Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut tähän astisen elämäsi pahin koettelemus/tragedia? Itsellä
16.12.2012 |
kohtukuolema parin vuoden takaa, etenkin nyt, kun enää ole onnistunut tulemaan raskaaksi sen jälkeen uudestaan, tuntuu tuo menetys koko ajan vain suuremmalta.
Huomaan, että taidan olla sairastumassa masennukseen, ei enää mikään tunnu miltään ja paha vaan olla.
Millaisia isoja vastoinkäymisiä muut on koekeneet, ja kuinka selvinneet niistä?
Kommentit (133)
Mies petti ja jätti. Laitoin kaikki rahat itseeni: kävin terapiassa ja vaihtoehtohoidoissa, rukouskokouksessakin. Hyvin olen selvinnyt ja olen onnellisempi kuin koskaan.
Maaennus liittyy juuri niihin käsittelemättömiin tunteisiin. Et pääse tuosta yksinäsi ylös. Voit toki turruttaa tunteesi lääkkeillä, mutta jos onnen haluat takaisin, niin sitten lähde aktiivisesti etsimään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni ensimm 10v olivat väkivaltaa ja alkoholia.
Sitten on ollut vuosien koulukiusaamista.
Ja säänn työttömyyttä vuosien ajan.
Ja nuoren 4kymppisen äitini sairastumista.
Ja hänen kuolemansa 47v iässä.
Monenlaista on ollut ja tässä porskuttelen:)
Ero pitkäaikaisesta kumppanista oli todella rankka, samaan liittyi muita ongelmia lähipiirissä. Lapsettomuus ja keskenmenot. Ehdottomasti kamalaa aikaa. Lasten saamisen jälkeen lapsen sairastuminen kahteen pitkäaikaissairauteen.
Miehen alkoholisoituminen ja siitä seurannut avioero viitisen vuotta sitten
Olen toipunut uuden, paremman puolison myötä hyvin
psykoosiin ja sairastuin bipoon.
Ja ei tästä toivu, siedettäväksi voi olonsa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ikinä toipunutkaan.
Meni työ, mielenterveys ja lopulta mieskin. Alkolisoiduin ja tekisin itsemurhan, jos uskaltaisin. Nyt teen vaan hidasta kuolemaa popsien pillereitä viinan kyytipojaksi, ja tapan aikaa mt-eläkkeellä, joka päivä pitkä ja tuskallinen.
Joulun yli ajattelin vaan nukkua. Ettei tarvitse muistaa niitä ihania harvoja jouluja, jotka sain viettää rakkaan pikkuiseni kanssa. Silloin joskus suunilleen ikuisuus sitten.
Isä kuoli yllättäen keväällä, hän ei ollut vanha enkä ole minäkään, joten sulattelemista on ollut. Muuten olen välttynyt isommilta vastoinkäymisiltä, olen mielestäni onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tullut sen jälkeen raskaaksi, mutta onneksi ei ollut ainoa lapseni, joten olen selvinnyt eteenpäin yllättävänkin hyvin. Kun aluksi luulin, ettei sellaisesta voi mitenkään selvitä. Toivottavasti sinäkin kokisit vielä onnellisempia aikoja!
En minä ikinä toipunutkaan.
Meni työ, mielenterveys ja lopulta mieskin. Alkolisoiduin ja tekisin itsemurhan, jos uskaltaisin. Nyt teen vaan hidasta kuolemaa popsien pillereitä viinan kyytipojaksi, ja tapan aikaa mt-eläkkeellä, joka päivä pitkä ja tuskallinen.Joulun yli ajattelin vaan nukkua. Ettei tarvitse muistaa niitä ihania harvoja jouluja, jotka sain viettää rakkaan pikkuiseni kanssa. Silloin joskus suunilleen ikuisuus sitten.
Joulua sinulle, sanattomaksi tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ikinä toipunutkaan.
Meni työ, mielenterveys ja lopulta mieskin. Alkolisoiduin ja tekisin itsemurhan, jos uskaltaisin. Nyt teen vaan hidasta kuolemaa popsien pillereitä viinan kyytipojaksi, ja tapan aikaa mt-eläkkeellä, joka päivä pitkä ja tuskallinen.Joulun yli ajattelin vaan nukkua. Ettei tarvitse muistaa niitä ihania harvoja jouluja, jotka sain viettää rakkaan pikkuiseni kanssa. Silloin joskus suunilleen ikuisuus sitten.
Jotta toipuisit? Muutakin kuin syönyt pillereitä ja juonutja nukkunut?
Nämä viestit saivat minut niin onnelliseksi! Onnea kaikki! Haleja ja pusuja teille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä viestit saivat minut niin onnelliseksi! Onnea kaikki! Haleja ja pusuja teille kaikille!
toisten vastoinkäymisiin. Ainakin siihen lasten leikkimökin ilkivalta-/kakallahäpäisyjuttuun. Joko provoaa tai on tosi pelottava :(
Seuraavana äitini kuolema 11v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä viestit saivat minut niin onnelliseksi! Onnea kaikki! Haleja ja pusuja teille kaikille!
toisten vastoinkäymisiin. Ainakin siihen lasten leikkimökin ilkivalta-/kakallahäpäisyjuttuun. Joko provoaa tai on tosi pelottava :(
Minä uskon, että hän on tosissaan. Eli kyseessä on ihminen, joka on kateellinen ja tämä ketju helpottaa hänen yleistä kateudentunnettaan. Ja hän siis kiittää meitä siitä, että nyt ei tarvitse siitä kärsiä.
