Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

ehkä kerran kuussa jos sitäkään, ja sillonkin vaan jonkun yhden pienen 0,33 siiderin. En oo koskaan juonu pahemmin mitään, nuorempanakaan (nyt 28v.). Baareissakaan en oo ikinä jaksanu juosta, muutaman kerran kavereiden seurana pari siideriä käyny juomassa, siinäpä se on ollu.

Ikinä ei oo krapulaa ollut, ei koskaan!

En oo koskaan ymmärtäny et mikä siinä juomisessa on muka niin hauskaa. Se ei oo muutaku rahan menoa ja ihan turhaan. Hetken huuma. Tipaton tammikuu ei tee tosiaankaan tiukkaa, helposti menis vaikka tipaton loppuelämä :D Ihan sama.

Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

Koko kroppa rentoutuu, tulee kestohymy, läpät (vaikka olisivatkin hölmöjä vesilinjalaisten mielestä) lentävät paremmin, tulee rajaton itseluottamus, kokee olevansa kaunis, viini ja olut maistuvat mahtavilta, estot katoavat (on kivempi esim. tanssia), kaverisuhteet vahvistuvat "syvällisiä" jutellessa, ei voi esittää olevansa muuta kuin oikeasti on, alkoholi tuntuu kivalta päässä jne. Kaikki tämä tietysti katoaa laskuhumalan myötä, mutta sitä ei mietitä alkuillasta. :)

täytyy olla kun känni on osa kaikkia kulttuureita joissa alkoholikäyminen on keksitty.

Plus kulttuurit, joissa huumaus on saatu muulla kuin alkoholilla.

Ottaen huomioon sen, että asia on sama kaikissa kulttuureissa, voisi ehkä harkita ajattelutapaa että ehkä huumaantumisen tarve on osa ihmisyyttä.

En nyt edes vedä mukaan keskusteluun käyneistä hedelmistä päihtyneitä eläimiä jotka palaavat paikalle vuosi toisensa jälkeen...

on myrkytystila jos tulee krapula. Varmasti siinä jokin vetää ihmistä puoleensa, samoin kuin muutkin asiat jotka eivät ole ihmiselle hyväksi.

En vain käsitä sitä että sitä itsensä huumaamista pidetään niin hienona, ja että oletetaan että jos ei sitä halua tehdä, syystä tai toisesta, on jotenkin outo ja huumorintajuton.

ap

hyviä pointteja. Biologisesti on selvää että myrkytystilan rajoilla keikkailu ei ole tervettä, silti sitä on tehty ja tehdään kaikissa kulttureissa joissa myrkyillä on aikaansaatu päihtymys.

Silti se on yleinen tapa kaikissa kulttureissa. Ap ja muut, heitän avoimen kysymyksen:miksi?

miten joku voi syödä maksalaatikkoa, miksi jotkut meikkaa, miten jotkut voi tykätä käyttää 10 sentin korkoja, miten jotkut voi tykätä spinningistä, miten ihmeessä kukaan voi käyttää stringejä, tamponeja tai sukkahousuja kesällä. Yms yms. mutta ymmärrän, että jonkun toisen mielestä nuo on varmaan sitten kivoja ja hyviä asioita. Ei sitä tarvi sen enempää pähkäillä: jonkun toisen mielessä humalassa vaan on kivaa.

Eiköhän se vastaus tullut jo aikaisemmin; isä on alkoholisti. Olit sitä nähnyt tai et, olet kyllä äidiltäsi saarnat ja paatokset oppinut.

No jos niitä joudun katsomaan ja kuuntelemaan, ei sillä ole mitään tekemistä isäni kanssa. Viina maistuu pahalta joka tapauksessa, kotona olen ensimmäiset kerrat alkoholia maistanut. Ja baarissakin ollut jo alaikäisenä sinisiä enkeleitä maistelemassa.

Silloin nuorena katsoin vierestä kun joillain kavereilla meni liian lujaa, ystävättäret joutuivat välillä kännipäissään aika pahoihin tilanteisiin miesten kanssa. Ja sitten kun oli jo oma mies, meinasi avioliitto tai avoliitto tyssätä jo alkumetreille kännisekoilujen takia.

