Ajatteleeko joku OIKEASTI näin?

Joille on ylivoimaista katkaista napanuoraa lapseen.

on niitä jotka on ekana kivittämässä äitejä joilla on harrastuksia, ura tms.

Joille on ylivoimaista katkaista napanuoraa lapseen.

mutta jo on kutsun saanut firman pikkujouluihin, niin eiköhän silloin puhuta työssä käyvistä vanhimmista. Oma aikaa ei ehkä ole, mutta erossa lapsesta jo todella paljon, jos vain käy töissä. Eiköhän siinä napanuorakin vähän veny.

jokainen saa vapaasti päättää meneekö pikkujouluihin vai onko lapsensa kanssa.

Jos joku sanoo PITÄÄ OLLA / PITÄÄ TEHDÄ niin se on hänen mielipiteensä.

Mielipiteitä saa olla.

jonka lapsi ei tapaa isäänsä. Olemme jokapäivä yhdessä joka viikonloppu ja arki.



Jos mulla on pikkujoulut, niin herrajumala kyllä mä ihan oman pääni vuoksi sinne menen ja laitan sen lapsen illaksi hoitoon. Ehkä se pärjää vaikkei näe äitin nassua ihan joka ikinen ilta.

voihan sitä ajatella ettei pikkujoulut ole mikään välttämätön meni, muttei se tarkoita ettei vanhemmilla saisi olla omaa aikaa.



Itse oltiin molemmat pikkujouluissamme, selvinpäin, minä raskaana ja mies ei muutenkaan ota liikoja. Itse olin syömässä työporukan kanssa ja kyllä sanon suoraan, että senkin olisin mieluiten tehnyt oman mieheni kanssa, meni sekin aika ilman lapsia hukkaan :D



Ja mies osallistui työpaikan harrastustoimintaan, muttei jäänbyt saunomaan ja juomaan vaan tuli kotiin, kun siellä ryyppäjäisissä ei ole mitään mitä hän kaipaisi.



Mutta kyllä me ilman lapsia vietetään paljonkin aikaamme, yhdessä ja erikseen, mutta nimenomaan pikkujoulut on ihan hanurista enkä ymmärrä niiden syvintä olemusta, siis työpaikkojen pikkujoulut.



Oman porukan ja kaveripiirin kesken pikkujoulut taas on hauskaa yhteistä oloa ja saa olla oma itsensä.

vaan tosiaan vietän sen ajan mieluummin miehen ja lasten kanssa kotona. Ei minusta mitään pahaa ole siinäkään jos haluaa mennä pikkujouluihin, mutta itse vaan aidosti nautin enemmän kotonaolosta kuin jostain mukahauskasta humalaisesta kohelluksesta (tai lähinnä sen katselusta) työkaverien kanssa.

että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.



Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.



Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.

Onko tervettä ja normaalia uskoa kaiken mitä lukee?



Mä ainakin nauroin kun sen joku kirjoitti. :(

että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.

Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.

Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.

tällaisia.. Ihan surkuhupaista katsottavaa, miten äidin elämä pyörii kokonaan 6-vuotiaan pojan ympärillä, joka on ensinnäkin täysin pilalle hemmoteltu. Äiti on unohtanut kokonaan itsensä (hyvin ylipainoinen, tukka roikkuu, vaatteet mitä sattuu) ja panostaa vain keksimään lapselleen uutta kivaa. Lomamatkat tällä perheellä on siellä missä on eniten aktiviteettia ja kivaa lapselle. Töistä tultuaan äiti unohtaa miehen ja kodin ja leikkii nukkumaanmenoon asti lapsensa kanssa. Poika ei osaa leikkiä yhtään yksin, eikä edes pyyhkiä peppuaan, mikä oli pieni ongelma esikoulussa ja tulee olemaan ongelma koulussa, olettaisin. Perheen isä on masentunut, kun hän ei merkitse äidille eli vaimolleen enää mitään, vaan äiti touhuttaa pojan juttuja valehtelematta kokoajan. Harrastuksia pojalle on keksitty 3 eri juttua, ja äiti osallistuu kaikkiin.'

