onko nämä suhteen lopun enteitä?
arki maistuu puulta,toista ei enää juurikaan ikävöi vaan haluaa ehkä mennä enemmän yksin/kaverien kanssa. Kaikki mitä toinen sanoo poikkipuolisesti otetaan mielessään raskaasti:"miksi minä kuuntelen tälläistä,enkö ansaitsisi parempaa" vaikka toinen ei sanoisi edes pahasti. Muistelee vanhoja kaunoja (jotka on kyllä anteeksi annettu) Haaveilee elämästä yksin. Onko joku tällaisten tuntemusten jälkeen löytänyt kipinää vielä suhteeseensa vai päättyykö eroon?
Kommentit (8)
Mutta sehän on ihan teistä itsestänne kiinni, teettekö suhteen arkipäiväistymisestä lopun vai asian josta pääsette yhdessä yli. Olette vapaita tekemään kummin vain. Voi lähteä tai jäädä. Kukaan ei pysty sanomaan kummin päin tekemällä olet lopulta onnellisempi, sehän se elämässä vaikeaa on.
joka eroa miettii,mieheni puhuu jo naimisiin menosta ja lapsista :( tulen särkemään hänen sydämensä jo paljastamalla ajatukseni että haluankin ehkä elää yksin.. :( olen mieheni ensirakkaus, ja hänen perheensäkin tykkää minusta kovasti eivätkä kuulemma koskaan hyväksyisi uutta miniää. miksi hitossa minun pitää tuntea näin,miksen voi vaan rakastaa ja haluta vielä yhteistä tulevaisuutta, toinen sitä ainakin haluaa :(
Muistathan, että kaikki nuo ovat vain ajatuksia, mitä aloituksessa kuvaat. Olet päästänyt päähäsi ajatuksen, että "ansaitsen parempaa, onko tämä sitä mitä minä haluan". Sinähän voit haluta mitä vaan, mutta voitko aina saada sen? En tarkoita, etteikö (parisuhde)onni olisi tavoiteltava asia, vaan tarkoitan, että sinä voit sen saavuttaa tuossakin suhteessa! Et anna niille ajatuksille enempää valtaa, vaan tukahdutat ne toisenlaisille ajatuksille. Ajattelet, mistä puolista miehessä pidät, ajattelet miestä oikeudenmukaisesti, ajattelet, että ei pidä ajatella vanhoja kaunoja, ne on todellakin soviteltu jo.
Ajatuksella on valtava voima, hyvässä ja pahassa. Ei avioliitossakaan varmasti koko ajan HALUTA sitä toista ihmistä, mutta kyse onkin päätöksestä. Päätänkö olla tuon ihmisen kanssa.
Tietysti ero voi olla yksi vaihtoehto, ei muutos aina ole pahasta. Ehkä kypsyttelet mielessäsi juuri nyt sitä, ja jos et mitenkään saa käännettyä "ajatustesi valtamerilaivaa" enää positiivisempaan suuntaan, voi ero todellakin olla paras vaihtoehto.
Ei vaihtamalla parane. Pitää kasvaa aikuiseksi.
Koen itse juuri noin. Kaikki miehessä tuntuu veltolta, pitkästyttävältä ja rasittavalta.
vanha pohojanmaalainen sanonta nuarille pareille:
"lopussa isännän halko seisoo emännä persiissä, ni johan tuvas o rauha maas"
kriisiltä parikymppisellä :/
T:ap