Lue keskustelun säännöt.
G: Mitkä asiat olivat ennen paremmin?
11.12.2012 |
Myynnissä ei ollut niin paljon valmiiksi viipaloituja leipiä ja tuotteissa oli pienemmät pakkauskoot. Kunnallinen hammashoito (ainakin lapsilla) oli laadukkaampaa. Kokoaikaisia ja pysyviä töitä oli enemmän.
Kommentit (35)
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä.
Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla.
Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää.
Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta.
Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.
Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä.
Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.
Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa.
Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.
Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun.
Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.
Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla.
Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen. Sinä olet yksi niistä. Onnea! Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua!
Hyvä 60- ja 70-luku!!
T: 1980 syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joulujuhlassa laulettiin enkeli taivaan ja kevätjuhlassa suvivirsi, eikä kukaan tapellut asiasta.
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä. Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut. Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan. Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää. Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle. Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen. Sinä olet yksi niistä. Onnea! Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua! Hyvä 60- ja 70-luku!!
Nykyajan HUOLI-puhe lisää vain pelkoja ja syrjäyttää. Minne on kadonnut terve järki ja vapaus?
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä.
Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla.
Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää.
Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta.
Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.
Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä.
Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.
Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa.
Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.
Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun.
Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.
Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla.
Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen. Sinä olet yksi niistä. Onnea! Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua!
Hyvä 60- ja 70-luku!!
juotiin kuralätäköstä ja tennispallon näin ensi kertaa täysi ikäisenä.
Sokeri limpsasta ei lihottu kun sitä sai vain erikoistilanteissa ei joka päivä.
Muuten upea lista.
Minusta ennen oli asiat paremmin koska elämässä oli toivoa, tehtaanjohtajille oli kunnia asia pitää huolta työläisistään eikä pääasia ollut mahdollisimman suuri oma rahaläjä.
Meillä maalla ei ollut puutarhaletkuja, juotiin kuralätäköstä ja tennispallon näin ensi kertaa täysi ikäisenä. Sokeri limpsasta ei lihottu kun sitä sai vain erikoistilanteissa ei joka päivä. Muuten upea lista. Minusta ennen oli asiat paremmin koska elämässä oli toivoa, tehtaanjohtajille oli kunnia asia pitää huolta työläisistään eikä pääasia ollut mahdollisimman suuri oma rahaläjä.
Juu, samoja asioita tuli mieleen, kun tuon listan löysin.
Pallot oli vain kumi- tai pesäpalloja (liian kovia ja kalliita ainakin ostaa), limsaa sai yleensä vain juhannuksena.
Ja tuohon viimeiseen lauseeseen yhdyn täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli etupäässä vain suomalaisia oppilaita ja oli vähemmän muualta tulleita taloudellisesti tuettavia.
suomalaisia lapsia, jotka saivat esimerkiksi vaateavistuskupongin koulusta. Se oli joillekin aika häpeä. Töitä ei ollut, kokonaiset kylät muuttivat Ruotsiin, kulkutauteihin kuoli paljon enemmän ihmisiä, myös synnytyksiin. Keskosia ei hoidettu. Syöpään kuoli melkein aina, myös aivoverenvuotoihin ja sydänkohtauksiin. Ainoa asia mikä oli paremmin, oli se että ihmiset eivät olleet ylipainoisia.
Myynnissä ei ollut niin paljon valmiiksi viipaloituja leipiä ja tuotteissa oli pienemmät pakkauskoot. Kunnallinen hammashoito (ainakin lapsilla) oli laadukkaampaa. Kokoaikaisia ja pysyviä töitä oli enemmän.
ap taitaa puhua 1980-luvusta.
Silloin tämä piti paikkansa - ehkä.
30 vuotta siitä aikaisemmin - no myynnissä ei ollut juuri minkäänlaista leipää ja pakkauskokoja ei ollut kun ei ollut pakkauksiakaan - paitsi ehkä tynnyreitä. Kunnallinen hammashoito koostu mätivien hampaiden poisvetämisestä ja kokoaikaisia tai pysyviä töitä ei ollut olemassakaan, vaan ne olivat lähes kaikki kausiluonteisia ja vaikka työttömyys siinä sotakorvausvaiheessa olikin väliaikaisesti aika minimissä, "tokeroteistä" ja pakkosiirtotyömaista oli vankat kokemukset. Noihin aikoihin nähden on sentään hyvä, että vaikka kaikille ei nykyäänkään riitä töitä, ihmisten ei ole pakko jättää perheitään ja muuttaa parakkeihin pakkotöihin saadakseen lapsille ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä. Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut. Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan. Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää. Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle. Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen. Sinä olet yksi niistä. Onnea! Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua! Hyvä 60- ja 70-luku!!
Mutta pari yksityiskohtaa on pakko korjata: Miten niin ei ollut Nintendoa eikä kotitietokonetta? Kyllä meillä ainakin oli molemmat 1980-luvulla, ja niin oli melkein kaikilla kavereillakin.
Mies -77
500 v sitten? 100 v sitten? 50 v sitten? 20 v sitten? Riippuu ihan aikaskaalasta mitkä asiat - jos mitkään - olivat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen avattiin ovi jos ovikello soi :D
Okei, on periaatteessa mahdollista, että oven takana odottaa raivotautinen sarjamurhaaja, joka haluaa paloitella juuri sinun perheesi, mutta 99,9% ovikellonsoittajista on suht harmittomia - tai jopa positiivisia yllätyksiä!
Suhteellisuudentaju on kadonnut tässäkin asiassa. Vähän sama kuin se, että jokaista pikkulapsille juttelevaa miestä epäillään nykyään pedofiiliksi.
70-luvulla monet Suomen joet oli kaameassa kunnossa, niihin laskettiin paskaa.
tähän ketjuun olisi pitänyt laittaa ikämaininta, minä 70-luvun lapsi en pidä lapsuuttani superkultaisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko ajan lukossa. Ei ollut sitä vaaraa, että sarjamurhaaja iskee.
Ja täällä on ammoisina aikoina tapahtunut kaikenlaista kamalaa
Joku renki teurasti talonväen kirveellä, Nurmijärvellä riehui kuulu rosvojengi jne
Koskas Suomessa on viimeksi sarjamurhaaja iskenyt?
koko ajan lukossa. Ei ollut sitä vaaraa, että sarjamurhaaja iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kekkonen piti Kokoomuksen ulkona hallituksesta.
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä.
Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla.
Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää.
Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta.
Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.
Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä.
Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.
Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa.
Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.
Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun.
Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle.
Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla.
Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen. Sinä olet yksi niistä. Onnea! Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua!
Hyvä 60- ja 70-luku!!