Lue keskustelun säännöt.
Ajatteleeko joku OIKEASTI näin?
14.12.2012 |
tuossa alemmassa ketjussa joku väittää että pikkujoulut eivät ole sellainen meno vanhemmalle, että sinne pitää mennä vaan sen ajan pitää olla lapsen kanssa? Ajatteleeko joku tosiaan niin että ollakseen hyvä vanhempi, ei mene työpaikan pikkujouluihin vaan viettää sen(kin) illan lapsen kanssa?
Just wondering.. kun musta toi on ihan superpimee ajattelutapa. Että vanhemmilla ei saa olla lainkaan omaa aikaa-
Kommentit (34)
että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.
Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.
Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.
Omat vanhempani olivat tuollaisia lasten ehdoilla eläviä, mutta ei ole ollut mitään epätavallisia vaikeuksia kun ollaan kotoa lähdetty, ja avioliitto on hyvin kestänyt, nyt jo 40 vuotta...
Meillä miehen kanssa sama meno, emme kaipaa mitään erityistä kahdenkeskistä aikaa ja kyllä elämämme päätarkoitus on tällä hetkellä lapset. Sitten kun lapset lentää pesästä niin sitten aletaan varmaan matkustella sun muuta.
Mutta eikö lasten kanssa voi matkustella?
Kun siinä tulee taas se järki. Pieni lapsi ei pidä matkustelusta. Pieni lapsi myös aiheuttaa häiriötä lentokoneessa, hotellissa jne. Kunnon vanhempi joka kantaa vastuun ei vie lasta paikkaan missää se aiheuttaa haittaa muille eikä paikkaan missä lapsi ei viihdy
Oliskikin pitänyt pitää lapsi masussa 18 vuotiaaksi asti. Se ei yhtään viihtynyt, kun joutui kohdusta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat usein myös uran kannalta tärkeitä. Siellä luodaan kontakteja ja tutustutaan paremmin työkavereihin. Näin tiimityökin sujuu usein paremmin. Useimmiten se henkilö joka aina jättäytyy pois työpaikan virkistystilaisuuksista, on se joka lähtee ensimmäisenä, kun ei vaan sovi porukkaan.
Jos äiti/isi haluaa näinä vaikeina aikoina taata perheelleen hyvän toimeentulon, hän uhraa yhden illan tähän työpaikan järjestämään tilaisuuteen. NÄIN AINAKIN USEISSA TYÖPAIKOISSA. Eriasia on ne paikat jossa ryypätään pää täyteen ja toilaillaan koko vuoden edestä.
Ihmisiin pidetään yhteyttä jos heistä pidetään. Ei mitään puolipakollisia yrityksen juhlia. Niissä ei ole mitään järkeä. Itsekunnioituksella varustettu ihminen ei myöskään tee asioita mistä ei pidä. Ei pikkujouluihin mennä sen takia kun muutkin menee tai että muuten tippuu porukasta pois. Sinne mennään vain jos se on paikka missä tykkää olla. Kun työntekijä tekee työnsä hyvin niin ei siinä potkuja saa. Jos saa niin työnantaja on niin tyhmä että sellaisessa paikassa ei edes kannata olla
Näköjään parikin jo sanonut, ettei sinne voi mennä kun ne on ryyppäjäiset. Tämä tarkoittaa, että näille alkoholi on ongelma, koska eivät voi ottaa sitä yhtä tai kahta, kun pakonomaisesti on pakko vetää perseet olalle. Sääli...
Mutta itse en siis välitä pikkujouluista, kuin en nyt joulusta muutenkaan, en tosiaan mennyt firman pikku jouluihin. Tehkää te miten haluatte, minä kieltäydyin vain sen takia, että inhoan joulua :) Minusta on hienoa, että te muut oikeasti otatte sitä vapaata ja menette niihin juhliin!
että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.
Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.
Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.
Omat vanhempani olivat tuollaisia lasten ehdoilla eläviä, mutta ei ole ollut mitään epätavallisia vaikeuksia kun ollaan kotoa lähdetty, ja avioliitto on hyvin kestänyt, nyt jo 40 vuotta...
