Mitä ne on ne itsetehdyt lahjat? Krääsää?

Hyvä idea oli telkkarissa antaa omistaan pois lahjana sellaista mitä ei enää itse tarvi. Kierrätyslahja.

Millä logiikalla ne käytetyt tavarat on yhtään sen enempää "saajan näköisiä" kuin muutkaan lahjat?

mummoille ja vaareille kolvilla koristellut puiset henkarit. Luulis, että käyttöä löytyy.

pellavaiset patalaput ja patakintaatkin:) Varmaan aika hienoja; samoin esiliinat.Ai niin; eihän hienot ihmiset esiliinaa käytä tietenkään! Nehän on palvelusväen vaatteita.

Krääsyys riippuu ihmisestä, sen saajan mieltymyksistä, ei itse lahjasta.

Hyvä idea oli telkkarissa antaa omistaan pois lahjana sellaista mitä ei enää itse tarvi. Kierrätyslahja.

Millä logiikalla ne käytetyt tavarat on yhtään sen enempää "saajan näköisiä" kuin muutkaan lahjat?

esim. patalappuja ja -kintaita , esiliinoja tms. hyvistä kankaista; saajalleen sopivista väreistä. Kaulahuivi, villakintaat, villasukat; ovatko nuo siis jonkun mielestä turhaa krääsää? Samoin kuin laudeliinat, ruokatabletit? Itse olen saanut ystävältäni itse tehdyn kankaisen joulurasian sekä -kellon. Todella kauniita ja joka joulu käytössä.

Minulla on oman maun mukaan käsityönä tehdyt pellavaiset tekstiilit jo valmiiksi. Enempää en tarvitse enkä halua muuten kuin oman makuni mukaan. Joulukrääsää en halua, koska kaikki terpeellinen on jo olemassa. Joulurasiat ja -kellot (mikä ikinä onkaan) menisi suoraan roskiin. Lapasia, sukkia ja huiveja on tarpeeksi, oman maun mukaan tehtyjä.

Vai onko sellaista?

No sellainen, jonka antaja tietää makuni mukaiseksi ja joka minulta puuttuu. Muut menevät kiertoon, koska minulla on liikaakin tavaraa. En halua kerätä rojua ythään enempää, vaan yritän vähentää sitä. Eli jos säästäisin lahjaksi saamani tavaran, pitäisi heittää jotain mieluista pois.

jos aikuisilla ihmisillä ei sen vertaa ole käytöstapoja, että eivät osaa kauniisti hymyillä ja kiittää, jos joku on vaivaa nähnyt tai lahjan ostanut, vaikka se ei niin nappiin osuisikaan

Miten teidät on oikein kasvatettu? Vapaasti, vai? Ettekö oikeasti osaa arvostaa sitä, että läheinen on uhrannut aikaa ja vaivaa teidän eteen? Ei ihmekään, jos parisuhteet kusee ja ystävät kaikkoaa, kun ollaan noin saakelin epäkiitollisia ja itsekeskeisiä ihmisiä.

ja taas nousee verenpaine perkele.

mummoille ja vaareille kolvilla koristellut puiset henkarit. Luulis, että käyttöä löytyy.

Kaikki henkarit ovat samanlaisia ja niin pitääkin.

Anopille solmin makeanvedenhelmistä silkkiin pitkän helminauhan. Maksaisi kaupassa satoja euroja.



Äidille tein hopeisen rannekorun.



Sisko saa taotun rannekorun hopeasta.



jne. Just hetki sitten saattelin matkaan ihmisen, joka kävi ostamassa minun tekemiä juttuja omille ystävilleen joululahjoiksi ja oli viides ihminen tälle viikolle ja ens viikolla todennäköisesti tahti kiihtyy. Ihan hyvällä omatunnolla voin sanoa, että mun tuotteet ei häviä kauppojen koruille.



Lisäksi olen tehnyt lahjoiksi makeisia itse, valanut kynttilöitä, sytykeruusuja, neulonut huiveja, säärystimiä, mattoja jne. Neulontajälkeni on siistiä ja käytän laadukkaita lankoja. Novitan muovilangat ei ole mua varten. Hyvät langat maksaa, mutta niistä saadut neuleet on paljon parempia kuin alle sadan euron neuleet kaupasta.



Toki kyhäilin kartongistakin. Joulukortit.

kaupasta ostettu lahja on enemmän saajalle mieluinen kuin itse tehty? Ihan yhtä mäkeen senkin kanssa voi mennä.

pellavaiset patalaput ja patakintaatkin:) Varmaan aika hienoja; samoin esiliinat.Ai niin; eihän hienot ihmiset esiliinaa käytä tietenkään! Nehän on palvelusväen vaatteita.

Vaan ne ovat tiettyä merkkiä ja kuosia, kaikki samaa. Muut ovat pellavaa.

Olen saanut tässä vuosien varrella ihastella monen sukulaiseni kättentaitoja. Osaan itsekin neuloa, mutta toisen tekemä on aina jännä yllätys. Olen villasukkien suurkuluttaja. Siinä missä muut kanssaihmiset ostavat teknistä materiaalia olevia kosteuden siirtäjiä, mulla on vuoden ympäri villasukat jalassa (paitsi juhlissa). Onneksi saan joka vuosi villasukkia lahjaksi, itse en niitä tykkää neuloa vaikka osaankin.



Villasukkien lisäksi olen saanut mm seuraavia aivan ihania lahjoja, jouluna ja synttärinä.

