Hei vl-äidit jotka olette synnyttäneet sektiolla!!

Ollaan paljon juteltu ja mietitty asiaa, ja tultu siihen tulokseen että ei ole oikein käyttää ehkäisyä.



Sitäpaitsi se riippuu lääkäristä mitä ne sanoo, esim. siskolleni, joka sai lapsensa " lestadiolaispaikkakunnalla" , ei koskaan sanottu että niin ja niin pitkään aikaan ei saisi tulla raskaaksi tai että joku tietty määrä saisi lapsia hankkia. Sanottiin vaan että täytyy katsoa raskaus kerrallaan.

Minä synnytin ensimmäisen sektiolla, eikä lääkäri puhunut mitään, että pitäisi mennä aikaa ennen kuin seuraavaa. Lääkäreissä on tosiaan eroja. Minulla ei tullut itsellä mieleenkään tuo ehkäisyjuttu, eikä se minustakaan ole oikein.



Aloin odottamaan toista, kun ensimmäinen oli puolivuotias ja raskaus meni todella hyvin. Toinen synnytys jopa käynnistettiin viikoilla 38+4, koska ensimmäinen lapsi oli lähes 5kg. Olen vaan kuullut, ettei sektion jälkeen suositella käynnistystä, koska synnytys voi olla raju ja haava revetä, mutta lääkäri taas sanoi, ettei sellainen ole mahdollista!

Suurin osa lääkäreistä on sitä mieltä että sektiosta pitää mennä vähintään puolivuotta ja jos on ollut ongelmia (vuoto, tulehdus, ym) vielä pidempään ennen uutta raskautta.



Asiaa voidaan vähätellä mutta riski kohdun repeämiseen on todelline ja vasta puolen vuoden päästä arpi saavuttaa lopulisen " vetolujuutensa" .



Osassa sektioperheitä eletään selibaatissa osa käyttää ehkäisyä (puhutaanpa täällä sitten mitä tahansa) ja osa luotaa siihen ettei raskaus ala enne puolta vuotta. Onko selibaatti sitten yhtään enemmän oiken tai väärin kun muutkaan vaihtoehdot?



Lääkärit ovat tässä asiassa vakavissaan mutta eivät voi valita potilaan puolseta.



Itse olen sitä mieltä että asianmukainen sairauden/terveydenhoito on sitä että kunnioitetaan lääkärin mielipidetä asiassa kun asiassa. Eli jos lääkäri on sitä mieltä että raskaus uhkaa äidin henkeä ja terveyttä seuraavan puolen vuoden ajan niin mielestäni tätä mielipidettä olisi myös syytä kunnioitaa.Niinkuin myös sitä jos lääkäri sanoo ettei kohtu kestä uutta raskautta. (Tässä tilanteessahan tehdään sterilisaatio)

Aikaisemmin olin ehdottomasti vastaan, nyt en enää tiedä.



Olen kohta menossa kolmanteen sektioon, eikä ekasta ole vielä aikaa edes kahta vuotta. Tämän nykyisen raskauden loppuaika on ollut todella kipeä/vaikea ja kohdun repeämisriski on varmasti ihan todellinen.



Tuolla synnytyspuolella onkin vasta ollut ketju kohdun repeämisestä ja kokemuksia siitä kyllä on ollut.



Mielestäni tämä on asia, mistä pitää keskustella lääkärin kanssa. Tähän asti minulle on sanottu, että ei ole haittaa vaikka tulen heti raskaaksi. Nyt en enää ole ollenkaan varma, että lääkäri olisi vielä sitä mieltä.



Minä olen menossa suunniteltuun sektioon ja aijon jutella lääkärin kanssa asiasta jo leikkausta edellisenä päivänä, että lääkäri sitten kiinnittäisi huomiota kohdun kuntoon ja antaisi myös siitä meille kunnon selvityksen.



Kun aloin tätä vauvaa odottamaan, oli minulla vielä edellinen sektiohaava auki ja sen vuoksi olin antibiottikuurilla ym. Tämän suoksi koko raskausaika on ollut melko huolen täyttämä.



