Onko reilua? Kun menin yhteen mieheni kans, sovittiin/haluttiin molemmat

Mietit vaan kumpi on tärkeämpi, mies vai ne tulevat lapset?

Jos mies, niin jäät ja hyväksyt asian.

Jos lapset, niin eroa ja ota sellainen mies joka niitä lapsia haluaa tehdä (ja hoitaa)..

Kun aina ei voi saada kaikkea...

Siis tarkoitat varmaan mies _ja nykyinen lapsi_ vai tulevat lapset. Se syntynyt lapsi ei ole mikään lelu, vaan ihminen jolta viedään ehjä perhe erossa.

Jotenkin toi meni ohi vaikka luin koko viestin..

Mietit vaan kumpi on tärkeämpi, mies vai ne tulevat lapset?

Jos mies, niin jäät ja hyväksyt asian.

Jos lapset, niin eroa ja ota sellainen mies joka niitä lapsia haluaa tehdä (ja hoitaa)..

Kun aina ei voi saada kaikkea...

Siis tarkoitat varmaan mies _ja nykyinen lapsi_ vai tulevat lapset. Se syntynyt lapsi ei ole mikään lelu, vaan ihminen jolta viedään ehjä perhe erossa.

mikä on ehjä? Kumpi mieluummin, onnellinen vaiko ehjä? Ehjä jossa koitetaan pitää kulissit pystyssä ja leikitään onnellista, mutta vuosien myöstä ikää karttuu ja katkeruus kasvaa ja kun ap:lle valkenee, että paskan valinnan teki, ero on edessä kuitenkin.

Vaiko onnellinen perhe, jossa olisi myös mies joka hyväksyisi ap:n ensimmäisestä liitosta olevan lapsen? Jos kaksi ihmistä eroaa, on se heidän tehtävänsä hoitaa asiat niin, että se vaikuttaa mahd. vähän lapseen. On noita erolapsia aika tavalla hyvin selvinneitä, ei se ole mikään tuomio paskaan elämään.

Meillä puhuttiin yhdestä lapsesta, mutta kas kävi "vahinko" ja huomasin, että toinen olisi tulossa. Rankkoja keskusteluja, rankka pahoinvointi, synnytyksenjälkeinen masennus, avioeron harkinta... Kaksi lasta ja edelleen ollaan yhdessä, tilanteet muuttuu. Oli tarkoitus pärjätä yhdellä autolla, sekun on halvempaa, ekologisempaa jne. mutta kas, toinen auto ilmestyi pihaan pari vuotta sitten, kun ei ne pirun bussit kulje niin, että pääsisi yöaikaan töihin. Kas, tilanteet muuttuu.



Kasva ap aikuiseksi ja opettele tyytymään. Kaikkea ei voi saada tilanteet muuttuu, elämä ei ole täydellistä elokuvaelämää.

Vaiko onnellinen perhe, jossa olisi myös mies joka hyväksyisi ap:n ensimmäisestä liitosta olevan lapsen? Jos kaksi ihmistä eroaa, on se heidän tehtävänsä hoitaa asiat niin, että se vaikuttaa mahd. vähän lapseen. On noita erolapsia aika tavalla hyvin selvinneitä, ei se ole mikään tuomio paskaan elämään.

No eihän tässäkään mitään muuta vialla näytä olevan kuin kiista lapsien lukumäärästä. Usein nämä "lapsi haluaa onnellisen perheen" jutut on vain eronneiden tekosyitä itsekkääseen tekoonsa. Lapsi kyllä normaalisti haluaa perheen pysyvä koossa ja vanhempien sopivan riitansa.

Molemmat, sekä ap että sen mies lienevät ihan yhtä oikeassa, haluavat asioita omasta näkökulmastaan. Surullista sinänsä, että toiveet ja tavoitteet eivät kohtaa.



Suosittelisin, että pyrkisitte keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudesta hyvässä hengessä, esim. iltaisin kynttilän valossa, vaikka viinin ja suklaan saattelemana.