-tosi lämpöiset kaksi kerroksiset villalapaset

-karvalakin

-lammasturkin

-lampaantaljan

-värttinällä kehrättyä villalankaa

-unisiepparin (halkaisijalta 70cm)

-päiväpeiton

-todella taidokkaita nyplättyjä pitsejä

-nukketaloon huonekaluja ja muuta sisustusta

-leikkuulaudan

-leipälapion

-hopeakoruja

-kynttilöitä

-saippuoita

-clapotis-huivin



Kaikkia olen käyttänyt ja näyttänyt, eivät ole päätyneet kaapinperälle, kirppikselle tai roskiin.

mm.



koruja, huopapallo pannunalusia, pieniä puutöitä, huiveja, kransseja, kulhoja, ikkunakoristeita, kynttilänjalkoja.......



Ja aina on kovasti kehuttu ja kiitelty. Itsekin arvostan suuresti käsintehtyjä lahjoja.

"tuotteina". Aletaan vissiin mennä ammattimaisen käsityöläisyyden puolelle tai vähintään tasolle. Kaikki itsetehdyt ei ole sitä. :D Mutta joo.

mm.

koruja, huopapallo pannunalusia, pieniä puutöitä, huiveja, kransseja, kulhoja, ikkunakoristeita, kynttilänjalkoja.......

Ja aina on kovasti kehuttu ja kiitelty. Itsekin arvostan suuresti käsintehtyjä lahjoja.

Mutta jostain syystä se on hirveä synti, ellei sellaisia halua. On ihmisiä, jotka arvostavat pelkistettyä sisustusta ja haluavat elää mahdollisimman pienellä tavaramäärällä. Sellaiselle jokainen kranssi tai ylimääräinen pannunalunen on liikaa.

mummoille ja vaareille kolvilla koristellut puiset henkarit. Luulis, että käyttöä löytyy.

Kaikki henkarit ovat samanlaisia ja niin pitääkin.

Olet siis sitä mieltä, että jos sinulle antaa lahjan, pitää sen osua niin nappiin, että toisen on periaatteessa tunnettava sinut läpikotaisin. Ei kukaan sinut hyvin tunteva osta sinulle lahjoja. Huonosti tuntevat taas ehkä oikeasti yrittävät ilahduttaa, kun kuvittelevat, että olet normaali tallaaja, joka tajuaa, että tärkeämpää kuin se lahja, on pyrkimys ilahduttamiseen. Se lahja on vain väline siihen.

Minusta kuuluu hyviin tapoihin osata arvostaa toisen ihmisen vaivannäköä. Sain joululahjaksi esim. sytykeruusuja enkä ole malttanut niitä käyttää. Tajuan, mikä vaiva niiden tekemisessä on ollut. En mieti heti lahjan saadessani, että sopiiko se värimaailmaani tai sisustukseeni, puuttuuko tuote minulta vai onko siitä ylipäätään hyötyä. Metsään voi mennä, mutta olen iloinen ja hyvillä mielin, kun joku on yrittänyt minua muistaa ja erityisesti arvostan, jos on yrittänyt vieläpä tehdä jotain itse.

En ostaisi kaltaisillesi lahjoja. Et osaa niitä arvostaa, koska et arvosta etkä kunnioita muita ihmisiä. En usko, että olet kovin hauskaa seuraa, ja jos sinulla on laaja ystäväpiiri, johtuu se varmaan siitä, että he haluavat hyötyä sinusta jotenkin.

Olet esimerkki nykyajan omanapaisesta ihmisestä, jonka oma maku, oma tapa, oma elämä on se oikea ja muiden väärä. Joka ottaa mutta ei anna. Joka valittaa ja vaatii, ei arvosta eikä ilahduta. Uskon, että luet tätäkin tekstiä pieni ivahymy kasvoillasi ja säälittelet, miten väärässä olenkaan. Et kykene näkemään mitään väärää elämässäsi.

(ja suurimman osan tuntemistani ihmisistä) hutiin olis luultavasti noi huivit. Muut olis todellakin krääsää..

Syötävät ovat kivoja, kuten sinapit, karkit, mehut ym.



En halua keramiikkamukia, valokuvakehystä tms. Anteeksi, jotka tämmöistä teette, mutta tavara on kammotusta kaltaisilleni.

mm.

koruja, huopapallo pannunalusia, pieniä puutöitä, huiveja, kransseja, kulhoja, ikkunakoristeita, kynttilänjalkoja.......

Ja aina on kovasti kehuttu ja kiitelty. Itsekin arvostan suuresti käsintehtyjä lahjoja.

Mut siis krääsää krääsää, huivit ehkä kelpais..

mm.

koruja, huopapallo pannunalusia, pieniä puutöitä, huiveja, kransseja, kulhoja, ikkunakoristeita, kynttilänjalkoja.......

Ja aina on kovasti kehuttu ja kiitelty. Itsekin arvostan suuresti käsintehtyjä lahjoja.

Mut siis krääsää krääsää, huivit ehkä kelpais..

Krääsyys riippuu ihmisestä, sen saajan mieltymyksistä, ei itse lahjasta.

Hyvä idea oli telkkarissa antaa omistaan pois lahjana sellaista mitä ei enää itse tarvi. Kierrätyslahja.

Millä logiikalla ne käytetyt tavarat on yhtään sen enempää "saajan näköisiä" kuin muutkaan lahjat?

Niin, parempi varmaan olisi ettei antaisi lahjoja ollenkaan, kun on niin iso riski ettei lahja tyydytä saajaansa. Jos taas lahjan antaja tuntee lahjan saajan hyvin, niin on todennäköisempää että lahjakin on mieluinen. Siinä tapauksessa taas itse tehty huivi tai yrttipurkki voi olla juuri passeli, ei yhtään sen huonompi kuin joku käytetty jumppapallo.