Ahdistaako muita sisustustyylien vanheneminen?

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 23:42"]

Mua ahdistaa lähinnä sellainen ikeakulttuuri, että koko ajan pitäisi ostaa lisää halpaa sisustuskrääsää ja heittää vanhat pois! Juuri olin ikeassa ja mietin, että mihin tämäkin kaikki paska vuoden kuluttua päätyy.. Maailma hukkuu jätteeseen! Itse yritän siis käyttää mahdollisimman paljon vanhaa ja perittyä tavaraa, se on usein laadukasta ja kestävää.

[/quote]

Mä mietin aina Ikeassa käydessäni ihan samaa!

Minä olen kiitollinen Jumalalle siitä, että perheellämme on koti. Olen kiitollinen siitä, että meillä on huonekaluja sen verran kuin tarvitsemme. Olen kiitollinen siitä, että monet huonekalumme ja ovat olleet kestäviä, joten meidän ei ole tarvinnut hankkia uusia.

No jaa, meillä on kalusteissa talonpoikaisantiikkia ja vintagea johon on sitten lisätty ihan moderneja sohvia yms  (ei designia). Hyvin sopii yhteen eikä "vanhene".

Ja tuosta lapsille periyttämisestä - oikeasti, säästä ne lapset tuolta!! He ottavat kyllä vastaan kalusteet kun eivät kehtaa kieltäytyä mutta varmasti kiroavat kun haluaisivat tehdä omalla tyylillään eikä mitään artekia tai muuramea (kumpaakin inhoan itse todella....). Anna lasten nauttia Ikealla sisustamisesta tai kirpparilöydöistään jos se on heidän ominta tyyliään:D

Ei.

Ei ahdista. Meillä sisustus on tehty meille itsellemme, niin että viihdymme itse kodissamme. Ei minkään trendien mukaan. Joukossa on vanhemmilta perittyjä huonekaluja, itse joskus 90-luvulla hankittuja ja joitain muutama vuosi sitten uuteen kotiimme hankittuja.

Ja ihmettelen näitä "säästäkää lapset perintöhuonekaluilta" -kommentteja. Meillä ne ovat juuri niitä kivoimpia huonekaluja.

Mua ei ahdista, koska en halua juosta muodin perässä vaan ajattelen, että mikä ottaisi aivoon..... Ostin asuntoni 2 vuotta sitten ja tämä oli silloin tyyliä 60-luku myrkynvihreää, kirkkaan keltaista, paskanruskeaa... kääk. Siitä silloin muodikkaasta värimaailmasta piti päästä eroon. Keittiö remontoitiin, sain enoltani mäntykeittiön, hioin ja maalasin ovet valkoisella, kivitasot ostin.  Ei ahdista vieläkään. Vessa meillä on valkoinen mustalla lattialla. Vältin boordimuoteja... esim. vaatekaapistot pyöreine ovenkahvoineen vaan maalasin, en repinyt pois, koska ne oli hyvässä kunnossa. En tuonut peililiukuovikaappeja tilalle (nyt niin muotia. Kuinka montaa muuten ahdistaa nähdä itsensä makkarin liukuovikaapin peilistä tukka pystyssä silmät turvonneina aamulla? Tai oma läskiperse harrastamassa seksiä, joka ei näytä ihan siltä, miltä pornoelokuvassa....Minua ainakin ;) ...) Jotain alkuperäistä voi myös kunnostaa. Muodin muuttumisen mukana revitään pois myös vanhaa ja hyvää!

Pyrin siihen, että sisustus kestäisi aikaa ja mietin, mikä ottaisi aivoon 10 vuoden päästä ja olisin hankalin vaihtaa. Olen nimittäin helposti kyllästyvä ihminen...

Ei ahdista ollenkaan, koska sisustan oman makuni mukaisesti eikä sisustukseni ole koskaan täydellisesti muodikas. Ostan vain sellaisia esineitä ja huonekaluja, joista todella paljon pidän, ja osaan erottaa milloin pidän jostakin "pysyvästi" ja milloin pitämiseni on vain ohimenevää ja sen hetken muodista johtuvaa.

Toisaalta en myöskään vältä sisustuselementtejä, esineitä tai tyylejä vain siksi, että ne sattuvat sillä hetkellä olemaan muotiakin. Meillä on sävyiltään hyvin vaalea sisustus siitä syystä, että näin pohjoisilla leveysasteilla valon puute on todellinen ongelma suuren osan vuodesta. Kärsin pimeydestä riittävästi jo muutenkin, ja siitä syystä melkein kaikki seinäpinnat ovat meillä valkoisia. Asiaan ei vaikuta se, että "valkosisustus" on nyt muotia, eikä tyylini tule muuttumaan sittenkään kun/jos se menee pois muodista.

Uskon järjenkäytön, ajallisien kerrostumien ja hyvän fiiliksen yhdistelyyn sisustuksessa. Valkoinen/vaalea väri toimii pimeinä vuodenaikoina parhaiten isoissa pinnoissa, joten se on järkevä valinta suomalaiseen kotiin. Ymmärrän kyllä senkin, että joku joka ei kärsi pimeydestä, voi haluta käyttää tummempaa väriskaalaa. Kukin tyylillään, niin ei ala ahdistaa!

 ei ollenkaan, meidän tyyli on 50-luvulta. still going strong.

Up

[quote author="Vierailija" time="12.12.2012 klo 14:21"]

Niiden on tarkoitus periytyä meiltä lapsille. Ovat sellaisia kalusteita, jotka eivät vanhene.

