Lue keskustelun säännöt.
Elämä keikahti, kihlat ja ero samana iltana.
09.12.2012 |
Olen vielä ihan sekaisin ja naamakin turvoksissa itkemisestä. Valvoin koko viime yön. Äitini tuli juuri hakemaan lapset pipareita paistamaan, joten saan vähän tuuletettua päätäni yksin.
Tiedän, että tämä on oikeia vaihtoehti, mutta pahalta tuntuu.
Erosin miehestäni lähes 2,5 vuotta sitten. Meillä on nyt 8 ja 10-vuotiaat lapset, jotka ovat joka toinen viikonloppu isällään ja hänen uudella vaimollaan. Siinä eron syykin. Uusi nainen tuli kuvioihin, mutta liitto oli kyllä väljähtynyt ja välit nykyään hyvät.
Mutta nyt. Olen seurustellut ihanan miehen kanssa jo reilun vuoden. Emme asuneet yhdessä, mutta se oli suunnitelmissa. Mies on ollut todella ihana minua kohtaan, mutta aina välillä hieman kärkäs lapsia kohtaan.
Olen yrittänyt selittää hänelle, että minä olen tälläinen paketti, nämä lapset tulevat mukana ja uusiakin saa tulla. Olemme puhuneetkin yhteisestä lapsesta.
Eilen illalla kun lapset olivat menneet nukkumaan, mies yllättäen kosi! Ihana sormus, ruusuja ja kaikki tuntui niin ihanalta. Olin onneni kukkuloilla. Hän haluaa naimisiin, muuttaa yhteen ja lapsia. Ilta ja yön alku oli ihana, kunnes menimme nukkumaan. Kaikki muuttui ja maailma romahti.
Nuorempi lapsistani oli kömpinyt sänkyyni nukkumaan. Hän tekee näin joskus, ja minä vien hänet sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Tästä mies sai ihan hirveät raivarit. Ilmoitti, että tämä tälläinen loppuu heti, kun hän tulee nyt taloon ja että hän on sietänyt tälläistä huonoa käytöstä lapsilta jo ihan tarpeeksi.
Vein lapsen nukkumaan ja ihmettelin asiaa, niin mies kertoi suunnitelleensa muitakin asioita.
Koska me menisimme nyt naimisiin, ja minä olen ollut lasten lähivanhempi jo yli 2 vuotta, niin nyt olisi exäni vuoro. Se on kuulemma ihan normaalia, sillä onhan exänikin saanut laittaa "rauhassa" oman perheensä alulle ilman entisiä lapsia.
Olin ihan kauhuissani. Mieleen alkoi nousta kaikki muutkin kerrat, kun mies on vihjaillut lapsista, jotka ovat elämäni tiellä, mutta olen aina laittanut sen sen piikkiin, ettei hän tiedä, miten lapsia rakastaa kun ei ole omia vielä. Ja että kyllä hän sitten ymmärtää.
Tilanne kärjistyi niin, että yhtäkkiä tajusin sanovani miehelle, että tämä oli tässä, ole hyvä ja lähde. Mies lähti. En ole kuullut hänestä tänään mitään, eikä hän ole hakenut tavaroitaan.
Nyt yritän koota itseäni ja pysyä päätöksessä. En voi edes seurustella miehen kanssa, joka haluaa lapset pois kotoa. Tuntuu kuin yli vuosi olisi vedetty vessasta alas.
Kommentit (53)
Juuri näin minullekin on joka erossa käynyt: pihan lumityöt on olleet NIIN raskaita, että pelkästään lumihommien takia mulla on aina haku päällä uudesta miehestä, joka jaksaisi heiluttaa lapiota mun puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt se elämäni mies käveli vastaan. Ja tottakai hänessäkin täytyy olla jotakin vikaa, eihän kukaan ole täydellinen. Mutta eilinen riemastuminen kyllä säikäytti minut täysin.
Ja en todellakaan halua "vain seurustella". Olisin halunnut elämänkumppanin jolle kelpaan lapsinenikin.
Tästä taitaa tulla hieman erilainen joulu kun ajattelin, mutta toisaalta parempi näin.
Olimme suunnitelleet menevämme viikoksi mökille viettämään ihanaa romanttista joulua. En välttämättä jaksa tehdä siellä tarpeeksi lumitöitä, että voisimme mennä sinne ilman miestä.
Toisaalta lapset odottaa ekaa mökkijoulua, joten ehkä pitäisi vaan yrittää.