Minua ainakin mietityttää, että onko tämä enää ihan tarkoituksenmukaista. Vähän aikaa sitten oli Päivämiehessä juttu, missä luki että kaikki asiat, millä pyritään estämään uusi raskaus on samanlainen synti. Eli selibaatti raskauden ehkäisemistarkoituksena on yhtä paljon syntiä kuin lääketieteellinen ehkäisy. Välillä minä olen jopa ajatellut että minun on pakko imettää, että se toimisi ehkäisynä, mutta sekin on ihan yhtä väärin, jos nään imetyksen pakkona vain ehkäisyn takia.



Meille tämä on ollut asia, mistä ei olla voitu puhua oikeen kenenkään kanssa. Onko teillä puolisoina sama käsitys/mielipide asiasta ja jutteletteko te tästä?

Minä kuitenkin näkisin ehkäisyn vääränä, jos kyseessä on vain yksi yksittäinen sektio. Mielestäni sillon ei vielä ole kyse terveysongelmasta.



Näin monen sektion jälkeen kuitenkin itse otan huomioon myös sen, että jos kohtuni ehtisi vähän parantua, se kestäisi vielä useamman sektion. Vaikka eihän tätä perhesuunnittelua pitäisi tehdä suuntaan eikä toiseen.. Onko tämä kuitenkin sitä?



Kyllä minua ainakin alkaa pelottaa, että hengelläni leikin jos en lääkäriä kuuntele.Ottaisinhan syöpäänkin hoidon vastaan.



Onko kellään tietoa, saako vakavan kohdunlaskeuman korjausleikkauksen jälkeen tulla heti raskaaksi?

Luin tuolta toisesta ketjusta että vauvasi leikattiin suuren koon vuoksi. Onko tämä siis teidän eka lapsi?



Teitä varmaan jo mietityttää mahd. seuraavat synnytykset. Aika rankkoja ajatuksia näin perheen perustamisen alkuun..



nauti nyt kuitenkin suloisesta pikku nyytistäsi, äläkä murehdi turhaan :)

Kaverini synnytti 6 sektiolla. (ei vl).



Jo neljännen ja viidennen aikaan oli kyse siitä sterilisoitaisiinko hänet. Lääkärit pelkäsivät että ei pysty enään kantamaan lasta - joten minkätakia tulla raskaaksi.



Lopputulos oli se että 6 lapsen aikaan hänelle jouduttiin tehdä kohdunpoisto. Oli 3 päivää teho osastolla ja vähältä piti.

Nyt hänellä on 6 tervettä lasta ja kaikki on hyvin.



Ei naista ole suunniteltu veistä varten joten se kuinka monta pystyy sektiolla synnyttää on tapauskohtainen asia.

Totta, että tämä asia mietityttää aivan varmasti, kun se omalle kohdalle tulee. Mielestäni tämäkin on asia, josta kyllä voi puhua ihan irl eikä vain netin keskustelupalstalla - ja nimenomaan itse olen kokenut niin, että myös asia, jossa pätee se " vanhat nuorten tukena" , josta myös aina seuroissa puhutaan. Lääketiede ei ole uusi asia, lasten saaminen ei ole uusi asia, eikä lapsirajoitusasia ole uusi asia.. nämä ovat mietityttäneet monia perheitä 1970-luvulla, 1980-luvulla, 1990-luvulla ja nyt. Silloin 1970- ja 1980-luvulla ne mietityttivät meidän vanhempiamme ja heidän ikätovereitaan, nyt ne samat asiat mietityttävät meitä. Ei todellakaan ole niin, että tässä(kään) asiassa " aika on nyt toinen" , ihan samoja taisteluita on käyty silloinkin! Tiedän, että jotkut puhuvat näistä asioista myös uskovaisten lääkäreiden kanssa, ja myös niin, että soittavat vaikka toiselle puolen Suomea jollekin lääkärille, vaikkeivät henkilökohtaisesti mitään tuttuja olisikaan. Jämsän opistolla viime keväänä yksi lääkäri kertoi olleensa kutsuttuna alustamassa " vl-nettiäitien" tapaamisella - tämä lääkäri kertoi, että keskustelu oli vilkasta myös irl-tapaamisella eikä vain netissä ;)

Toisaalta, jos haluaa pohtia, voi pohtia myös sitä, olisimmeko me hengissä edes ensimmäisen sektion jälkeen, jos lääketiede ei olisi keksinyt koko sektiota.