Jos tulevaisuus ei ole yhteinen, se valitettavasti joko loppuu tai muuttuu epämieluisaksi.

yhteenmuuttoa paperille ja molemmat sen allekirjoittivat. Vähän kuin avioehtosopimus, jossa rakastuneina sovitaan, mitä erossa tapahtuu :-) eli jos mieli muuttuu liiton aikana, voi toinen vedota siihen, mitä on tullut luvattua.

miten hulluja tää maailma täynnä!!! Ettei elämässä ole lupaa muuttaa mieltään ja otetaan ero jos toinen ei halua lisää lapsia...voi vittu että olette itsekkäitä ja lapsellisia ihmisiä.Olisi mukava tietää että minkä ikäinen tämäkin kirjoittaja on?

mun mielestä se on pätevä syy erota, jos toinen ei haluakaa lisää lapsia ja toinen haluaa. Molemmilla mahdollisuus löytää kumppani joka on samalla aaltopituudella.

Ja turha vikistä että se yhteinen lapsi kärsis.

Ite oon erolapsi ja mitään traumoja ei oo muhun jäänyt. Pitää vaan osata erota viisaasti ja ilman että tapellaan kumman luona muksu saa nyt olla.

yhteenmuuttoa paperille ja molemmat sen allekirjoittivat. Vähän kuin avioehtosopimus, jossa rakastuneina sovitaan, mitä erossa tapahtuu :-) eli jos mieli muuttuu liiton aikana, voi toinen vedota siihen, mitä on tullut luvattua.

miten hulluja tää maailma täynnä!!! Ettei elämässä ole lupaa muuttaa mieltään ja otetaan ero jos toinen ei halua lisää lapsia...voi vittu että olette itsekkäitä ja lapsellisia ihmisiä.Olisi mukava tietää että minkä ikäinen tämäkin kirjoittaja on?

Mäkään en ymmärrä. Eihän sitä voi lapsettomana tietää haluaako yhden vai kolme lasta. Mieli voi todellakin muuttua.

mun täytyy sanoa, että ymmärrän ap:ta valitettavan hyvin! Av:lla on sääntö, että aloittajan kanssa ollaan eri mieltä, eli jos ap:n mies olisi kirjoittanut, hänet olisi haukuttu petturiksi. Mulla on aika sama tilanne.



Erosin ex-avomiehestäni, kun tuntui, että hänelle lapset olivat jotain "sitten joskus" hankittavaa ja haaveitani kotiäitiydestä hän ei ymmärtänyt lainkaan. Eli lapset olisivat siis olleet kivoja joskus, mutta elämään ne eivät olisi saaneet vaikuttaa.



Tutustuin nykyiseen mieheeni netissä ja ilmoitin sumeilematta haaveilevani kotiäitiydestä. Miehellä on kaksi lasta ennestään, ja saimme myöhemmin kaksi yhteistä lasta. No, olen haaveillut suurperheestä, mutta yllätyksekseni mies ei käytännössä ole ollut mitenkään kovin innostunut noistakaan lapsista. On joo rakastava isä tavallaan, mutta olen todella tehnyt KAIKEN lastenhoidon. Miehen isommat lapset ovat käytännössä olleet paljon mummoloissa. Eli lapset ovat kivoja, mutta mihinkään omiin menoihin tms. lapset eivät mitenkään vaikuta. Tottakai hän voi sopia lähtevänsä sinne ja tänne silloin ja silloin, ei hänellä ole mitään muita velvoitteita kuin päivätyö. Ja kuten ap:llakin, meilläkin juuri mies valittaa siitä, miten paljon työtä ja huolta lapsista on :D Joo, olo on petetty. Ja aina kun jossain tapaamme lapsiperheitä, mies on se, joka osaa hassutella lapsille ja pistää parastaan, eli ihmiset ajattelevat, että onpa siinä ihana isä omille lapsilleen. Joo, onhan hän, silloin kun huvittaa. Eipä kannattaisi ihmisen tosiaan haaveilla muusta kuin sellaisesta, minkä pystyy yksin toteuttamaan! Tottakai tämä on vaikuttanut väleihimme, mutta toisaalta eipä mies kaikkien töidensä ja harrastustensa lisäksi minulta muuta toivo kuin seksiä, eli kun sitä on, on ihan sama, onko meillä mitään yhteistä. Omassa tilanteessani en tiedä itkisinkö vai nauraisinko näille kommenteille, että "äiti on ominut lapset". Jos en olisi "ominut", ei lapsia kukaan hoitaisi. Toki mies silloin tällöin ymmärtäisi heittää jotain ruoaksi tms. mutta siinä se. Mutta ihan yhtä pihalla on kyllä miehen omakin isä. Toisaalta hänestä olen huomannut, että vuosien myötä on alkanut arvostaa esim. vaimonsa ja ylipäänsä naisten tekemää työtä ihan eri malliin. Siis muutenkin kuin juhlapuheissa.