Meillä miehen kanssa sama meno, emme kaipaa mitään erityistä kahdenkeskistä aikaa ja kyllä elämämme päätarkoitus on tällä hetkellä lapset. Sitten kun lapset lentää pesästä niin sitten aletaan varmaan matkustella sun muuta.
Mutta eikö lasten kanssa voi matkustella?
Kun siinä tulee taas se järki. Pieni lapsi ei pidä matkustelusta. Pieni lapsi myös aiheuttaa häiriötä lentokoneessa, hotellissa jne. Kunnon vanhempi joka kantaa vastuun ei vie lasta paikkaan missää se aiheuttaa haittaa muille eikä paikkaan missä lapsi ei viihdyOliskikin pitänyt pitää lapsi masussa 18 vuotiaaksi asti. Se ei yhtään viihtynyt, kun joutui kohdusta ulos.
Täysin eri asia. Sinä olet varmaan niitä vanhempia jotka vievät lapsia koko päivän kestäville kauppareissuille. Sitten ihmettelet kun lapsi itkee ja huutaa. Lapselle kauheampaa paikkaa olekkaan kuin olla koko päivä jossain kaupoissa
että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.
Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.
Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.
Jos lapsi ei ole sinun työsi ja harrastuksesi niin älä hanki lapsia. Jos sinulla on alaikäisiä lapsia niin ne ovat elämäsi. Jos se ei sinulle sovi niin sinun ei olisi niitä koskaa edes pitänyt hankkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat usein myös uran kannalta tärkeitä. Siellä luodaan kontakteja ja tutustutaan paremmin työkavereihin. Näin tiimityökin sujuu usein paremmin. Useimmiten se henkilö joka aina jättäytyy pois työpaikan virkistystilaisuuksista, on se joka lähtee ensimmäisenä, kun ei vaan sovi porukkaan.
Jos äiti/isi haluaa näinä vaikeina aikoina taata perheelleen hyvän toimeentulon, hän uhraa yhden illan tähän työpaikan järjestämään tilaisuuteen. NÄIN AINAKIN USEISSA TYÖPAIKOISSA. Eriasia on ne paikat jossa ryypätään pää täyteen ja toilaillaan koko vuoden edestä.
Ihmisiin pidetään yhteyttä jos heistä pidetään. Ei mitään puolipakollisia yrityksen juhlia. Niissä ei ole mitään järkeä. Itsekunnioituksella varustettu ihminen ei myöskään tee asioita mistä ei pidä. Ei pikkujouluihin mennä sen takia kun muutkin menee tai että muuten tippuu porukasta pois. Sinne mennään vain jos se on paikka missä tykkää olla. Kun työntekijä tekee työnsä hyvin niin ei siinä potkuja saa. Jos saa niin työnantaja on niin tyhmä että sellaisessa paikassa ei edes kannata olla
En tarkoita sitä, että juhlit lähimpien työkavereiden kanssa. Pikkujouluissa voi laajentaa tuttavapiiriä ja pikkuhiljaa pedata tietä ylennykseen. Pomohan ei suoraan potkuja anna, koska et ole osallistunut juhliin. Saatatpa itse vaihtaa työpaikkaa helpommin kun et ole sitoutunut, tai sinulla ei ole intoa panostaa työhösi.
Minä koen että lapsetkin nauttivat enemmän, kun vanhemmilla on työpaikka jossa viihtyy (viihtyisyyttä lisäävät työkaverit, ylenemis mahdollisuudet ja haastava, vastuullinen työ). Kun vanhempi on päivän viihtynyt työssään, on hän pirteä leikkiessään lasten kanssa illalla/viikonloppuna. Elämä on tasapainossa ja vanhemmilla on varaa elättää lapsensa haluamallaan tavalla. Vapaa-ajalla voi reissata yhdessä ja käydä lapsillekkin mielenkiintoisissa paikoissa. Lapset saavat elää perheessä, jossa rahahuolet eivät koskaan ole päälimmäisenä mielessä.