Ei tässä ole sinänsä kai mitään aphaa, mutta surullista isän kannalta että lapsen jälkeen parisuhde ja oma elämä loppui.

jokusen kerran vuodessa mukavassa seurassa jo ennen lapsia, joten käyn edelleen kavereiden kanssa joskus pippaloimassa tai työporukan kekkereissä. Jos joku ei halua käydä niin olkoon käymättä, ei kiinnosta. Mulle ei bilettäminen ole sama asia kuin kaatokänni ja sekoilu, mutta toisaalta on ihan yks hailee mitä joku muu siitäkin ajattelee

Ne ovat usein myös uran kannalta tärkeitä. Siellä luodaan kontakteja ja tutustutaan paremmin työkavereihin. Näin tiimityökin sujuu usein paremmin. Useimmiten se henkilö joka aina jättäytyy pois työpaikan virkistystilaisuuksista, on se joka lähtee ensimmäisenä, kun ei vaan sovi porukkaan.



Jos äiti/isi haluaa näinä vaikeina aikoina taata perheelleen hyvän toimeentulon, hän uhraa yhden illan tähän työpaikan järjestämään tilaisuuteen. NÄIN AINAKIN USEISSA TYÖPAIKOISSA. Eriasia on ne paikat jossa ryypätään pää täyteen ja toilaillaan koko vuoden edestä.

tuossa alemmassa ketjussa joku väittää että pikkujoulut eivät ole sellainen meno vanhemmalle, että sinne pitää mennä vaan sen ajan pitää olla lapsen kanssa? Ajatteleeko joku tosiaan niin että ollakseen hyvä vanhempi, ei mene työpaikan pikkujouluihin vaan viettää sen(kin) illan lapsen kanssa?

Just wondering.. kun musta toi on ihan superpimee ajattelutapa. Että vanhemmilla ei saa olla lainkaan omaa aikaa-

ei tarkoita ryyppäämistä. Jos ryyppääminen on tärkeämpää kuin oma lapsi niin ei ole hyvä vanhempi. Minä itse vanhempana aina mietin että onko tämä asia jonka takia minä en ole lapseni kanssa. Urheilun ja muun vastaavan ymmärrän, mutta en mitään ryyppyjuhlia

tuossa alemmassa ketjussa joku väittää että pikkujoulut eivät ole sellainen meno vanhemmalle, että sinne pitää mennä vaan sen ajan pitää olla lapsen kanssa? Ajatteleeko joku tosiaan niin että ollakseen hyvä vanhempi, ei mene työpaikan pikkujouluihin vaan viettää sen(kin) illan lapsen kanssa? Just wondering.. kun musta toi on ihan superpimee ajattelutapa. Että vanhemmilla ei saa olla lainkaan omaa aikaa-

ei tarkoita ryyppäämistä. Jos ryyppääminen on tärkeämpää kuin oma lapsi niin ei ole hyvä vanhempi. Minä itse vanhempana aina mietin että onko tämä asia jonka takia minä en ole lapseni kanssa. Urheilun ja muun vastaavan ymmärrän, mutta en mitään ryyppyjuhlia

Ilmeisesti et käy myöskään kenenkään juhlissa, synttäreillä, häissä tms koska nekin ovat ryyppäystä? Ja jos jotain juo niin pitää ottaa perseet olalle? :D

että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.

Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.

Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.

Omat vanhempani olivat tuollaisia lasten ehdoilla eläviä, mutta ei ole ollut mitään epätavallisia vaikeuksia kun ollaan kotoa lähdetty, ja avioliitto on hyvin kestänyt, nyt jo 40 vuotta...

Meillä miehen kanssa sama meno, emme kaipaa mitään erityistä kahdenkeskistä aikaa ja kyllä elämämme päätarkoitus on tällä hetkellä lapset. Sitten kun lapset lentää pesästä niin sitten aletaan varmaan matkustella sun muuta.

Joille on ylivoimaista katkaista napanuoraa lapseen.

Ensinnäkin järkevä ihminen ei juo alkoholia. Toiseksi se että valittaa siitä että ei voi hakea lasta kun on ryypännyt eilisen päivän on sairasta.

Siinä vaiheessa kun hankkii lapsen niin pitäisi olla sen verran järkevä että jättää alkoholin kokonaan pois ja lopettaa yö juhlimiset muutenkin.

tuossa alemmassa ketjussa joku väittää että pikkujoulut eivät ole sellainen meno vanhemmalle, että sinne pitää mennä vaan sen ajan pitää olla lapsen kanssa? Ajatteleeko joku tosiaan niin että ollakseen hyvä vanhempi, ei mene työpaikan pikkujouluihin vaan viettää sen(kin) illan lapsen kanssa? Just wondering.. kun musta toi on ihan superpimee ajattelutapa. Että vanhemmilla ei saa olla lainkaan omaa aikaa-

ei tarkoita ryyppäämistä. Jos ryyppääminen on tärkeämpää kuin oma lapsi niin ei ole hyvä vanhempi. Minä itse vanhempana aina mietin että onko tämä asia jonka takia minä en ole lapseni kanssa. Urheilun ja muun vastaavan ymmärrän, mutta en mitään ryyppyjuhlia

