Tukekaa minua.. Tein eilen abortin...
Olo on edelleen aivan epätodellinen. En pysty käsittämään että tuleva lapseni on poissa nyt. En haluaisi ymmärtää että koskaan en tule lasta saamaan, mutta aivoni tämän kuitenkin tiedostavat... Riipivää, epätodellista tuskaa, surua... Ensimmäisen ja toisen aborttini jälkeen tunsin aivan samoin, mutta jotenkin tällä kertaa tilanne on vielä epätodellisempi. Miten tästä tyhjästä olosta pääsee nopeasti eroon? Miten voin täyttää mieleni taas hyvällä, sieluni ilolla tulevasta? Auttakaa minua rakkaat siskot.
Kommentit (27)
no murhaajalla tuleekin olla tyhjä olo *sylkee päin naamaa moista saastaa*
Toivottavasti sinut olisi abortoitu, yksi oksettava ihmissaasta olisi vähemmän.
siitä kun jouduin tekee abortin kohta 10 v sitten.
Lapsi oli toivottu ja kovasti odotettu mutta useampi lääkäri kertoi vauvan vioista, luultavasti ei olisi edes elänyt syntymään asti.
Itselleni toipuminen olisi helpompaa jos alkio abortoitaisiin mahdollisimman pian.
Suostuinkin tähän yhdessä mieheni kanssa ja tämän jälkeen seuraava raskaus alkoi vasta vuosien hoitojen johdosta yli 6 v myöhemmin.
Jos olet abortoinut alkion puhtaasti itsekkäistä syistä et saa minkäänlaista sympatiaa minulta, päinvastoin.
Pelkästään tässä maassa on tuhansia koteja ilman lasta, olisit voinut antaa lapset adoptioon mielummin kun teit abortin.
Muutama parikunta tulisi onnelliseksi, mutta miten se lapsi? Ne harvoin on onnellisia, lopulta.
Lapsiaikana kyllä, mutta sitten muuttuu.
Ihan ensialkuun, opettele ehkäisy jatkoa varten, tai tulet hajoamaan ja ihan syystä.
Ei tuosta olosta pääse hetkessä eroon, miksi pitäisikään, oli abortin syy mikä tahansa, on ihan hyvä, että sitä surua työstää, ja kyllähän se vie aikaa.
Tämä lapsi oli aivan haluttu ja harkittu. Ikää on minulla kohta 28 vuotta, ja halusin tulla eskari-ikäisen lapsen äidiksi kolmenkympin alussa... Mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun mies on alkanut harkitsemaan josko muutetaan toiseen kaupunkiin työn perässä... Siitä jo tulisi stressiä, joten vauvan hoito olisi rankkaa samaan aikaan, kenties taloudellisestikin hieman epävakaata jos muutto maksaisi paljon jne...tuntuu kuitenkin aivan hirveältä...lapsi olisi minun jo ensi vuonna ollut mutta elämä ei näyttänyt vihreitä valoja ja onni ei ollut läsnä perheellämme...
Jos olet abortoinut alkion puhtaasti itsekkäistä syistä et saa minkäänlaista sympatiaa minulta, päinvastoin.
Pelkästään tässä maassa on tuhansia koteja ilman lasta, olisit voinut antaa lapset adoptioon mielummin kun teit abortin.
Ja yli 17000 lasta huostaanotettuna, joten parempi ettei lapsia tehdä, jos ei itse hoideta.
Ihan ensialkuun, opettele ehkäisy jatkoa varten, tai tulet hajoamaan ja ihan syystä. Ei tuosta olosta pääse hetkessä eroon, miksi pitäisikään, oli abortin syy mikä tahansa, on ihan hyvä, että sitä surua työstää, ja kyllähän se vie aikaa.
Tämä lapsi oli aivan haluttu ja harkittu. Ikää on minulla kohta 28 vuotta, ja halusin tulla eskari-ikäisen lapsen äidiksi kolmenkympin alussa... Mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun mies on alkanut harkitsemaan josko muutetaan toiseen kaupunkiin työn perässä... Siitä jo tulisi stressiä, joten vauvan hoito olisi rankkaa samaan aikaan, kenties taloudellisestikin hieman epävakaata jos muutto maksaisi paljon jne...tuntuu kuitenkin aivan hirveältä...lapsi olisi minun jo ensi vuonna ollut mutta elämä ei näyttänyt vihreitä valoja ja onni ei ollut läsnä perheellämme...
onhan abortti toki aina kivampi vaihtoehto kuin lapsen hoitaminen muuttokiireissä, joita sentään riittää varmaan viikonkin verran.
Toivottuja lapsia ei abortoida kuin silloin, kun heidän elämänsä olisi yhtä kipua.
Niin mitään, EI MITÄÄN, sympatiaa sinulle.
Noiden syiden takia ei lasta pitäisi abortoida.
Niin mitään, EI MITÄÄN, sympatiaa sinulle.
Noiden syiden takia ei lasta pitäisi abortoida.
Ihan oikeesti, hei? Ehkä paskin provo, johon oon koskaan törmänny. :P Sori vaan ap, yritä ens kerralla parempaa. :)
ja miten olisi jos hankkisit jonkun tosi hyvän ehkäisyn sillä abortti toisen perään ei ole kropallekaan hyvä juttu!