Ehkä tässä on sekin, että nuorilla äideillä saattaa olla ajatus, että " ette te vanhat" , tai " silloin oli silloin teidän nuoruudessa, aika on muuttunut" .



Tämähän on harha. Itse asiassa, aika on muuttunut, mutta parempaan suuntaan. 70-luvulla lääkärien suusta olivat tutut kommentit, " lastenteko saa nyt loppua" , ja pilkallisesti " vieläkö niitä lapsia tehdään" tai " tänne ei ole enää tulemista" viidennen lapsen jälkeen. Silloin piti omaa vakaumusta peitellä, ei lääkärille uskaltanut puhua väsymyksestä, koska siitä seurasi saarna lastenteon lopettamisesta jne. Tänä päivänä tälläiset lääkärit ja hoitohenkilöt ovat harvinaisuuksia. Lääkäri sektion jälkeen: " heti kun vaan siltä alkaa tuntua!" .



Jokaisellahan on vakaumuksensa. Ei se ole mikään ulkoinen asia, joka puetaan viikonlopuiksi päälle. Toiset uskovat rahaan, toinen vannoo rakkauden nimeen, kuka mihinkin. Kaikkihan menee kuten on tarkoitettu. Ennen oli ennen- ennen 1900-lukua ei sektiota tunnettu, ja ne muutamat tapaukset päättyivät aina onnettomasti. Jos lapsi ei tullut ulos, niin yleensä äiti ja lapsi kuolivat. Eli, niin kuin on tarkoitettu. Tänä päivänä lääketieteeseen on annettu sen verran viisautta, että sektiossa on riskinsä, mutta suurin osa on ongelmattomia.



Jos asiaa taas katsoo tilastollisesti, niin kuinkahan montaa sektiota seuraavasta raskaudesta seuraa kohdunrepeämä?



vl-äidit, ehkäpä tämä on väärä foorumi pohtia asiaa. Ja muutkin äidit, vähentäkää netin lukemista, tieto ei vain lisää tuskaa, vaan se lisää disinformaation lisäämää ahdistusta. (Kuinka moni onnistuneen sektion kokenut hehkuttaa täällä, miten sektio onnistui hyvin??) Kyse ei ole siitä, että " jääkää vl-äidit ja muutkin äidit pimentoon" vaan " jos luet täältä kauhukertomuksia kohdunrepeämistä ja kuudennen asteen repeämistä, sinun pitäisi lukea suhteessa onnistuneista synnytyksistä ja raskauksista" . Eli, jos 5 % raskauksista päättyisi repeäviin kohtuihin, niin silloin sinun pitäisi lukea viittä kauhukertomusta vastaan 95 onnistunutta. Näin saisit asiasta oikean kuvan. Mutta- missä siis nämä 95?



Kristityt ja ei-kristityt, lukekaapa muutaman tuhannen vuoden takaa filosofinen teos " Saarnaajan kirja" , se löytyy Raamatusta. Lukekaa se vaikka filosofisena tutkielmana. Sieltä välittyy kuva, " aika muuttuu, mutta ihminen ei muutu" . Nuoret väheksyvät vanhempiaan, heillä on illuusio siitä, että " aika on nyt eri" .