Kyllä on säälittänyt niin monta kertaa.

Ei kai ne mua henkilökohtaisesti sen enempää haittaa mitä muut sekoilee, mutta jos on minulle rakas ihminen kyseessä, niin kyllä olen huolissani.

Ja kai saan myös ärsyyntyä ihan tästä yleisestä ilmapiiristä mediassa ja vaikka täällä palstalla?

ap

Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

Koko kroppa rentoutuu, tulee kestohymy, läpät (vaikka olisivatkin hölmöjä vesilinjalaisten mielestä) lentävät paremmin, tulee rajaton itseluottamus, kokee olevansa kaunis, viini ja olut maistuvat mahtavilta, estot katoavat (on kivempi esim. tanssia), kaverisuhteet vahvistuvat "syvällisiä" jutellessa, ei voi esittää olevansa muuta kuin oikeasti on, alkoholi tuntuu kivalta päässä jne. Kaikki tämä tietysti katoaa laskuhumalan myötä, mutta sitä ei mietitä alkuillasta. :)

tuo kuulostaa musta lähinnä surulliselta? Kun kaikkeen tuohon ei pysty selvinpäin?

ap

Mielestäni ihmisessä, joka ei koskaan suostu ns. "nollaamaan" ja juomaan itseään kunnon rehelliseen känniin, on jotakin epäillyttävää. Ikään kuin olisi jotain salattavaa, kun ei suostu paljastamaan syvintä olemustaan.



Tietystikään ei tarvitse kovin usein juopotella, mutta edes kerran vuodessa tai parissa...

Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

Koko kroppa rentoutuu, tulee kestohymy, läpät (vaikka olisivatkin hölmöjä vesilinjalaisten mielestä) lentävät paremmin, tulee rajaton itseluottamus, kokee olevansa kaunis, viini ja olut maistuvat mahtavilta, estot katoavat (on kivempi esim. tanssia), kaverisuhteet vahvistuvat "syvällisiä" jutellessa, ei voi esittää olevansa muuta kuin oikeasti on, alkoholi tuntuu kivalta päässä jne. Kaikki tämä tietysti katoaa laskuhumalan myötä, mutta sitä ei mietitä alkuillasta. :)

tuo kuulostaa musta lähinnä surulliselta? Kun kaikkeen tuohon ei pysty selvinpäin?

ap

Ei vaan pysty, kukaan. Lähelle kyllä pääsee, mutta ei nousuhumalaa pysty saavuttamaan ilman alkoholia. :)

Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

Koko kroppa rentoutuu, tulee kestohymy, läpät (vaikka olisivatkin hölmöjä vesilinjalaisten mielestä) lentävät paremmin, tulee rajaton itseluottamus, kokee olevansa kaunis, viini ja olut maistuvat mahtavilta, estot katoavat (on kivempi esim. tanssia), kaverisuhteet vahvistuvat "syvällisiä" jutellessa, ei voi esittää olevansa muuta kuin oikeasti on, alkoholi tuntuu kivalta päässä jne. Kaikki tämä tietysti katoaa laskuhumalan myötä, mutta sitä ei mietitä alkuillasta. :)

tuo kuulostaa musta lähinnä surulliselta? Kun kaikkeen tuohon ei pysty selvinpäin?

ap

Kuulostaa minustakin todella surulliselta, ja kertoo aika paljon siitä ihmisestä..

Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

Koko kroppa rentoutuu, tulee kestohymy, läpät (vaikka olisivatkin hölmöjä vesilinjalaisten mielestä) lentävät paremmin, tulee rajaton itseluottamus, kokee olevansa kaunis, viini ja olut maistuvat mahtavilta, estot katoavat (on kivempi esim. tanssia), kaverisuhteet vahvistuvat "syvällisiä" jutellessa, ei voi esittää olevansa muuta kuin oikeasti on, alkoholi tuntuu kivalta päässä jne. Kaikki tämä tietysti katoaa laskuhumalan myötä, mutta sitä ei mietitä alkuillasta. :)

tuo kuulostaa musta lähinnä surulliselta? Kun kaikkeen tuohon ei pysty selvinpäin?

ap

Kuulostaa minustakin todella surulliselta, ja kertoo aika paljon siitä ihmisestä..

