Lue keskustelun säännöt.
Millainen lapsuus oli sinulla OCD-häiriöstä kärsivillä?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kavereita, ei kiusattu, olin kiltti ja rauhallinen lapsi. Molemmat vanhemmat viettivät paljon aikaa kanssani. Erilaisia pelkoja minulla oli kyllä paljon, ja pidin ne omana tietonani pitkälti. Muistan olleeni melko usein ahdistunut ihan pienistä asioista.
Pintapuolisesti hyvä ja monella tapaa hyvä ,mutta äiti varsinkin oli hyvin ailahtelevainen.koskaan ei tiennyt millä tuulella hän milloinkin oli...
Ahdistava. Kotona tilanne oli vaikea, äiti oli väkivaltainen. Lisäksi mua kiusattiin koulussa monta vuotta. Olin todella ahdistunut jo lapsena ja ensimmäiset pakko-oireet ilmentyivät silloin. Lisäksi perheen taloudellinen tilanne oli huono.
Ystäväni jolla on ocd on kertonut että hän jäi vaille vanhempiensa huolenpitoa jo hyvin varhain (vauvaiässä). Hoitaja oli, mutta ei omat vanhemmat. Kouluaikana pyrki täydellisyyteen, yritti vakuutella olevansa hyvä. Vanhemmat vaativat kymppejä jne. Oireet alkoivat vasta myöhemmin. Nyt hyvin huonossa kunnossa. :((289
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 10:26"]
Ahdistava. Kotona tilanne oli vaikea, äiti oli väkivaltainen. Lisäksi mua kiusattiin koulussa monta vuotta. Olin todella ahdistunut jo lapsena ja ensimmäiset pakko-oireet ilmentyivät silloin. Lisäksi perheen taloudellinen tilanne oli huono.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusattu, kotona ok, vauvaiän hylkäämiskokemus kun vanhemmat öähtivät etelänlomalle. [quote author="Vierailija" time="11.12.2012 klo 07:02"]
[/quote]
Alkoholismia, väkivaltaa, uskonnollisuutta, olin koulussa keskiverto sillä mua vähäteltiin. Kun pääsin kotoa pois, sain pelkkiä kiitettäviä. Olin siis uskonut olevani vähän niin ja näin koulussa. Koulussa kiusattiin ja taisin olla melko outo. Pakko-oireita oli mutta en niistä silloin puhunut eikä niitä kukaan huomannut. Meidän iso perhe oli aika hämillään kun kerroin diagnoosista, sisarukset ja kaikki. Ja varmaan luulivat että höpöttelin vaan. En tiedä uskovatko vieläkään, diagnoosin sain liki 10v sitten.
Joskus oireet on pois, joskus pinnalla. Joskus syön lääkkeitä ja joskus en. Voi kun saisi koulut käytyä läpi, oon hyvä siellä mutta stressitaso nostaa oireet pintaan. Ikävä kierre.
Tuntuu kuin olisin joku hylkiö, luuseri joka ei saa mitään aikaiseksi eikä onnistu missään.
Hyvä, rauhallinen ja rakastava (joskin taloudedllisessti aika vähävarainen) perhe, mutta mua kiusattiin koulussa.