Saman ohjeen kirjoitan kaikille, niin vl-äideille kuin myös kaikille äideille. Kysykää vanhemmilta, heillä on kokemusta. Älkää ottako nettiä vertaisryhmäksi, koska täällä kuva vääristyy- koska lööpeissä lukisi, " Nokian YT-neuvotteluissa päätettiin palkata 10 työntekijää lisää!" ? Miksi asioista ei voisi kysyä ja puhua? Jos joku sanoo pahasti, " tuo on vähän nolo aihe" - niin kysy joltain toiselta. Jos omat vanhemmat eivät ole se luottohenkilö, niin kysy joltain, jolla on muutama lapsi, kysy isovanhemmilta... ja juttele myös muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Irl.

...ja juttele myös muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Irl.

Minun tuttavapiirissä ei ainakaan ole muita samassa tilanteessa olevia, kenen kanssa asiasta juttelisi. Myöskään useamman vanhemmat/isovanhemmat eivät ole joutuneet ajattelemaan asiaa tällaisesta näkökulmasta, jos asia ei ole tullut aikaisemmin vastaan.



Ja jostain syystä vanhemmat eivät myöskään itse ota asiaa puheeksi, vaikka tietävät tilanteen.



Mutta se on tosi että täältä netistä saa monesti ihan liikaa sitä turhaa tietoa, mutta usein myös hyödyllistä/helpottava. Itse olen kuitenkin välillä tietoisesti vähentänyt tällä palstalla pyörimistä.

että keskustelun aloitus on monesti vaikeaa. Jos vain rohkaistuisi avaamaan suunsa, joku ehkä osaisi sitten vinkata että kenen kanssa voisi asioista puhua.

Me olemme olleet leireillä - ne ja aviopuolisokurssit esim. opistoilla ovat myös hyviä, voin lämpimästi suositella! Monet ovat saaneet sukulaisilta lahjakorttina esim. joululahjaksi leirimaksut ja myös lastenhoidon, että pääsevät lähtemään.

Useinkaan ei ole mahdollista löytää monestakaan syystä vertaistukea. Minulla on kyllä sellainen tuntuma tästä asiasta että tästä ei puhuta ja piste. Eikä tämä asia ole yksin sektio-äitejä koskeva asia vaan koskettaa kaikkia niitä joilta lääkäri syystä tai toisesta kieltää raskaaksi tulemisen. Eikä lääkäri sitä tänä päivänä turhaan tee.



Raskaus voi monestakin eri syystä vaarantaa niin äidin kuin tulevan lapsen hengen ja terveyden. Ja nämä asiat voivat olla pysyviä tai poistuvia tiloja. Ja itse olen sitä mieltä että tässä asiassa tulee kunnioittaa lääkärin mielipidettä.



Silloin kun on kyse osata asianmukaista sairauden/terveyden hoitoa niin asiassa ei pitäisi ola mitään ongelmaa. Hormooni toiminta on iso osa naista joka vaikuttaa ihan kaikeen. Jos hormoonitoiminta ei pelaa niinkuin pitäisi tai on muuta ongelmaa esim. endoa niin kukaan lääkäri ei lähde sille linjalle että poistetaan kohtu vaan tasan tarkkaan hoitokäytäntö on se että ensin syödään e-pillereitä (hormoonilääkitys) ja sitten poltetaan pesäkeet. Näin usen säästytään radikaalitoimenpiteiltä. Joihin ei mielellään lähdetä.



Runsaat kuukautiset on yksi joskus elämää suurestikkin haitaava tekijä. Erittäin kivuliaat kuukautiset on yksi (aina ei löydy asinmukaista ja sopivaa kipulääkitystä). Kuukautishäiriöt, voivat olla niin mielialaan kuin koko kehoon radikaalisti vaikuttavia asioita. Vaikea virtsatietulehduskierre ym.



Sitten on joukko muita sairauksia kuten sydänpuolen ongelmia joissa raskaus on vaarallinen monestakin syystä. Yki tärkeimmistä syistä lienee sekä rasitus että myös se että kaikki sydänlääkeet ovat vaarallisia sikiölle toiset enemmän ja toiset vähemmän ja tiedossa voi olla ettei lääkitykellä päästä tilaan jossa raskaus olisi turvallinen molemmille osapuolille.



