Lue keskustelun säännöt.
Oon maailman paskin äiti, oikeasti, paha olla ja puran sen lapseen!
12.12.2012 |
Mulla on oikesti tosi ihana 10 kk vanha lapsonen. Jotain vaihetta (hammasvaihe, vain syli kelpaa - vaihe, vierastusvaihe, you name it!) on ollut meneillään jo monta kuukautta ja alan olla tosi poikki. Joo-o, mulla on vain yksi lapsi ja oon ihan poikki.
Mä oon aina ollut ihminen joka kestää hyvin vähän meteliä, jos homma ei suju niinku mä haluaisin niin hermostun. Pahasti. Joo ei kuulosta hyvältä lähtökohdalta mutta kaikki sano mulle ennen lapsen syntymää että sitä kärsivällisyyttä oppii. Ja olenhan minä oppinut mutta pinna palaa välillä kunnolla.
Mun on hyvin vaikea keksiä miten mä tätä juttua kirjottaisin että ymmärtäisitte ja (toivottavasti) etten ainakaan pahasti lyttäisi!
Otan esimerkiksi siis eilisen. Oltiin sovittu kaverin kanssa että lähdetään käymään kerhossa hänen ja hänen puolitoistavuotiaan kanssa. Mun muksu heräs ihanteelliseen aikaan 1,5 h ennen lähtöä, kerettäis hoitamaan aamutoimet + lapsi ei ois liian väsynyt kerhossa kun on nukkunut sen verran pitkään. No aamupalaa ei syönyt, rimpuili vain syöttötuolissa. Mulle on päähän pinttynyt joku Supernannyn ohje että mitään muuta ruokaa ei tarjota sen ruuan tilalle mistä lapsi kieltäytyy.
Eli jatkoin puuron tyrkyttämistä, lapsi huutaa jo naama punasena ja lievästi hysteerisenä. En halua antaa periksi tuolle pienelle lapselle, hänhän ei minua pompota! Lapsen isä jo vieressä sanoo että anna vaikka velliä tai keksiä. (MINÄKÖ, LUOVUTTAISIN TÄMÄN TAISTELUN, EN IKINÄ!!!!!)
Tämäkin juontaa juurensa siihen aikaan kun mulla ei ollu omaa lasta ja kaverini syötti omalle lapselleen (silloin siis yli vuoden vanhaa) vanukkaita ja jäätelöä sanoen; kuhan se jotain syö...... ja tottakai ajattelin että mun lapsi ei kyllä tuolla tavalla määrää mitä syö. :s Voi voi kuinka väärässä olinkaan.
No homma meni sit aamulla siihen että miehen oli pakko lähteä töihin, mä poistuin keittiöstä ajatellen "ihan sama vaikka tippuu syöttötuolista" ja jätin siis kirkuvan lapsen sinne istumaan että sain hieman koottua itseäni olohuoneessa. Laskin siis kymmeneen samalla kun tein kyykkyjä että rauhottuisin. Palasinkin sitten keittiöön suht rauhallisena hysteerisesti huutavan lapsen luo, nappasin sen syliin ja lähdettiin sitten kerhoon tyhjällä mahalla. (okei söi se pari lusikallista puuroa) Olin siis pitkittänyt sitä aamupalaakin jo tunnilla että kerkeis nälkä tulemaan, ei ilmeisesti tarpeeksi?)
Kerhossa sai sit maidot ja välipalat (rahkaa) ja söi hyvin.
Kotona oli myöhäistä lounasta tarjolla ja sama show jatkui, tällä kertaa mä niiin halusin lyödä sitä lasta!!!!!!!!!!!!!Purin oikeasti omaan käteeni niin että veri tulvahti suuhun, kun mua vitutti suunnattomasti se että toinen ei syö ja huutaa vaan!!! Kannoin välillä lapsen pois keittiöstä ja kokeilin puolen tunnin päästä uudestaan mutta lapsi alkoi kiljumaan jo pelkästään kun näki syöttiksen.