Mielestäni kertoo aika paljon teistä, että pidätte tuota surullisena.

Miksi pitää olla niin tiukka linja, eikä voi ottaa rennosti, joskus jopa viinilasin ääressä?

täytyy olla kun känni on osa kaikkia kulttuureita joissa alkoholikäyminen on keksitty.

Plus kulttuurit, joissa huumaus on saatu muulla kuin alkoholilla.

Ottaen huomioon sen, että asia on sama kaikissa kulttuureissa, voisi ehkä harkita ajattelutapaa että ehkä huumaantumisen tarve on osa ihmisyyttä.

En nyt edes vedä mukaan keskusteluun käyneistä hedelmistä päihtyneitä eläimiä jotka palaavat paikalle vuosi toisensa jälkeen...

on myrkytystila jos tulee krapula. Varmasti siinä jokin vetää ihmistä puoleensa, samoin kuin muutkin asiat jotka eivät ole ihmiselle hyväksi.

En vain käsitä sitä että sitä itsensä huumaamista pidetään niin hienona, ja että oletetaan että jos ei sitä halua tehdä, syystä tai toisesta, on jotenkin outo ja huumorintajuton.

ap

hyviä pointteja. Biologisesti on selvää että myrkytystilan rajoilla keikkailu ei ole tervettä, silti sitä on tehty ja tehdään kaikissa kulttureissa joissa myrkyillä on aikaansaatu päihtymys.

Silti se on yleinen tapa kaikissa kulttureissa. Ap ja muut, heitän avoimen kysymyksen:miksi?

että siinä on se pointi että paetaan jotain siihen päihtymykseen, ei tarvi ajatella mitään murheitaan, ja voi esittää jotain muuta kuin on. Eihän alkoholistit koskaan ole onnellisia ihmisiä, vaikka humalassa olisi kuinka "kivaa".

Ja riippuvuus on todella vahva joillakin ihmisillä, on ihmisiä joille ei saisi koskaan antaa pisaraakaan alkoholia, koska heihin sillä on niin vahva vaikutus. Äitini on kertonut, että isäni oli todella hyvä työmies nuorena, ja pidetty luottamusmiehenä ja työkaverina. Sitten vaan alkoi se olut maistua liikaa, eikä isä koskaan ole pystynyt sanomaan ryyppykavereille ei.

Minun kokemukseni on alkoholisteista se, että he ovat yleensä todella herkkiä ihmisiä luonteeltaan, ja alkoholia otetaan sen peittämiseksi, varsinkin miehillä. Kotikasvatus on ollut usein jotenkin väärillä raiteilla, ja sitten on kapinavaihe lähtenyt lapasesta loppuiäksi.

ap

Joskus sopii juhlia kera alkoholin, joskus ilman.



Ehdottomuutta kavahdan, raivokasta absolutismia tai niitä joiden seurassa joutuu perustelemaan päätöstään olla ottamatta (teeskentele siinä sitten että vichy lasissa on kossu soodalla jne.)



Hauskaa on oikeassa seurassa aina.

Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

Koko kroppa rentoutuu, tulee kestohymy, läpät (vaikka olisivatkin hölmöjä vesilinjalaisten mielestä) lentävät paremmin, tulee rajaton itseluottamus, kokee olevansa kaunis, viini ja olut maistuvat mahtavilta, estot katoavat (on kivempi esim. tanssia), kaverisuhteet vahvistuvat "syvällisiä" jutellessa, ei voi esittää olevansa muuta kuin oikeasti on, alkoholi tuntuu kivalta päässä jne. Kaikki tämä tietysti katoaa laskuhumalan myötä, mutta sitä ei mietitä alkuillasta. :)

tuo kuulostaa musta lähinnä surulliselta? Kun kaikkeen tuohon ei pysty selvinpäin?

ap

Kuulostaa minustakin todella surulliselta, ja kertoo aika paljon siitä ihmisestä..