Ne jotka eivät asioitten kanssa kamppaile eivät voi tietää kuinka vaikeita asioita nämä voivat naisen terveyden kannalta olla. E-pilerit ovat lääkeitä (hormoonilääkkeitä) siinä kun buranakin ja jos ne katsotaan asianmukaiseksi sairauden hoidoksi niin söisin ne siinä kun antibiotitkin. Vl-vakaumus ei voi olla esteenä asianmukaiseen sairauden hoitoon ja mielestäni myös tämä asia tuotiin selkeästi esille päivämiehen kirjoituksessa.

Se on sitten eri asia, milloin on kyse sairauden hoidosta ja siitä voi vaan päättää lääkäri. Onko tästä kuitenkaan kyse ensinmäisen sektion kohdalla? Ainakaan itselle ei ensinmäisen sektion jälkeen ehkäisy olisi tullut mieleenkään vaikka lääkäri suositteli (ei käsky tai kielto) sitä puolen vuoden taukoa.



Minä siis näkisin niin, että ensinmäisen sektion jälkeen ei vielä ole todellinen terveysriski tulla vaikka heti raskaaksi. Olenhan itsekkin tullut ihan heti, samoin vielä toisen ja nyt saa nähdä. Ehkäisyä en siis ole voinut hyväksyä siksi, että vielä edellisessä sektiossa kohtuni todettiin hyväkuntoiseksi ja normaaliksi.



minusta vaan tuntuu, että lääkärit suosittelee isompia ikäeroja synnytystavasta riippumatta, että äiti ehtisi toipua ja jaksaisi paremmin. Kyllähän ne lääkärit ymmärtää että lapsi/vuosi ei voi olla kenellekkään helppoa. Eli on kuitenkin hyvä suhtautua lääkärin sanomiseen kriittisesti, minkä vuoksi lääkäri ehkäisystä puhuu.

Itsekin luin sen Päivämiehen kirjoituksen, ja edelleen jää pohdinnan varaa. Ei siinäkään, niinkuin ei yleensäkään, lueteltu mikä on missäkin tilanteessa oikein ja mikä on väärin. Miten sitten tulkitsee lukemaansa, sitäkin voi tulkita suuntaan ja toiseen - miten haluaa lukemansa nähdä. Mieleeni tulee spekulaatio: " Sanoiko Jumala todella niin?" , joka on niin hirveän lähellä silloin, kun hakee väärälle teolleen luvallisuutta. Toinen, mikä tulee mieleeni on hakea hengenheimolaisia silloin, kun itsekin tietää, että joku asia on väärin. Ikäänkuin se silloin olisi vähemmän väärin.

Mutta pohdiskelevalla linjalla olen edelleen. Tottakai sairaudet pitää hoitaa, mutta missä on kyse sairaudenhoidosta ja missä jostain muusta? Edelleen olen sitä mieltä, että kannattaa jutella niiden vanhempien ihmisten ja myös vl-lääkäreiden kanssa, jotka varmasti ovat joutuneet pohtimaan asioita monelta kantilta.

Näitä VL-lääkäreitä vaan en satu yhtään tuntemaan, eikä ainakaan minulla ole mitään tietoa keneltä lähtisin kysymään asiasta! Ja sitten jos soittaisin jollekin ihan vieraalle (onko niistä jossain joku lista??) VL-lääkärille, niin osaisiko se nyt linjoja pitkin tehdä juuri minun kohdallani päätöksen onko kyse sairaudesta, kun juuri se lääkäri ei ole mahaani kurkistanut ja kohtuani nähnyt.'



Eli kyllähän he varmaan osaisivat sanoa, jos olisivat sitä mieltä, että ei missään tapauksessa ole oikein, mutta kyllä minä taas luulen että juuri oma lääkäri on paras määrittelemään, milloin ehkäisy on aivan välttämätöntä.



Jos lääkäri toteaa vaikka syövän, niin ei kukaan muu lääkäri voi vaan puhelun perusteella sanoa onko se nyt tarpeeksi vakava jne.

siitä milloin on kyse sairauden hoidota ja millon ei.



