Onko terapiakäynti koskaan pahentanut oloasi? Miksi?

Olin nuorena terapiassa nuorisopsykiatrian polilla, ja terapeutti valikoitui sen mukaan, jolle oli silloin tilaa. Hän oli psykoanalyysia erittäin tiukasti soveltava. Oloni vain paheni terapiassa.

Aikuisena sitten mulla todettiin Asperger ja suositeltiin ratkaisukeskeistä terapiaa, joka on auttanut paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vaikutti terapia aina yöuniin. Terapian jälkeisenä yönä unta sai odottaa kauan. Muutenkin koin helpotusta, kun ensin terapiakertojen välit piteni viikosta kahteen ja kun terapia lopulta loppui, niin olin onnellinen. Terapiasta oli mulle kyllä apua ja usein mietin asioita, joita siellä opin, mutta raskasta se oli.

Juuri näin, terapia on onnistunut. Olet oppinut uusia asioita ja koet onnellisuuden tunnetta kun se vihdoin loppuu. Ja Saanko arvata suuntaus oli psykodynaaminen ja maksoit 90e krt vko ja sitten vikan vuoden 90e joka toinen vko kolmen vuoden ajan, mitä Kela maksoi tukea sinun työkyvyn ylläpitämiseen? Oliko niin raskasta että terapia haittoi työssäkäyntiä tai opiskelua?

Suuntaus oli kognitiivinen ja kävin vajaan vuoden. Kela ei tukenut mitään.  Ja terapialla oli vaikutusta opintoihini ja työhön, koska oli sen verran raskasta.

Vallitsevan käsityksen mukaan terapian kuuluukin aluksi pahentaa oloa: paraneminen tapahtuu vaikeuksien voittamisen kautta. Tämä voi saada terapeutin sivuuttamaan haitalliset oireet tai odottamaan, että ne väistyvät. Ilman potilaan ja terapeutin yhteistyötä on turha odottaa tuloksia.

Lähde: https://www.hs.fi/tiede/art-2000008189114.html

Eli terapeutti tekee tilanteista vaikeita ja sinun on tarkoitus voittaa ne terapeutin aiheuttamat vaikeudet.  Jo freud tuumasi, että osa potilaista jää siihen tilaan eivätkä parane.