Miehestä ei ole kuulunut mitään. Hän saa jäädä.
tässä asiassa hyvin ymmärtämätön. Mutta päätös on tehty, annan hänelle mahdollisuuden saada oma perhe, jossa ei entisen avioliiton lapset häiritse. Minä vaan en ole se oikea nainen hänelle.
Ihaninta on, että isäni päätti soittaa mökkimme lähellä asuvalle maanviljelijälle, että hän kävisi kolaamassa lumet, että ainakin autolle on paikka. tavarathan saa vaikka pulkalla mökkiin sisälle.
Teemme tästä mukavan joulun kaikesta huolimatta.
Minun luonani ei tarvitse tehdä lumitöitä, mutta jos me menemme mökille jouluksi, niin siellä täytyy.
Ja hän siis itse halusi mökille ja lapset innostui kovasti.
Eiköhän tämä ero johdu nyt ihan muusta kuin lumitöistä. Hänhän haluaa takaisin, kunhan minä vain tulen "järkiini".
Ei toisen lapsia jaksa joka päivä katsella. Olen etäisän puoliso ja lapsi on ihan ok. En silti suin surminkaan kestäisi sitä lasta tässä päivittäin pyörimässä. Vähän menee niin, että "vieraat ja kalat alkaa haista kolmantena päivänä" ja "kiva, että tuli, kiva, että lähti". Joskus pelkäsin mahdottomasti, että miehen eksä vaikka kuolisi ja lapsi muuttaisi meille... No, tämä pelko on jo aiheeton. Lapsi on helmikuussa 18v., joten mahdollisessa hätätilanteessa asuisi jo yksin, kun siellä 100km:n päässä on koulut ja kaverit. Korostan, hyvät välit on ja tykkään lapsesta. Mutta en halua häntä meille asumaan, kuten en halua kavereidenkaan lapsia tai siskon lapsia.
Mutta ap:n kohdalla tilanne tietysti on mahdoton. Kuvio on selvä. Miehen kanssa ei jatkoa ole. Toisaalta minä tiedän naisen, jolle uusi mies yhteisen lapsen ja avioitumisen jälkeen ilmoitti, että naisen lapset lähtee joko isälleen tai lastenkotiin, koska ovat niin häiriintyneitä ja mies ei kestä niitä. Tilanne oli ihan hirveä. Miehenhän siitä oli pakko lähteä, koska lasten isäkään ei halunnut lapsia, koska oli ehtinyt tehdä kolme uutta lasta uuden vaimonsa kanssa ja heillä oli elämä kaukana. Ja tämä lasten "ulostamista" ehdottanut mies työskentelee vielä lääkärinä lasten parissa... Mukava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen 35 ja mut on jätetty kuusi kertaa. Se oli siinä. Ei tule perhettä, ei seurustelua, ei kihloja jne. Ei sureta, koska ihmiset ovat paskaa. Joka kerta olin tosissani, mutta toinen osapuoli ei ja kenkää tuli heti alkuhuuman kaikottua neljän kuukauden jälkeen. Ei parisuhdeasioihin mielestäni kannata suhtautua tunteella. Toisen pääästäminen oman ihon alle on liian riskaabelia, koska aika monia eivät kiinnosta toisen osapuolen tunteet ja he voivat tehdä juuri tuonkaltaisia psykopaattisia tempauksia, kuin exäsi. Ei tunteille ole sijaa tässä pelissä.
Voih, halaus sinulle, olet joutunut käymään kovaa ihmissuhdekoulua. Mutta tiedätkö, katkeroituminen ja tunteidensa kuolettaminen, jääksi muuttuminen, se ei saisi IKINÄ olla vaihtoehto. Koska sillä tavalla sinä et IKINÄ ole onnellinen. Niin uskomatonta kuin se onkin, niin riskien ottaminen vaikka tulisi turpaankin tuo lopulta myös sen onnen mitä ihminen etsii ja se onni on rakkaus :) Sellainen rakkaus sydämessä joka on elävä ja altis.
Sun lapset on tärkeimmät!Niissä on puolet sinua!Jos mies (minkä ikäinen muuten?? ) on noin sairas, pysy kaukana.Tosi pelottavaa käytöstä.Ei hän voi kuvitella että kun hän muuttaa teille, hän sanoo mitä tehdään. Kuulosti mun miehen mielestä jotenki pelottavalta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on seurustelussa?
Ainakin sen jälkeen mitä nyt on tapahtunut, sinun on erittäin vaikea saada lastasi luottamaan yhteenkään mieheen, jonka hänelle esittelet.