Ilmeisesti et käy myöskään kenenkään juhlissa, synttäreillä, häissä tms koska nekin ovat ryyppäystä? Ja jos jotain juo niin pitää ottaa perseet olalle? :D

Nuo pikkujoulut merkitsevät hyvin harvassa paikassa ryyppyjuhlia, ja ovat usein uran kannalta erittäin tärkeitä. Riippuu tietysti työyhteisöstä. Missä ihmeessä oikein käytte tööissä, jos pikkujouluissa on tapana riehua umpi humalassa? Ei kuulosta kauhean sivistyneeltä.

tuossa alemmassa ketjussa joku väittää että pikkujoulut eivät ole sellainen meno vanhemmalle, että sinne pitää mennä vaan sen ajan pitää olla lapsen kanssa? Ajatteleeko joku tosiaan niin että ollakseen hyvä vanhempi, ei mene työpaikan pikkujouluihin vaan viettää sen(kin) illan lapsen kanssa? Just wondering.. kun musta toi on ihan superpimee ajattelutapa. Että vanhemmilla ei saa olla lainkaan omaa aikaa-

ei tarkoita ryyppäämistä. Jos ryyppääminen on tärkeämpää kuin oma lapsi niin ei ole hyvä vanhempi. Minä itse vanhempana aina mietin että onko tämä asia jonka takia minä en ole lapseni kanssa. Urheilun ja muun vastaavan ymmärrän, mutta en mitään ryyppyjuhlia

Ilmeisesti et käy myöskään kenenkään juhlissa, synttäreillä, häissä tms koska nekin ovat ryyppäystä? Ja jos jotain juo niin pitää ottaa perseet olalle? :D

On eri asia juhlia jotain merkityksellistä kuin turhanpäiväisiä pikkujouluja. Juhlimisen tarkoituksena on juhlia jotain ainutlaatuista ja merkittävää.

Järkevät ihmiset ei juo yhtäkään annosta alkoholia.

että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.

Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.

Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.

Omat vanhempani olivat tuollaisia lasten ehdoilla eläviä, mutta ei ole ollut mitään epätavallisia vaikeuksia kun ollaan kotoa lähdetty, ja avioliitto on hyvin kestänyt, nyt jo 40 vuotta...

Meillä miehen kanssa sama meno, emme kaipaa mitään erityistä kahdenkeskistä aikaa ja kyllä elämämme päätarkoitus on tällä hetkellä lapset. Sitten kun lapset lentää pesästä niin sitten aletaan varmaan matkustella sun muuta.

Mutta eikö lasten kanssa voi matkustella?

tuossa alemmassa ketjussa joku väittää että pikkujoulut eivät ole sellainen meno vanhemmalle, että sinne pitää mennä vaan sen ajan pitää olla lapsen kanssa? Ajatteleeko joku tosiaan niin että ollakseen hyvä vanhempi, ei mene työpaikan pikkujouluihin vaan viettää sen(kin) illan lapsen kanssa? Just wondering.. kun musta toi on ihan superpimee ajattelutapa. Että vanhemmilla ei saa olla lainkaan omaa aikaa-

ei tarkoita ryyppäämistä. Jos ryyppääminen on tärkeämpää kuin oma lapsi niin ei ole hyvä vanhempi. Minä itse vanhempana aina mietin että onko tämä asia jonka takia minä en ole lapseni kanssa. Urheilun ja muun vastaavan ymmärrän, mutta en mitään ryyppyjuhlia

Ilmeisesti et käy myöskään kenenkään juhlissa, synttäreillä, häissä tms koska nekin ovat ryyppäystä? Ja jos jotain juo niin pitää ottaa perseet olalle? :D

Nuo pikkujoulut merkitsevät hyvin harvassa paikassa ryyppyjuhlia, ja ovat usein uran kannalta erittäin tärkeitä. Riippuu tietysti työyhteisöstä. Missä ihmeessä oikein käytte tööissä, jos pikkujouluissa on tapana riehua umpi humalassa? Ei kuulosta kauhean sivistyneeltä.

Uran kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Varsinkaan jos edelliseen ketjuun katsoo kun yksi valittaa että ei voi aamulla hakea lastaan, kun on illan ja yön juhlinut.

Perhe on aina kaikista tärkein.