mun täytyy sanoa, että ymmärrän ap:ta valitettavan hyvin! Av:lla on sääntö, että aloittajan kanssa ollaan eri mieltä, eli jos ap:n mies olisi kirjoittanut, hänet olisi haukuttu petturiksi. Mulla on aika sama tilanne. Erosin ex-avomiehestäni, kun tuntui, että hänelle lapset olivat jotain "sitten joskus" hankittavaa ja haaveitani kotiäitiydestä hän ei ymmärtänyt lainkaan. Eli lapset olisivat siis olleet kivoja joskus, mutta elämään ne eivät olisi saaneet vaikuttaa. Tutustuin nykyiseen mieheeni netissä ja ilmoitin sumeilematta haaveilevani kotiäitiydestä. Miehellä on kaksi lasta ennestään, ja saimme myöhemmin kaksi yhteistä lasta. No, olen haaveillut suurperheestä, mutta yllätyksekseni mies ei käytännössä ole ollut mitenkään kovin innostunut noistakaan lapsista. On joo rakastava isä tavallaan, mutta olen todella tehnyt KAIKEN lastenhoidon. Miehen isommat lapset ovat käytännössä olleet paljon mummoloissa. Eli lapset ovat kivoja, mutta mihinkään omiin menoihin tms. lapset eivät mitenkään vaikuta. Tottakai hän voi sopia lähtevänsä sinne ja tänne silloin ja silloin, ei hänellä ole mitään muita velvoitteita kuin päivätyö. Ja kuten ap:llakin, meilläkin juuri mies valittaa siitä, miten paljon työtä ja huolta lapsista on :D Joo, olo on petetty. Ja aina kun jossain tapaamme lapsiperheitä, mies on se, joka osaa hassutella lapsille ja pistää parastaan, eli ihmiset ajattelevat, että onpa siinä ihana isä omille lapsilleen. Joo, onhan hän, silloin kun huvittaa. Eipä kannattaisi ihmisen tosiaan haaveilla muusta kuin sellaisesta, minkä pystyy yksin toteuttamaan! Tottakai tämä on vaikuttanut väleihimme, mutta toisaalta eipä mies kaikkien töidensä ja harrastustensa lisäksi minulta muuta toivo kuin seksiä, eli kun sitä on, on ihan sama, onko meillä mitään yhteistä. Omassa tilanteessani en tiedä itkisinkö vai nauraisinko näille kommenteille, että "äiti on ominut lapset". Jos en olisi "ominut", ei lapsia kukaan hoitaisi. Toki mies silloin tällöin ymmärtäisi heittää jotain ruoaksi tms. mutta siinä se. Mutta ihan yhtä pihalla on kyllä miehen omakin isä. Toisaalta hänestä olen huomannut, että vuosien myötä on alkanut arvostaa esim. vaimonsa ja ylipäänsä naisten tekemää työtä ihan eri malliin. Siis muutenkin kuin juhlapuheissa.

miltä musta tuntuu :(

Välillä en niin tajua tätä palstaa.mun kirjoituksista varmasti näki,että mulla on oikeesti tosi paha mieli tästä asiasta,niin eikun haukutaan ja vittuillaan vaan.AP

miksi muut mollaavat ap:ta kuinka elämää ei voi suunnitella ym. Me myös aikoinaan miehen kanssa sovittiin että ainakin 2 lasta tulisi, olisin ollut todella pettynyt ja katkera jos mies olisi muuttanut mielensä esikoisen syntymän jälkeen. Ja varsinkin toi että on pitänyt siinä uskossa että lisää on tulossa, musta tuntuis myös että mut on petetty. Kaikki sympatia sulle ap!