Mä en ois edes halunnut lähteä sinne kerhoon sellasen aamushown jälkeen mutta kun olen jo tosi monesti tämän(kin) kaverin kohdalla perunut menon koska mua ei enää kiinnosta muut täydelliset äidit joiden lapset ei ikinä (niitten sanojen mukaan siis!) saa vastaavanlaisia kohtauksia. Mulla ei ole siis mitään vertaistukea tähän lapseen joka on ihmisten ilmoilla ihana ja aurinkoinen ja kotona mä tunnen olevani ihan vitun yksin kamalan lapsen kanssa. (tai jos näen pientäkin merkkiä alkavasta huutokonsertista pakkaan kamani ja häivyn)
Ja siis tosiaan mulla ei (erittäin sosiaalisen syksyn jälkeen) ole ollut kauheasti intoa nähdä ketään ihmistä lasten kanssa tai ilman kun tuntuu olo kamalan epäonnistuneelta, millanen ihminen oikeasti haluaa lyödä lastansa?!?!
Miehelle sanoin eilen illalla että jos mä olen seuraava äiti joka lapsensa tappaa kukaan ei oikeasti ikinä musta sitä uskoisi koska päällisin puolin meillä kaikki on tosi hyvin ja jos sanon sanallakaan että kotona lapsi kiukkuaa ja näyttää temperamenttinsa, ei kukaan usko. Paitsi naapurin nuori äiti jonka kanssa välillä kahvitellaan, on monesti kuullut kuinka hysteeristä (ja kovaa!) lapseni itku on.
Ja nyt tämä vaihe että ei tykkäää olla lattialla, jos olen laskemassa lapsen käsistäni ihan vaan laittaakseni ruokaa lapsi vetää selkä kaarella itsensä minua kohti ja rimpuilee ja huutaa ja jää siihen makaamaan ja ulisemaan... tämäkin on se vaihe kun tekis mieli hypätä parvekkeelta alas että saisin hetken rauhaa.
Rakastan kyllä lastani suunnattomasti, siitä ei ole kyse!! :'( Miehen apu on sitä että se antaa sille lapselle keksiä ja sellaista mitä lapsi varmasti syö. Onko se sitten väärin, takokaa mun päähän että se lapsi ei kuole jos se syö keksin tai kymmenenkin päivässä kun tuo normaali ruoka ei nyt tunnu vaan uppoavan?
Mitään tukea en saa mistään lastenhoitoon, jos käyn joskus kaupungilla yksin tms. on aina mies kotona ja mulle tulee jo tunnin jälkeen huono omatunto ja lampsin kotiin. Ehkä just siksi koska tiedän kuinka rankkaa ton lapsen kanssa on olla yksin kotona jos se saa taas kiukkukohtauksen.
Niin ja aiemmin on ollut kova syömään ja puuro, liha- ja kasvissoseet on ollut suurta herkkua mutta nyt ruoka ei vaan maistu... Maitoa syö vielä hyvin ja kaikki sormisyötävä on hauskaa.
Pakko vielä tähän loppuun sanoa että lastani en ole ikinä lyönyt vaikka ehkä saattoi saada sellaisen käsityksen, itseäni olen kyllä tosiaan hakannut seinään ja purrut käteeni. Yritän aina laseka kymmeneen kun huuto alkaa...
Kommentit (31)
mutta imetätkö enää lastasi?
Minä rauhoitin lapseni aina imettämällä. Hiljeni sillä sekunnilla.
Mitään ongelmaa ei myöskään tullut kun lopetin imettämisen noin 13 kk vaiheilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pieni kipuilee hampaita eikä lämmin ruoka maistu. Nyt teet niin että tarjoat joka kerta kunnon ruokaa tai puuroa mutta jos ei mene niin et polta pinnaa vaan tarjoat jotain muuta. kyllä se taas rupeaa syömään (et tarjoa herkkuja mutta edes sitä rahkaa tai jugurttia tms.) Mä muistan kun meillä tuli tuo kausi, rupesin jo etukäteen stressaamaan niitä ruokailutilanteita itse ja lapsi vaistosi sen ja huusi jo valmiiksi.. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja taoin päähäni että ei se siihen kuole jos ei syö.. Rauhoitin ruokahetken, tein siitä tilanteesta taas kivan enkä pakkosyöttö tilannetta niin kyllä se ruoka taas rupesi maistumaan kun hampaat eivät vaivanneet :) Jaksamisia sulle !!
