Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla on 2 lasta, halusitteko aluksi jäädä 1-lapsiseksi perheeksi?
16.12.2012 |
Onko mieli muuttunut vai harmittaako välillä, ettette jättäneet yhteen lapseen?
Minusta tuntuu, että en ole kovin kummoinen tai kärsivällinen äiti ja olen todella tyytyväinen elämäämme 1-lapsisena perheenä. Mutta toisaalta lapsella olisi hyvä olla ainakin yksi sisarus. Hankalaa. Välillä vain ei jaksaisi ajatusta että täytyy käydä uusi vauva-aika läpi. Vaikka rakastan lapsia todella paljon.
Kommentit (6)
Enemminkin harmittaa, ettei ole okein järkevää/mahdollista suureen perheeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta kaipaisin enemmän, mutta luulen että voin olla hyvä äiti vain kahdelle. Ja onhan se rahankin kannalta järkevää. Kodinkaan ei tarvitse olla kovin iso kahden lapsen kanssa.
Toisaalta kaipaisin enemmän, mutta luulen että voin olla hyvä äiti vain kahdelle. Ja onhan se rahankin kannalta järkevää. Kodinkaan ei tarvitse olla kovin iso kahden lapsen kanssa.
1 lapsi vain tuntuisi jotenkin itsekkäältä.
kahden kanssa on kyllä helppoa, niistä on niin paljon seuraa toisilleen =) ei tarvitse olla aina viihdyttämässä yhtä, vähän välillä näe ulkona isän n.12-13 vuotiaan poikansa kanssa... eli seuraa pitämässä kun on vain yksi lapsi eikä poika vissiin kovin sosiaalinen kaveriluuta olekkaan... =(
oikeasti odotan aikaa kun sisarukset(pojat) alkaa yhdessä liikkumaan, lasekmaan mäkeä jne...
samoilla linjoilla oli mieskin. Esikoisen ollessa 6 vuotias nousi ekaa kertaa ajatus ehkä siitä toisesta lapsesta pintaan....ja niin siinä sitten kävi, että toinen lapsi syntyi ensimmäisen ollessa 8,5 vuotias. Ja kolmas tuli miltei heti kakkosen perään!
Alue: Aihe vapaa
sen jälkeen kun sisarus on syntynyt ja mustasukkaisuus on ollut ohi.
Mahtavia yhdessä nuo vekarat, se on sellaista kemiaa (hyvine ja pahoine hetkineen) että sitä ei kadu pätkääkään.
Sisarus on elämässä ainoa joka tietää polun jonka toinen olet kulkenut.