Pahoittelen, jos tämä todella on mielestänne väärin. Jossain määrin yhteiskuntamme tarvitsee henkilöitä, jotka ottavat vastuun myös työstään.
että mennään seuraavat 20 vuotta 'lapsen ehdoilla'. Eli tehdään vain ja ainoastaan asioita mitkä ovat lapselle mieluisia, valitaan matkakohteet sen mukaan että muumimaailma pitää olla, syödään vaan lapselle mieluisaa ruokaa jne.
Sitten kun pikkuprinssi/prinsessa lentää pesästä (jos osaa kaiken sen paapomisen jälkeen) parikymppisenä, niin vanhemmat jää kummastelemaan että mitäs mitäs nyt. Avioliittokin on mennyt siinä samassa kun ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa yhtään.
Tiedän muutaman tälläisen tapauksen, eikä voi kun voivotella.
Omat vanhempani olivat tuollaisia lasten ehdoilla eläviä, mutta ei ole ollut mitään epätavallisia vaikeuksia kun ollaan kotoa lähdetty, ja avioliitto on hyvin kestänyt, nyt jo 40 vuotta...
Meillä miehen kanssa sama meno, emme kaipaa mitään erityistä kahdenkeskistä aikaa ja kyllä elämämme päätarkoitus on tällä hetkellä lapset. Sitten kun lapset lentää pesästä niin sitten aletaan varmaan matkustella sun muuta.
Mutta eikö lasten kanssa voi matkustella?
Kun siinä tulee taas se järki. Pieni lapsi ei pidä matkustelusta. Pieni lapsi myös aiheuttaa häiriötä lentokoneessa, hotellissa jne. Kunnon vanhempi joka kantaa vastuun ei vie lasta paikkaan missää se aiheuttaa haittaa muille eikä paikkaan missä lapsi ei viihdyOliskikin pitänyt pitää lapsi masussa 18 vuotiaaksi asti. Se ei yhtään viihtynyt, kun joutui kohdusta ulos.
Täysin eri asia. Sinä olet varmaan niitä vanhempia jotka vievät lapsia koko päivän kestäville kauppareissuille. Sitten ihmettelet kun lapsi itkee ja huutaa. Lapselle kauheampaa paikkaa olekkaan kuin olla koko päivä jossain kaupoissa
Joka pitää sinua naurettavana :D Kärsi oi kärsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karsin turhat menot pois. Jos työvuorot ois sallinut tänä vuonna, niin pikkujouluihin oltais osallistuttu ja siitä jatkettu baariin, mutta ei väliksi vaikka ei päästy. Käymme ulkona noin 4 kertaa vuodessa ja lapset alta kouluikäisiä.
Jos joku on väittänyt, että "pikkujoulut eivät ole sellainen meno vanhemmalle, että sinne pitää mennä" niin hän on ollut ihan oikeassa.
Kenenkään asema tiimissä tai ylenemismahdollisuudet eivät todellakaan ole siitä kiinni.
Jokainen päättäköön kukin itsekseen, meneekö pikkujouluihin vai viettääkö mieluummin aikaa perheen parissa.
Olen itse projektitöissä, ja pahimmillaan matkaillut toistasataa päivää vuodessa, ja muistan eräänkin projektipäällikön, joka kyseli kollegoiltaan, millä tavoin hän voisi muistaa projektiporukkaa, mitä kivaa tekemistä hän voisi järjestää. Hetken hiljaisuuden jälkeen yksi kollega rykäisi ja sanoi: "Jospa annat heille aikaa olla perheidensä kanssa." Se meni ihan naulan kantaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on näitä perhepeti-vanhempia, Joille on ylivoimaista katkaista napanuoraa lapseen.
Minä ainakin olen ihan sujuvasti käynyt pikkujouluissa ja muissa iltariennoissa, vaikka perhepedissä nukunkin. Iltarientojen aikaan lapsia vaan hoitaa joku muu kuin minä.
Yleensä lapsen isä tai mummo.