jaksoja tulee aika monille. Meillä on ollut tuttavapiirin mammoilla juuri noita syömättömyysjuttuja tosi monella huolena. Siis että lapset tietyssä iässä osaa olla tosi hankalia ruuan tai nukkumisen suhteen. SItten tulee uudet ilot ja murheet kun jollakin osa-alueella helpottaa. Meillä on vielä 2,5 v:llä yhtäkkiä hankalia nukkumajaksoja ja tuntuu ettei ole tosikaan kuinka hankalaksi on mennyt.
Tsemppiä sinulle, ne muut ei todellakaan ole niin täydellisiä kuin antaa ymmärtää. Ole itsellesi armollinen. Nuo on hyviä juttuja, että purat kiukkua eri huoneessa. Kerro miehelle selkeästi että olet nyt väsynyt, ota viikonloppuna vaikka makkarissa omaa aikaa, lue kirjaa ja nuku paljon jos et halua kodista poiskaan lähteä! Tarvitset taukoa myös itse.
Mä muuten tiedän niin tuon tunteen kun lapsi et syö ja nuku just sillon kun on menoja, ja pitäis mennä tietyn kaavan mukaan. Ei mene päiväunille ei sitten millään jos tietää että iltapäivällä on joku tärkeämpi ja lapsellekin voimia ottava meno. Ja syöminen.. sillon se ei syö kun olis pakko, eikä ole ruokaa tarjolla enää hetkeen ja täytyis jaksaa. Mistä se johtuu? Ihan kuin aavistaisivat stressin ;D Otetaan vaan rennosti, ei se pulla sillon tällön lounaan korvikkeena tapa jos se ei kerta kaikkiaan muuta syö :D
mitä tahansa annat muutakuin keksiä tai vastaavia herkkuja. Ja oletteko kokeillut että söiskö lapsi "aikuisten" tuolissa istuen??? Ja muista SINÄ OLET HYVÄ ÄITI!!!! Vaikka hermot menisikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se niihin kekseihin ainakaan kuole. Pääasia että saa energiaa, joten parempi keksejä kun ei mitään. Ja ehdottomasti parempi keksejä kuin lyömistä. Kyllä se joskus taas syö normaalisti
jo nää vastaukset sai mut hakemaan tuon lapsen tuolta sängystä huutamasta (uskomatonta miten toi unikin on lyhentynyt 10 tunnista 7 tuntiin / yö) ja istuttiin tuossa rauhassa juomaan pullollinen maitoa. Leikkii nyt tuossa isänsä kanssa lattialla.
Mun pitäis oppia relaamaan ja relaankin mutta kun toinen vaan vänkää vastaa ja huutaa on hyvin vaikea muistaa se että lupas itselleen ottaa rennosti eikä stressata. En ole vielä töihinkään palannut niin pitäis muistaa se että elän nyt vaan tota lasta varten... :/
Nytkin kun muksu leikkii tuossa lattialla kukkuu leikkiä nauraen on se niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihana lapsi ettei toista!! Mutta ans olla kun on puuron tia ruuan aika tai on niin väsynyt että huutaa vaan mutta ei silti käy nukkumaan... -_-
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi siihen keksiin kuole. Voithan vaikka kokeilla, jos kerta sormiruoasta tykkää, että jos suostuu syömään vaikka kurkkua (jääkaappi kylmää, jos hampaita tulossa, voi kiukutella sitäkin), leipää yms. Meillä poika suostui syömään kun hampaita teki juurikin kurkkua, maissinaksuja dipattuna jääkaappi kylmään hedelmäsoseeseen. Hampaita jos tekee, ei ruoka aina välttämättä maistu :) Meillä myös auttoi se, että syötiin aamupala tv:n ääressä, poika keskittyi värikkäisiin lastenhahmoihin ja söi huomaamattaan. Avasi vain suuta ja lappasin pojalle ruokaa suuhun. Kannattaa tuotakin kokeilla, jos teilläkin toimisi :) Meillä tuo poika on ollut suhteellisen helppo aina, mutta on välillä ollut lyhyitä kausia, kun kotona ei ruoka maita ja se sitten rasittaa jo itseäkin. Sitä on sitten yksinhuoltajana oppinut, että välillä voi ottaa ihan rennomminkin. Pääasiahan kuitenkin on, että se oikeasti syö jotain ja juo :)
Mut ehdottomasti suosittelen, että jos hampaita tekee, ostat kurkkua ja annat olla jääkaapissa, leikkaat siitä palan ja tarjoat lapselle. Viileys helpottaa ikenien kutinaa :) Meillä toimi paremmin kurkku kuin ne jääkaapissa pidettävät purulelut! :)
Tsemppiä! Kyllä se siitä, se on kuitenkin vain ohimenevä vaihe, ennen kuin huomaatkaan, lapsesi on kotonakin reipas, iloinen, aurinkoinen lapsi koko ajan ja syö kaiken kiltisti, mitä äiti on sille tehnyt :) Et ole huono äiti, olet aina hillinnyt itsesi! Jatka samaan malliin!