En minä ikinä toipunutkaan. Meni työ, mielenterveys ja lopulta mieskin. Alkolisoiduin ja tekisin itsemurhan, jos uskaltaisin. Nyt teen vaan hidasta kuolemaa popsien pillereitä viinan kyytipojaksi, ja tapan aikaa mt-eläkkeellä, joka päivä pitkä ja tuskallinen. Joulun yli ajattelin vaan nukkua. Ettei tarvitse muistaa niitä ihania harvoja jouluja, jotka sain viettää rakkaan pikkuiseni kanssa. Silloin joskus suunilleen ikuisuus sitten.
Jotta toipuisit? Muutakin kuin syönyt pillereitä ja juonutja nukkunut?
joita tarjottiin, olen yrittänyt miljoonat kerrat "reipastua ja ottaa itseäni niskasta kiinni", olen kokeillut varmaan viittä eri masennuslääkitystä, olen käynyt jopa rukouskokouksissa ja yrittänyt saada itteni tulemaan uskoon, kun joku kertoi sen auttaneen itseään...
Tavallaan tiedän kyllä, että itse pilasin loputkin elämästäni rippeistä sillä, kun tartuin siihen pulloon tuskaa turruttaakseni. Siitä asti on ollut alamäki pitkä ja jyrkkä.
Nämä viestit saivat minut niin onnelliseksi! Onnea kaikki! Haleja ja pusuja teille kaikille!
toisten vastoinkäymisiin. Ainakin siihen lasten leikkimökin ilkivalta-/kakallahäpäisyjuttuun. Joko provoaa tai on tosi pelottava :(
Minä uskon, että hän on tosissaan. Eli kyseessä on ihminen, joka on kateellinen ja tämä ketju helpottaa hänen yleistä kateudentunnettaan. Ja hän siis kiittää meitä siitä, että nyt ei tarvitse siitä kärsiä.
että kun olin viimeisilläni raskaana, mulle selvisi mieheni pitkäaikainen salasuhde. Mies jätti mut ja muutti pois päivää ennen vauvan syntymää.
Seuraavana vuonna rakas ja ainoa siskoni kuoli auto-onnettomuudessa.
Mitään ton pahempaa mulle ei oo sattunut, mutta ehkä näistäkin joku voi saada kicksit.
En minä ikinä toipunutkaan. Meni työ, mielenterveys ja lopulta mieskin. Alkolisoiduin ja tekisin itsemurhan, jos uskaltaisin. Nyt teen vaan hidasta kuolemaa popsien pillereitä viinan kyytipojaksi, ja tapan aikaa mt-eläkkeellä, joka päivä pitkä ja tuskallinen. Joulun yli ajattelin vaan nukkua. Ettei tarvitse muistaa niitä ihania harvoja jouluja, jotka sain viettää rakkaan pikkuiseni kanssa. Silloin joskus suunilleen ikuisuus sitten.
Jotta toipuisit? Muutakin kuin syönyt pillereitä ja juonutja nukkunut?
Jotkut terapeutit sanovat, että 95 pros kivusta johtuu omasta menneisyydestä/ lapsuudesta, eikä siitä itse ongelmasta. Oma menneisyys siis paisutttaa mittozihin suuriin sen ongelman.
Toivon, että löydät itsellesi oikeaa apua. Moni muu on päässyt elämässä eteenpäin. Tuosta on siis mahdollista selvitä. Siksi sinulla on sama mahdollisuus. Mutta kuten itsekin tiedostat, niin pullo vie sinua väärään suuntaan.
Voimia ja enkeleitä sinulle!
joita tarjottiin, olen yrittänyt miljoonat kerrat "reipastua ja ottaa itseäni niskasta kiinni", olen kokeillut varmaan viittä eri masennuslääkitystä, olen käynyt jopa rukouskokouksissa ja yrittänyt saada itteni tulemaan uskoon, kun joku kertoi sen auttaneen itseään...
Tavallaan tiedän kyllä, että itse pilasin loputkin elämästäni rippeistä sillä, kun tartuin siihen pulloon tuskaa turruttaakseni. Siitä asti on ollut alamäki pitkä ja jyrkkä.
käsivarsilleni kuollut mies, joka kuoli mieheni ampumaan laukaukseen. Miehen vankilaan joutuminen ja ero hänestä.
Myöhemmin alkoholinhuuruisesta väkivaltaisesta suhteesta lähteminen esikoiseni raskausaikana.
Esikoisen syntymä onkin ollut paras asia elämässäni ja nyt alkaa elämä olla mallillaan pikkuhiljaa. Vaikka vielä ongelma onkin alkoholisoituneet vanhempani.
Jatkuva ahdistuksen tunne on taustalla kaiken aikaa.
Mies on meinannut kuolla kolmesti, tapaturmaisesti.
Lapselle tuli neurologinen sairaus alle vuoden iässä.
Ädillä on syöpä ja isä muuttui seniiliksi heti eläkkeelle päästyään.
Jos lapseni kuolisi, kävisi minulle aivan kuten tuolle toiselle kirjoittajalle, en toipuisi koskaan.
Alue: Aihe vapaa
En ole toipunut, mutta lasten takia pakko jaksaa.
-äiti ja 4 pientä-