Lääkärihän on se joka joutuu lääkityksestäkin päättämään. Täällä vaan annetaan ymmärtää niin ettei e-pilleritä voi tai saa syödä missään tilanteessa ja kuitenkin ne on monen eri sairauden hoidossa ensimmäinen lääkitys ja toissijaisesti harkitaan lekikkaus tai muuta hoitoa. Ja niitä määrätään ja niitä käytetään vl-naisten sairauksien hoidossa tänään ja niitä on käytetty myös jatkossa käytetään sairauksien hoidossa.



Itsekkin olen tätä joutunut rypäleraskaus epäilyn takia miettimään ja silloin olisi vaihtoehdot olleet vuosi e-pilleritä tai kohdun poisto. Ja itse olisin syänyt vuoden pillereitä siinä toivossa ettei kohtua olis tarvinnut poistaa. Ja mielestäni siinä on nimen omaan kyse sairauden hoidosta. Tästäkin on keskusteltu täällä jossain vaiheessa. Ja kyllä esille tuli selkeästi se että lääkärien mielipiteet vaihtelee tässä asiassa mutta sekin riippui paljon siitä tilanteesta mistä potilaan kohdalla oli lähdetty eli kuinka nopeasti hormooni pitoisuudet tasoittui ym. Eli koska olisi voitu varmuudella sanoa että potilas on parantunut rypäleraskaudesta. Tätä asiaa ei voi sano kukaan muu kuin hoitava lääkäri.



Ja näin on minun mielestä myös muissa asioissa. Potilaan kokonaistilanne on se mikä ratkaisee sen onko raskaus vaarallinen äidille vai ei.



Mitä lääkäreiltä olen asiasta omalle kohdalle kuullut niin suositus on suositus ja se näin myös ilmaistaan. Kielto on kielto ja siinä ei kyllä jää arpomisen varaa.

Ei tietenkään kukaan lääkäri puhelimessa tee mitään hoitopäätöksiä, en sitä tarkoittanutkaan. Lähinnä mainitsin asiasta siksi, että he ovat varmasti joutuneet pohtimaan monia asioita monesta näkökulmasta, ja ehkä mielessäni oli turhienkin murheitten ja huolenaiheiden häventäminen. Itselleni on joskus käynyt niin,että en ole tajunnut murehtia mitään, ja kun sitten esim. täältä keskustelupalstoilta olen juttuja lukenut, olen ollut ihan häsässä.. Voisin tässä viitata yhteen kirjoitukseen tässä ketjussa, nimimerkkiä en muista - niistä ikävistä kokemuksista suhteessa onnistuneisiin hän puhui. Suhteellisuudentajua on taas saanut, kun on puhunut jonkun kanssa.

Tuosta ehkäisyasiasta olen samaa mieltä kuin ksii ja carol (?). Ja kun Juksu sanoi, ettei niistä asioista puhuta, niin minun kokemukseni on, että puhutaan - toki pienemmissä ympyröissä useinkin,esim juuri niillä kursseilla ja leireillä (tai sitten olen vain sattunut sellaisiin keskusteluihin osallistumaan). En itsekään lähtisi esim. srk-päivillä asiasta puheenvuoroa käyttämään, sen verran jännittää ison porukan keskellä suutaan avata asiasta kuin asiasta :)

vaikka olenkin asiaa pohtinut paljon laajemmin.

En lukenut ihan koko viestiketjua, mutta haluan huomauttaa, että oma äitini sai aikanaan useita lääkärinlausuntoja, ettei hän voi enää koskaan saada tervettä lasta, niin että säilyisi itse hengissä. (On kyseessä normaali synnytys, ei sektio) Noh, joka tapauksessa synnyin perheemme neljäntenätoista terveenä lapsena 45-vuotiaalle äidille ja molemmat voimme hyvin niin raskausaikana kuin synnytyksen jälkeen.

Lääkärin kannalta on hänen paljon parempi määrittää uusi raskaus (hengen)vaaralliseksi liian varhaisessa vaiheessa kuin liian myöhään.