Mielestäni kertoo aika paljon teistä, että pidätte tuota surullisena.

Miksi pitää olla niin tiukka linja, eikä voi ottaa rennosti, joskus jopa viinilasin ääressä?

Niin ja mainittakoon tähän, että edellisen kirjoittanut ei ole juonut (vauvan/lapsen takia) kolmeen vuoteen. Se ei kuulu tähän elämänvaiheeseen. Mutta silti muistan alkoholin mukavat puolet. Enkä nipota, jos mies käy pari kertaa vuodessa kavereiden kanssa viihteellä. :)

Mikä ihme siinä alkoholin juomisessa on niin mahtavaa?

Koko kroppa rentoutuu, tulee kestohymy, läpät (vaikka olisivatkin hölmöjä vesilinjalaisten mielestä) lentävät paremmin, tulee rajaton itseluottamus, kokee olevansa kaunis, viini ja olut maistuvat mahtavilta, estot katoavat (on kivempi esim. tanssia), kaverisuhteet vahvistuvat "syvällisiä" jutellessa, ei voi esittää olevansa muuta kuin oikeasti on, alkoholi tuntuu kivalta päässä jne. Kaikki tämä tietysti katoaa laskuhumalan myötä, mutta sitä ei mietitä alkuillasta. :)

tuo kuulostaa musta lähinnä surulliselta? Kun kaikkeen tuohon ei pysty selvinpäin?

ap

Kuulostaa minustakin todella surulliselta, ja kertoo aika paljon siitä ihmisestä..

Mielestäni kertoo aika paljon teistä, että pidätte tuota surullisena.

Miksi pitää olla niin tiukka linja, eikä voi ottaa rennosti, joskus jopa viinilasin ääressä?

Kyllä sitä voi ottaa rennosti muutenkin kuin vetämällä perseet olalle. Viinilasi kädessä voi viettää iltaa vallan hyvin, jos se alkoholi ei ole se suurin tarkoitus. Nämä "nollaajat" on kyllä niin onnettomia ihmisiä, kun on "pakko" nollata.

Ei mun elämässä ole mitään sellaista asiaa, joka paranisi juomalla itsensä humalaan. Mitä se on koskaan ratkaissut? Aamulla vaan vituttaa kun tuli taas "nollattua" ja samat ongelmat odottaa sitä seuraavaa kertaa, että saa taas tekosyyn vetää kunnon kännit.

ap

selvä ihminen näyttää siltä että on tylsää, johtuu siitä että nämä humalaiset vaan kuvittelee että niiden jutut on hauskoja. Omasta mielestään kaikkien humalaisten jutut on niin kauhean hauskoja, mutta kukaan selvinpäin oleva ei huomaa niissä mitään hauskaa, eikä varmaan nämä humalaisetkaan tajuaisi omia juttujaan jos kuuntelisivat itseään selvänä.

Herättää lähinnä myötähäpeää.

Hauska ihminen on hauska myös selvänä, ei siihen tarvita mitään aineita. En kyllä tunne ketään joka olisi humalassa hauskempi kuin selvänä, selvänä ankea ihminen on humalassa vain typerä ääliö, kun sitä huumorintajua vaan ei ole syntymälahjana annettu.

Mulla ei tule humalassa kovin hyvää oloa missään vaiheessa, väsyttää ja jos vielä sen jälkeen juo, tulee krapula.

Isäni on alkoholisti, ja hänen mielestään humalassa on kivointa olla vaikka myöntää, että sitten ei kellään muulla ole kivaa.

Viinit maistuu kaikki käyneelle mehulle, oluet maistuu hiivalle, kirkkaat viinat vaan pahalle väkevälle suuta polttavalle litkulle, siideri maistuu liikaa käyneelle simalle, samoin kuin olutkin.