Oletteko koskaan a) olleet pikkujouissa (niitähän ei kotiäideille työpaikka järjestä, onko kuvanne se mitä "muut ovat kertonee"?) ja b) missä IHMEESSÄ olette töissä jos pikkujoulut on synonyymi RYYPPÄJÄISILLE?!
Elämäni varrella olen useissa pikkujouluissa ehtinyt käymään, juhlia on ollut erilaisia. Yhdessä nuoruuden työpaikassa syötiin työajalla riisipuuro ja pomo jakoi joululahjat (ei pisarakaan alkoholia tarjolla).
Sittemmin taas on ollut esim. viikonloppumatka ulkomaille pääkonttorille, hyvä hotelli, tutustumista ihmisiin ja ko. toimipisteeseen, esiteltiin paikallisia nähtävyyksiä ja syötiin hyvissä ravintoloissa.
Ja sitten ne ns. yleisimmät pikkujoulut, joissa tehdään ensin jotain (teatteri tmv.) ja sitten syömään sen jälkeen. Mutta oleellista on se, että ollaan ns. vapaa-aikaa viettämässä työkavereiden kanssa, tutustutaan myös vähän niihin joiden kanssa ei joka päivä ole tekemisissä, ja saadaan yhteisiä kokemuksia ja hyvää ruokaa. Kännääminen EI OLE koskaan ollut pääroolissa, työpaikoillani on ollut absolutisteja, hekin ovat mukana olleet ja viihtyneet.
Minun kokemukseni mukaan homma menee yleensä niin, että on se ns. virallinen osuus mikä päätyy esim. klo 22-23 tmv. ja sitten ne JOTKA HALAUAVAT voivat mennä vetämään perseet olalle. Yleensä ns. aikuisten työpaikoissa noita ihmisiä ei ole (kun on se perhe jne. eikä halua ryypätä itseään kantokuntoon, joku teekkareiden pikkujoulut vähän eri juttu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan sitä ajatella ettei pikkujoulut ole mikään välttämätön meni, muttei se tarkoita ettei vanhemmilla saisi olla omaa aikaa. Itse oltiin molemmat pikkujouluissamme, selvinpäin, minä raskaana ja mies ei muutenkaan ota liikoja. Itse olin syömässä työporukan kanssa ja kyllä sanon suoraan, että senkin olisin mieluiten tehnyt oman mieheni kanssa, meni sekin aika ilman lapsia hukkaan :D Ja mies osallistui työpaikan harrastustoimintaan, muttei jäänbyt saunomaan ja juomaan vaan tuli kotiin, kun siellä ryyppäjäisissä ei ole mitään mitä hän kaipaisi. Mutta kyllä me ilman lapsia vietetään paljonkin aikaamme, yhdessä ja erikseen, mutta nimenomaan pikkujoulut on ihan hanurista enkä ymmärrä niiden syvintä olemusta, siis työpaikkojen pikkujoulut. Oman porukan ja kaveripiirin kesken pikkujoulut taas on hauskaa yhteistä oloa ja saa olla oma itsensä.
jos ei voi olla oma itsensä. Minä olen aina, joka paikassa, oma itseni.
jos et ole lapsessa/lapsissa kiinni kun takiainen olet huono äiti. Sitten kuitenkin valitetaan siitä että LAPSI roikkuu 24/7 kiinni lahkeessa eikä voi mitään tehdä kun se siinä vaan roikkuu ja rääkyy.. Silloin tulee sympatiaa ja toivotetaan "jaksuja" ja "voimahaleja". Onko sitten loppupeleissä mitään väliä kumpi roikkuu kummassa? Sitä kun on huono äiti kuitenkin jos kukaan ei roiku missään.. Huoh.
Kun siinä tulee taas se järki. Pieni lapsi ei pidä matkustelusta. Pieni lapsi myös aiheuttaa häiriötä lentokoneessa, hotellissa jne. Kunnon vanhempi joka kantaa vastuun ei vie lasta paikkaan missää se aiheuttaa haittaa muille eikä paikkaan missä lapsi ei viihdy