Kaikkea ei voi saada. Minulle ja miesystävälleni lapset tulevat ensimmäisenä ja tapailemme ilman heitä.
alkaa vielä itkemään jostain kalliista sormuksesta. Todellakaan älä ota takaisin, vaikka mies miten yrittäisi syyllistää tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin että kaikki av-mammat ovat sitä mieltä että lapset ensin.
Itse näin sinkkumiehenä arvostaisin TODELLA PALJON, jos nainen vähän luopuisi lapsistaan ja antaisi aikaa MINULLE JA SEKSILLE. Se kertoisi todellisesta rakkaudesta.
"Lapset tulevat aina ensin"… voi jeesus… eli MITÄÄN kompromissia ei voida koskaan tehdä?
Miehen olisi pitänyt ottaa asia puheeksi joskus muulloin kun kihla-aikaan. Mutta naisen reaktio ei ollut kovin neuvotteleva.
Ei toisen lapsia jaksa joka päivä katsella. Olen etäisän puoliso ja lapsi on ihan ok. En silti suin surminkaan kestäisi sitä lasta tässä päivittäin pyörimässä. Vähän menee niin, että "vieraat ja kalat alkaa haista kolmantena päivänä" ja "kiva, että tuli, kiva, että lähti". Joskus pelkäsin mahdottomasti, että miehen eksä vaikka kuolisi ja lapsi muuttaisi meille... No, tämä pelko on jo aiheeton. Lapsi on helmikuussa 18v., joten mahdollisessa hätätilanteessa asuisi jo yksin, kun siellä 100km:n päässä on koulut ja kaverit. Korostan, hyvät välit on ja tykkään lapsesta. Mutta en halua häntä meille asumaan, kuten en halua kavereidenkaan lapsia tai siskon lapsia.
Mutta ap:n kohdalla tilanne tietysti on mahdoton. Kuvio on selvä. Miehen kanssa ei jatkoa ole. Toisaalta minä tiedän naisen, jolle uusi mies yhteisen lapsen ja avioitumisen jälkeen ilmoitti, että naisen lapset lähtee joko isälleen tai lastenkotiin, koska ovat niin häiriintyneitä ja mies ei kestä niitä. Tilanne oli ihan hirveä. Miehenhän siitä oli pakko lähteä, koska lasten isäkään ei halunnut lapsia, koska oli ehtinyt tehdä kolme uutta lasta uuden vaimonsa kanssa ja heillä oli elämä kaukana. Ja tämä lasten "ulostamista" ehdottanut mies työskentelee vielä lääkärinä lasten parissa... Mukava ihminen.
Minulla on lapsi vähintään 5pv viikossa ja käyn salillä 3kertaa viikossa. Eipä ole nykynen mies ikinä rutissut että on joutunut hoitamaan tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt parantanut maailmaa ystäväni kanssa, lähti kotiin vasta vähän aikaa sitten, kiitos hänelle.
Joku puhui tuolla, että miksi minulle ei kelpaa pelkkä seurustelu?
Anteeksi, mutta olen niin sekaisin, että luulin että tarkoitettiin seurustelua tämän nyt siis ex-miesystävän kanssa.
Seurustelua vastaan minulla ei ole mitään, mutta en varmasti ihan heti markkinoille lähde. Avioeroni jälkeen en edes ajatellut miehiä, ennenkuin tämä mies astui elämääni.
Miehen tavarat mahtui hyvin kahteen Ikean kassiin. Täytyy miettiä miten ne hänelle toimitan.
Mutta sinulle sinkkumies tekisin kysymyksen: Miten luovutaan vähän lapsista? Kuulostaa samalta kuin miten luovutaan vähän vaikka kädestä?
Uskon myös, että miehille ja naisille, jotka eivät voi sietää muiden lapsia, löytyy myös lapseton vaihtoehto.
Minä nuolen nyt haavani ja painun aamulla töihin.
Toki sattuuhan tuommoinen kohtelu. Sinänsä hyvä, että tuli esille nyt, eikä kolmen vuoden päästä.
Tuskin sentään turhaan eletty vuosi oli, sä nautit sen miehen seurasta ja se loppui nyt. Pidä kiinni hyvistä muistoista, joten et pääse katkeroitumaan.
Ei tuommoisen kanssa voi suunnitella elämää, jos sun lapset ovat hänelle niitä muita lapsia, jotka ärsyttää ja sattuu olemaan tiellä.
Hurjasti voimia sulle! Sä voimaannut taas ja joku päivä se onni tulee oikeasti vastaan, kun taas jaksat sen ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun pitäisi vain vaihtaa kirjoitustyyliä, tunnistaminen on liian helppoa ihan jo tyylin perusteella.