Todella ymmärrän että olet surullinen ja vihainen miehelle!



Tässä mietin yhtä asiaa: miksi mies ei halua hoitaa lasta? Onko hänen lapsuudessaan ollut läsnaoleva isä vai eikö hänellä itsellään ole mitään miehen mallia?



Omalla miehelläni oli alkoholisti isänä ja, kuten voit arvata, kunnon miehen mallia ei ole ollut. Siksi käymme usein keskustelua (niin, ei riitaa! Se ei ole rakentavaa) näistä perheasioista, esim. kuka ottaa vastuuta ja mistä.



Suosittelen siis tutkimaan jos miehellä on tällaista taustaa, jokin emotionaalinen lukko (??) joka estää häntä olemasta läsnä perhe-elämässä. Jotenkin tuntuu siltä että tapauksessanne olisi jotain sellaista takana.



Olihan niin että mies myös ennen lasta hyväksyi ajatuksen kolmesta lapsesta? Miten monta sisarusta hänellä itsellään on? Tiesikö esim. kavereidensa lapsista etukäteen että lapset ovat 24/7-projekti...?



Paljon voimia!

AP, pahan mielesi oikein hyvin! Aikoinaan meilläkin suunniteltiin, että kaksi lasta ainakin toivotaan. Kun esikoinen oli pieni, alkoi mieheni parääntyä. Muistutin häntä toiveistamme sekä selitin, miten paljon tasapainoisempaa perhe-elämä olisi kahden lapsen kanssa. Mies mietti hetken ja myöntyi. Myöhemmin on monesti sanonut, että todella kiva,kun on kaksi lasta! Kolmattakin mietittiin, mutta minulla oli terveydellisiä ongelmia raskauksissa, joten tyydyttiin kahteen. Ikääkin jo tuli.

Koeta selittää miehellesi, että lapsista on niin paljon seuraa toisilleen, että vanhempien osuus pienenee tosi paljon lapsen "viihdyttämisessä".

Kaikki reissut ja matkat esim. sujuvat mukavasti muutaman vuoden kuluttua, kun ei ainokainen lapsi tarvitse joka hetki vanhempiensa huomiota. Lapset keksivät yhteistä puuhaa eikä aina tarvitse olla joku vieras kaveri matkassa.

Sovimme että ainakin kaksi, sen jälkeen katsotaan miten jaksetaan ja halua riittää kolmanteen.



Neljäs tulossa :)



Molemmat piti puheensa kuten oikein onkin!

Ei toista saa huijata. Se on oikeasti väärin. Voihan sitä mieli muuttua tottakai, mutta sekin kerrotaan ajoissa eikä vasta sitten kun on "myöhäistä".

Eli jos mies lihoo esim. 20 kg, niin voi selittelyittä ottaa eron tai vaatia häntä laihduttamaan sopimuksen perusteella. Sama pätee tietty minuun.

Olen vaimon kanssa tehnyt sopimuksean jossa hän saa kaiken päätäntävallan, ts ero, jos hän painaa kaksi kertaa minun painoni.

Kun me menimme naimisiin painoin 70kg, vaimo 45kg. Nyt monta vuotta myöhemmin painan 88kg ja vaimo 48kg. En edes ole lihonnut vaan saanut lihaksia.

mutta sen tiedän, että 3-vuotiaan lapsen yh löytää uuden miehen huomattavasti helpommin kuin 1-v vauvan yh.

Tsemppiä ap!Olen varma, että löydät sopivamman miehen itsellesi.

vihkikaavassa sanlotaan, että rakastetaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Tämä nyt on ap:lle vastoinkäyminen.

emme mekään varautuneet, että saan rintasyövän ja toinen rinta poistetaan.

Ne vaan on niitä vastoinkäymisiä.

Ymmärrän lapsen kaipuun, mutta ajattele, että mummina jaksat hyvin hoitaa yhden lapsen lapsia, eikä tarvi lapsesi kitistä täällä, että isovanhemmat ei tee mitään, vaan vetävät lonkkaa himassa.

t.40-v ala-ja ylämäkeä