Kertomasi perusteella olet KAIKKEA muuta kuin huono äiti, oikeasti! Ei se, että joskus tuntuu, että haluaisit lyödä lasta, tarkoita sitä että koskaan tulisit sitä tekemään. Sinä tunnistat sen tunteen ja osaat häipyä kuvioista ajoissa ennen sitä. Olen kokenut ihan vastaavanlaisia tunteita, ja ajattelepa vaikka koiranomistajaa, joka sanoo teutaroivan koiransa kanssa että "tekis niin mieli potkasta tota rakkia" - ei se tee siitä huonoa koiranomistajaa, koska se ei potkaise! Tämä vähän vertauskuvana, koska lapsestahan ei saa ikinä edes sanoa, että "tekis mieli potkaista tuota ipanaa"... =D
Sinä olet huolestunut, väsynyt, vastuuntuntoinen, ehkä vähän täydellisyyttä tavoitteleva äiti, et huono äiti. Vissi ero. =) Höllää kuitenkin ihmeessä, ei satunnainen "periksi antaminen" tarkoita, että peli on kokonaan menetetty. Se vaan helpottaa elämää, sitten taas pidät "tiukempaa kuria" kun sulla on aikaa, mutta jos suinkin saat jotain kerhoon lähtöä nopeutettua, niin ei se ole niin vakavaa.
Halaus sinulle, oma lapseni joka myös oli itse hankaluus, on jo 9 ja mitä ihaninta seuraa nyt. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat äitit täällä toisia tsemppaamassa! Elämä meilläkin ollut tuollaista, ja minä täydellisyyttä tavoittelevana äitinä ollu pinna kireellä.. :) Kärsivällisyyden olen oppinut. Lapset 3v ja 1v 4kk.
Haleja multakin!
Sinä pyrit niin vimmatusti "supernannyksi", kuten aamupalataistelusta kerrot. Lopputulos on sitten se, jonka kirjoitat otsikkoon : "Oon maailman paskin äiti".
Jospa tyytyisit olemaan ihan tavallinen äiti. Se helpottaisi kovasti sinun omaa ja perheesi elämää.
Tavallinen äiti tuskin yhtä totaalisesti epäonnistuu kuin sellainen täydellisyyteen pyrkivä, joka ei haluaisi tinkiä mistään.
Eikö sinulle ole kukaan kertonut, että vauvan ruokahalu vaihtelee? Ehkä se liittyy jollakin tavalla kasvun kiihtymiseen ja liikkumiseen, ja siten energiantarpeeseen. Toisinaan syö uskomattomia annoksia, toisinaan taas paastoaa. Tai on ehkä tulossa kipeäksi, ja siksi ei ruoka maistu ja huutaa.
Ei terve lapsi itseään nälkään tapa. Anna olla syömättä äläkä kiusaa turhaan itseäsi ja lasta. Varaudu kuitenkin huomenna tarjoamaan jotain sellaista, jota lapsesi todennäköisesti syö.