Ajattele millaisessa ilmapiirissä lapsesi olisivat saaneet kasvaa tästä eteenpäin. Se olisi pahasti vaurioittanut heidän psyykeään. Ja toiseksi, haluatko todellakin jakaa elämäsi miehen kanssa, jolla ei ole kykyä empatiaan? Vuosi vielä menee, mutta aika pian olisi varmasti alkanut tuntua todella karulta! Jos hän suhtautuu noin lapsiisi, hän voi alkaa suhtautua samalla tavalla myös sinuun. Miehessä voi olla monia hyviä puolia, mutta kertomasi perusteella tämä mies vaikuttaa sisimmältään aika myrkylliseltä.
Vaikka nyt tuntuukin kurjalta, niin parempi näin. Kunhan pääset pahimmasta yli, huomaat pian, että et todellakaan kaipaa tuollaista sikaa elämääsi enää.
sinun pitäisi vain vaihtaa kirjoitustyyliä, tunnistaminen on liian helppoa ihan jo tyylin perusteella.
t.22
puhuimme lähes tunnin ja hän on todella pahoillaan. Haluaa jatkaa yhdessäoloa, mutta haluaa minun myös ymmärtävän asian hanen puoleltaan.
Hänellä on kuulemma oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä, kuten miehellänikin oli.
Yritin selittää, että huoltajuussopimus on näin tehty, ja lapset lähellä koulussa, mutta että ennen kaikkea MINÄ OLEN ÄITI.
Hän sai minut tuntemaan todella syylliseksi oloni. Olen kuulemma uskotellut hänelle, että meidän suhde kestää kyllä ja että olisin valmis asettumaan jälleen aloilleni.
Mä olen nyt pettänyt hänet ja mitä kaikkea.
Lisäksi hän ei tiedä yhtään, mitä tekee kalliilla sormuksella. Syyllisti myös siitä, miten paljon on laittanut minuun rahaa ja panostanut yhdessäoloomme.
Onneksi sain jutella ystävän kanssa ja hän oli yllätyksestä toivuttuaan sitä mieltä, että mies ulos elämästä heti.
Lapset ovat nyt tulossa kotiin ja kai heillekin täytyy kertoa, että äidin miesystävä ei enää täällä näy.
ap
...itse olen yh-isä. Tarkoittaa sitä, että lapset ovat äidillään joka toinen viikonloppu niin, että vien heidät sinne päivällä/illalla ja heti seuraavana aamuna haen takaisin.
Tässä ovat sitten minun lapsivapaani, mikä tuntuu ruhtinaalliselta, kun lasten ollessa pieni vapaita ei ollut lainkaan.
Olen sitten viime aikoina onnistunut tapaamaan naista näinä lapsivapaillani. Nainen on ollut aivan silmittömän rakastunut minuun tyyliin "sukat pyörii jalassa". Ja mikä ettei, tiedän olevani sairaan hyvä seksaamaan...
Nyt sitten itsenäisyyspäivänä annoin naisen vilaukselta nähdä/tavata lapseni (hänen pyynnöstään). HETI seurasi "etäisyyden otto" minuun, tekstiviesteistä jäi pois rakkaudentunnustukset ja sitä rataa.
Olen tehnyt harvinaisen selväksi, että minä en ole yksi vaan KOLME. Lakkaamatta ja koko ajan ihan TARKOITUKSELLISESTI puhun lapsistani ja kerron arjestani, joten tilanne ei olisi pitänyt olla mikään yllätys.
Kaiken lisäksi lapset sattuivat käyttäytymään kuin pikku enkelit sen vähän ajan, mitä nainen näki vilaukselta lapsiani.
Oikeasti MASENTAVAA tuollainen, että ei hyväksytä toisen lapsia. Ehkä järkitasolla se onnistuu, mutta sitten tunnetaso haraa narsistilla vastaan.
Yleisesti ottaen miehet kyllä helpommin hyväksyvät sen toisen lapset, naisille se näyttää olevan vielä vaikeampaa.
On ajatellut, että olet hänelle ns. helppo saalis, lämpenet, kun hän vähän osoittaa myötätuntoa ja hellyyttä.
Lapset estävät sen, että elät vain häntä palvoen, siksi niistä pitää päästä eroon.
Älä ikinä mene tuollaista lähellekään, siitä ei tule hyvä. Vaikka luopuisit lapsistasi, hän haluaa tunnevaltaa sinuun, ja on ihan sama, mitä myöhemmin tulee, ystävät, työ, hän yrittää vieroittaa sinut niistä.