Tee sterilisaatio tms.
Miljoonat naiset kärsivät lapsettomuudesta ja sinä paska sen kun sikiät
. Ikää on minulla kohta 28 vuotta, ja halusin tulla eskari-ikäisen lapsen äidiksi kolmenkympin alussa...
Tee sterilisaatio tms. Miljoonat naiset kärsivät lapsettomuudesta ja sinä paska sen kun sikiät
Ihan oikeesti, hei? Ehkä paskin provo, johon oon koskaan törmänny. :P Sori vaan ap, yritä ens kerralla parempaa. :)
No ei varmaan ole provo. Kukaan nainen ei kyllä näin vakavasta asiasta leikkiä laskisi.
Tee sterilisaatio tms.
Miljoonat naiset kärsivät lapsettomuudesta ja sinä paska sen kun sikiät
Kerro sinä sitten, että miten minun tilanteenne on pois niiltä miljoonilta? Miten minä muka voin yhtäkkiä tehdä niistä miljoonista raskaita...? Jos minä saisin päättää, kaikki maailman naiset saisivat tulla raskaiksi, saisivat lapsia, minä mukaanlukien... Mutta elämä ei aina ole niin yksinkertaista... Reaaliteetit tulee vastaan... Vaikka kuinka haluaisi olla äiti...
Terv. Paska...
Tee sterilisaatio tms.
Miljoonat naiset kärsivät lapsettomuudesta ja sinä paska sen kun sikiät
Kerro sinä sitten, että miten minun tilanteenne on pois niiltä miljoonilta? Miten minä muka voin yhtäkkiä tehdä niistä miljoonista raskaita...? Jos minä saisin päättää, kaikki maailman naiset saisivat tulla raskaiksi, saisivat lapsia, minä mukaanlukien... Mutta elämä ei aina ole niin yksinkertaista... Reaaliteetit tulee vastaan... Vaikka kuinka haluaisi olla äiti...
Terv. Paska...
Jos sä todella olisit halunnut olla äiti sä et olis sitä aborttia tehnyt. Ei muutto oikeasti ole mikään este lapselle, tässä maassa ihmiset on kautta aikojen muuttaneet sekä raskaana että pienten lasten kanssa. Itsekin muutettiin kun esikoinen oli 4kk eikä mieleen edes juolahtanut ajatus että lapsi pitäis antaa pois kun on niin rankkaa.
Ihan ensialkuun, opettele ehkäisy jatkoa varten, tai tulet hajoamaan ja ihan syystä. Ei tuosta olosta pääse hetkessä eroon, miksi pitäisikään, oli abortin syy mikä tahansa, on ihan hyvä, että sitä surua työstää, ja kyllähän se vie aikaa.
Tämä lapsi oli aivan haluttu ja harkittu. Ikää on minulla kohta 28 vuotta, ja halusin tulla eskari-ikäisen lapsen äidiksi kolmenkympin alussa... Mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun mies on alkanut harkitsemaan josko muutetaan toiseen kaupunkiin työn perässä... Siitä jo tulisi stressiä, joten vauvan hoito olisi rankkaa samaan aikaan, kenties taloudellisestikin hieman epävakaata jos muutto maksaisi paljon jne...tuntuu kuitenkin aivan hirveältä...lapsi olisi minun jo ensi vuonna ollut mutta elämä ei näyttänyt vihreitä valoja ja onni ei ollut läsnä perheellämme...
Ei ole todellista. Miehesi HARKITSEE muuttoa ja sinä PELKÄÄT muuttokuluja?!
Vitut, olet tyhmä.
Kannatan lämpimästi aborttioikeutta, mutta jos kerran se on sinulle noin vaikea pala, mikä ihmeen typeryys sai sinut hankkimaan abortin noin älyttömin kepein perustein.
Syytäkin vähän miettiä tekemisiään.
Ihan oikeesti, hei? Ehkä paskin provo, johon oon koskaan törmänny. :P Sori vaan ap, yritä ens kerralla parempaa. :)
No ei varmaan ole provo. Kukaan nainen ei kyllä näin vakavasta asiasta leikkiä laskisi.
Ap:ko siellä itse yrittää vakuutella provonsa puolesta? :D
Kyllä, tää aloitus on ilmiselvä provo. Ja kyllä, ihmiset provoilevat sairaista asioista eikä tänne palstalle ole pääsy evätty muilta kuin naisilta. Tänne keksittyjä juttuja kehittelevät niin miehet, naiset kuin alakoululaisetkin.
on oikeus hoidattaa itseään.
Toiset haluaa hoitaa syövän pois, toiset alkion eikä tähän pidä olla muilla nokankoputtamista.
Ihan ensialkuun, opettele ehkäisy jatkoa varten, tai tulet hajoamaan ja ihan syystä.
Ei tuosta olosta pääse hetkessä eroon, miksi pitäisikään, oli abortin syy mikä tahansa, on ihan hyvä, että sitä surua työstää, ja kyllähän se vie aikaa.