Jos sen viinan maun saa sotkettua drinkkiin niin että se ei maistu, voin juoda, mutta mitään lisäarvoa se viina ei siihen juomaan tuo.

ap

itse en käytä alkoholia ollenkaan ja nautin juhlista selvänä tosi paljon.

olen muutaman kerran eläessäni maistanut alkoholia (konjakki, viini, rommi) ja täytyy sanoa, että kamalalta kurkussa tuntui. Aivankuin jäisi jotenkin kuristamaan kurkkuun ja sellainen tunne, että jos nopeasti joisi niin oksentaisi. Ei pystynyt nielemään kunnolla.

Muutaman kerran olen juonut eläessäni niin, että aamulla on ollut krapula ja tajuton päänsärky. Ikäänkuin pää halkeaisi. En todellakaan ole haikaillut tuon olotilan perään.

Joskus sopii juhlia kera alkoholin, joskus ilman.

Ehdottomuutta kavahdan, raivokasta absolutismia tai niitä joiden seurassa joutuu perustelemaan päätöstään olla ottamatta (teeskentele siinä sitten että vichy lasissa on kossu soodalla jne.)

Hauskaa on oikeassa seurassa aina.

Se että alkoholi on se elämän tärkein asia tai ehdoton synti, ei ole kumpikaan hyvä. Kyllä meillä tarjotaan vieraille saunaoluet/siiderit vaikka itse en välitä juoda kuin korkeintaan lasillisen makeaa siideriä, sitä tietyn merkkistä, jota jotenkin saa alas :)

ap

ja silti jo useammassa viestissä kerrot isästäsi, kerrot surullisia ja varoittavia tarinoita kavereistasi.



Tuollainen tuomitsevuus on tosi yleistä alkoholistien lapsilla, sori nyt vaan, mutta näin se on. Tunnen useamman ja kaikilla on jonkinlainen viinaongelma itsellään. Yks on juurikin sellainen, että paheksuu kaikkea juomista, paasaa fb:n täyteen juhannuksena ja vappuna lasten päihteettömän juhlan puolesta jne. Toisella tulee täysstoppi aina tietyssä pisteessä, nousuhumala vielä ok, mutta heti kun joku menee vähänkään yli, niin tämä tuohtuu aivan kamalasti, melkeinpä suuttuu ja lähtee pois. Kolmas taas etsii alkoholistin merkkejä lähes sairaalloisesti varsinkin miesystävistään.



Sitten tunnen par absolutistia, joille alkoholi ei ole ongelma. Näillä on ihan oikeasti hauskaa juhlissa selvinpäin, he eivät moralisoi eivätkä säälittele. Heillä on ns. normaali perhetausta ja absolutismi on oma valinta.

punaviiniglögit. Olisikin muuten jo menyt nukkumaan. Kiitti ap!

Kyllä sitä voi ottaa rennosti muutenkin kuin vetämällä perseet olalle. Viinilasi kädessä voi viettää iltaa vallan hyvin, jos se alkoholi ei ole se suurin tarkoitus. Nämä "nollaajat" on kyllä niin onnettomia ihmisiä, kun on "pakko" nollata.

Ei mun elämässä ole mitään sellaista asiaa, joka paranisi juomalla itsensä humalaan. Mitä se on koskaan ratkaissut? Aamulla vaan vituttaa kun tuli taas "nollattua" ja samat ongelmat odottaa sitä seuraavaa kertaa, että saa taas tekosyyn vetää kunnon kännit.

ap

Voivoi, minäpä taas pidän noita "krapulapäiviä" väsymyksineen lähes yhtä ihanina kuin niitä juhlapäiviä. Kiva jutella kavereiden kanssa illan tapahtumista, ja syödä mässyruokaa kerrankin hyvällä tekosyyllä.

Eikä ole "pakko nollata", mutta ei se ole katastrofi, jos niin käy.

Mutta ymmärrän kyllä ap:n katsantokannan, kun on kerta alkoholismia perheessä. Meillä muilla on yleensä vähän kivempia kokemuksia aiheeseen liittyen, joten ei tarvitse olla niin ehdoton. Voi paremmin nauttia olostaan, välillä jopa alkoholilla höystettynä.

sehän se on kaikkien päihteiden juju: niillä saavuttaa jotain, johon ei selvinpäin pääse.