteiden ja huolien tulla ja itkenyt kun itkettää, ollut ahdistunut kun ahdistuttaa. Antanut itseni tuntea kipeän kirpaisun kun näen odottavan äidin tai vanhempia lapsiensa kanssa. Tai kun mieleen on taas tullut ajatus, että minä en koskaan koe synnytystä, imetystä, en lapsen kasvua, ja kun olen vanha ei minulla ole ketään kuka välittäisi. Hyväksynyt sen tyhjyydentunteen mikä tuli siitä että en yhtään tiedä mitä elämässäni haluaisin kun nyt ydinperhe- ja lapsihaave ei toteutunutkaan.

Siitä se vaan ajan kanssa lieveni tuo hätä, ja vähitellen on alkanut tuntua että taidanpa minä voida tämän elämäni sinkkuna ja lapsettomanakin ihan hyväksi rakentaa, vaikkakin eri tavalla hyväksi kuin aina ennen ajattelin. Että ei auta yhtään jäädä märehtimään sitä mitä ei saanut, vaan pitää katsoa mitä mahdollisuuksia tässä uudessa tilanteessa on.

t. 5