[/quote]

Minä vuonna ostitte kalusteet?

Ei todellakaan.

Vanhemmillani on -77 valmistunut ok-talo, jossa on sen ajan jutut: loimumäntypaneelia (niin laadukasta ei enää saa), juuttikangastapettia, koko seinän maisemavalokuvatapetti, sen ajan kaakelit, jne.

70-luvun huonekaluja ei sentään oikeastaan enää ole, koska ne ei vaan kestäneet käyttöä. Vanhempani hurahtivat antiikkiin ja heillä on kaikki huonekalut 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta jotain työpöydän tuolia ja yhtä sohvaa lukuunottamatta. Hyvin sopii.

Joskus teininä pidin sitä sisustusmaailmaa ihan järkkynä. Nyt koen, että se on ajaton ja omalla tavallaan kaunis. Itse asun nyt 2000-luvun talossa, olen ostanut muutamia vanhoja huonekaluja itsekin, mutta esim. tv-huoneen sohva on kyllä ihan uusi. Kun on koko nuoruuden istunut selkä suorana biedermeier-tuoleilla tvtä tapittaen, osaa arvostaa lökösohvaa. :)

Kun valitsee sellaisia juttuja kotiin, joista itse aidosti pitää, ei niitä tarvi hävetä eikä juuri vaihtaakaan, koska ne on silloin itselle ajattomia. Niihin esineisiin kiintyy, niistä tulee juuri se meidän koti, niistä ei halua luopua, koska ne on ihania!

32 lisää, että ihan vertailun vuoksi vaan. Vanhempieni naapurissa on samana vuonna rakennettu samanlainen talo myynnissä. Sen ovat asukkaat kuitenkin sisältä "pilanneet" tekemällä sinne 2000-luvun ekan vuosikymmenen puolivälin trendisisustuksen: valkoista valkoisella ja sekaan maalaisromantiikkaa. Siitähän on nyt aika ajanut ohi, jotta rutisee. Ja näyttää muutenkin oudolta, kun astuu sisään 70-luvun taloon,  mutta sisältä se maailma onkin jotain ihan muuta....

Minäkin ihmettelen kovasti noita säästäkää lapset vanhoilta perintöhuonekaluilta - kommentteja.

Meidän koko koti on sisustettu vanhoilla tavaroilla, uutta (vanhaa) ostetaan jos joku menee rikki.

Lapset saavat mukaansa mitä haluavat jos haluavat.

Vanhimmat huonekalut meillä on 1900 -l. alusta. Suurin osa 40- 50 -luvulta. Osa on vaarini tekemiä. Niitä on toki maalattu / kunnostettu välillä.

Uusin hankintamme on 4 vuotta vanha sohva. Haimme pitkään tyyliimme sopivaa sohvaa ja sellaisen vihdoin löysimme Askosta. Sohva verhoiltiin tilauskankaalla. Tiesimme kyllä, ettei Asko ole mikään laadukas, en kuitenkaan tajunnut että laatu on täysin pa**aa, mutta muualta ei etsinnöistä huolimatta löytynyt mieleistämme.

Sohvan tyynyt ovat jo painuneet kasaan ja kangas kulunutta. Sohva näyttää tosi nuhruiselta. Sen sijaan 40- luvullta peräisin olevat tyylillisesti hyvin samankaltaiset nojatuolit ovat hyvässä kunnossa. Ja 80 - lopussa kun nojatuolit olivat opiskelijakämpässäni olin "muodistanut" ne kirjavalla Rocky kankaalla,  Onneksi niin huolimattomasti ettei vanha verhoilu ollut kärsinyt.

Pehmustettuja huonekaluja emme halua pahan kissa allergiani vuoksi ostaa kirpputorilta, koska emme voi olla varmoja ovatko ne olleet kissaperheessä.

Hyvä, 34!

Vanhat huonekalut on siitä hyviä, että ne voi aina myydä eteenpäin, jos ei itse enää tarvitse. Ja yleensä saa omansa pois. Uudet, 70-luvulla ja sen jälkeen tehnyt kalusteet, on sitten joko pois lahjoitettavaa tai kaatopaikalle heitettävää tavaraa. Niille on vaikea löytää ostajaa.

1800-luvun ja 1900-luvun alun kalusteet oikeasti KESTÄÄ. Ja jos jotain menee rikki/kuluu, se on aina korjattavissa. Meillä just hiottiin ja sellakattiin ja päällystettiin nahalla uudestaan 1910-luvun kirjoituspöytä. Menee taas seuraavat 30 vuotta, jos ei mitään suurempia vahinkoja tapahdu. Eikä nitise, natise tai jää pois muodista.

Siinä mielessä harmittaa että tuo muotien vaihtuminen tuntuu olevan vaan koko ajan kiihtyvää. Kyllähän siinä on hirveen hankala olla muodikas kun pitäisi koko ajan olla hankkimassa uutta ja laittaa vanhaa kiertoon sitä mukaa :) Ja kaikki se kertakäyttökulttuuri mikä tulee tän myötä on kammottavaa. Itse pyrin sisustuksessa löytämään tietynlaista ajattomuutta, meillä on sulassa sovussa designklassikot, perityt huonekalut ja ehkä jotain muotijuttujakin, mutta ei niin että tarvitsee pistää koko sisustusta muutaman vuoden välein uusiksi :)

Vierailija kirjoitti:

Niiden on tarkoitus periytyä meiltä lapsille. Ovat sellaisia kalusteita, jotka eivät vanhene.

Entä jos lapset haluaa ostaa omaa?