Mitä ajattelet tyttärestäni joka ei vietä joulua
Tyttäreni ja hänen miehensä eivät vietä laisinkaan joulua. Eivät kuulemma ole jouluihmisiä. Molemmilla ihan normaalit lapsuudenjoulut takana, ei mitään ikävää tai traumaattista. Tyttäreni vain lakkasi viettämästä jouluja kun muutti kotoa. Mitä ajattelet tästä?
Kommentit (40)
mutta en jotenkin pysty käsittämään asennettasi. Tarkoitan siis, että haluaisin kovasti mutta en vain pysty. Olen yleensä empaattinen, suvaitsevainen ja muiden tapoja ymmärtävä, ja nyt ihan oikeasti haluaisin tajutam, mutta en tajua, ja vähän tuntuu pelottavaltakin, että se ymmärtäväisyys onkin nyt sitten pintasilausta...Ymmärrän siis, jos joulut ovat olleet ankeita. Tai niihin ei lapsuudenkodissakaan ole panostettu. Ei silloin ehkä osaa odottaa joulua, se on ihan samanlainen pyhä kuin vaikka juhannus. Osa juhlii ja osa on vaikkapa töissä, matkoilla tai ihan vain normaalia viikonloppua viettämässä.
Mutta jos on viettänyt ihania ja tunnelmallisia jouluja lapsuudessa, niin en käsitä, miten sen ajan voi vain tyynesti sivuuttaa, vaikka kaupoissa, tv:ssä, lähipiirissä ja kaikkialla siitä joulusta toitotetaan. Eikö tee mieli juoda sitä glögilasia? Vaihtaa kynttilät punaisiksi ja tunnelmoida? Tehdä piparkakkuja tai joulutorttuja? Eikö tule mieleen, että kummilapselle voisi lähettää kortin ja äidille ja isälle neuloa/askarrella jotain pientä?
Ehkä ihan hiukan käsitän jossain syvällä sisimmässäni, kun mietin tuota juhannusta. Olen jo ajat sitten ohi sen ajan, että mentäisiin mökillä ja vedettäisiin kännit vesistön äärellä hyttysten syötävänä. Viime juhannus vietettiin lasten kanssa huvipuistossa ja sitä edellisenä matkoilla. Mutta kun se juhannus ei ole samanlainen kuukausia etukäteen panostettava juhla, johon koko maa ja melkein Eurooppakin valmistautuu pitkään ja hartaasti. Juhannuksen voi sivuuttaa, kun ainoa merkki siitä on jonkun satunnaisen työkaverin kysymys, menettekö mökille juhannuksena tai radiosta varoitus juhannusruuhkista. Joulua näkyy ja kuuluu pitkään. On ulkovaloja, joulukukkia, joulukoristeita, kauppojen jouluvaloja, joulukuusia, joulumusiikkia, lahjavinkkejä jne. Jos sen sivuttaa mietinnällä onneksi en hössötä noita asioita, täytyy jotain traumaattista antipatiaa löytyä taustalta joulua kohtaan. Ja jos sen taas sivuuttaa täysin välinpitämättömänä, niin en ymmärrä. En vain ymmärrä.
Ei tee mieli leipoa pipareita tai laittaa joulua muutenkaan. En oikein huomaa sen olemassa oloakaan enää.
Ja lapsuuden joulut olivat oikein kivoja, mutta en siitä huolimatta ole kokenut mitenkään tarpeelliseksi viettää niitä enää aikuisena.
Ei tee mieli glögiä eikä vaihtaa sisustusta punaiseksi. Jouluruoista en juurikaan välitä, mielummin vaikka sushia pöytään tai tilaan pizzaa. Kaupoissa en hirveästi pyöri jouluaikaan ruuhkien vuoksi.
Joulunajassa on kivaa se, että on vapaapäiviä, joten voi rauhassa katsella vaikka elokuvia ja lukea kirjoja tai sitten lähteä reissuun.
Mutta minulla ei tosiaan ole mitään joulua vastaan, mutten löydä siitä mitään merkityksellistäkään.
Ei kaikkia kiinnosta. Lasten juhla joita ilman en itsekään viettäisi joulua millään tavalla.
Hänhän voisi luoda omat jouluperinteensä tai juhlia joulua joka vuosi eri tavalla. Heidän mahdolliset lapsensa jäävät kyllä paitsi.
se turha hössäys, ja vielä ihan turhaan vaan, ymmärrän.
Ehkä se muuttuu, jos saavat jälkikasvua, oletettavasti, mutta ei välttämättä sittenkään, ja sekin on ihan ok, minusta.
jos ei halua tai ei vaan kiinnosta. Miksi pitäisi?
en vietä itsekään joulua, joten en ajattele tyttärestäsi mitään ihmeellistä. kukin tavallaan. tai itse asiassa voisin toivoa itselleni samanlaista puolisoa, koska nykyinen haluaa viettää joulua ja se aiheuttaa ristiriitoja.
olen ollut kolme joulua kokonaan yksin, joinakin jouluina olen tehnyt töitä ja joskus olen ollut matkoilla. on ollut rentouttavaa olla irti kaikesta jouluun liittyvästä stressistä.
halua viettää joulua, onko heillä kuitenkin joku negatiivinen ajatus joulusta.
jos ei mainosta asiaa niin en ajattele mitään erityistä.
Jos muistaa kailottaa lokakuusta lähtien kuinka inhoaa jouluhössötystä eikä ikunaan moista sontapyhää viettäisi niin pitäisin tekopyhänä erikoisuudentavoittelijana.
Toki haluaisin äitinä ymmärtää. Eivät siis tee mitään jouluista jouluna. Eivät koristele kotiaan tai syö mitenkään jouluista ruokaa. Usein ovat matkoilla tai sitten ihan vaan kotona.
ap
Se on hänen ja hänen miehensä oikeus.
Suhtautuvatko he muihinkin juhliin, vaikka vuoden vaihtumiseen tai syntymäpäiviin samalla lailla? Jos niin on, niin silloin heillä on pelkkää arkea ja se kuulostaa tylsältä. Mutta oma asiansa ja oikeutensa.
kyllä muuten paljon kaikkea esimerkiksi syntymäpäiviä ja kutsuvat paljon ystäviään kylään. Joulu taitaa olla ainut juhla jota eivät vietä.
ap
päivystää ainakin uran alkuvaiheessa,että se joulu vierähtää töissä.Meillä isosisko vie muksut meidän isän ja äidin luo,ei tee koskaan kotiin kinkkua.Vuorotellaan myös appivanhemmilla.
Oma äitini pihistelee jouluisin ja menee omille lapsilleen syömään ja veljelle joulupäivänä kahville.Omille lapsilleen äiti ei tee joulua ollenkaan,kerranko on meidät sinne kutsunu tai kaksi kertaa.Itse en halua olla kuin oman miehen ja lasten kanssa joulun.
Toki haluaisin äitinä ymmärtää. Eivät siis tee mitään jouluista jouluna. Eivät koristele kotiaan tai syö mitenkään jouluista ruokaa. Usein ovat matkoilla tai sitten ihan vaan kotona.
ap
ja miehensä ovat aina vapaalla joulunpyhät. Ihan vapaaehtoisesti ovat viettämättä joulua. Elävät koko joulukuun aivan kuin koko joulua ei olisi olemassakaan.
Ellei syynä ole kristinuskon vastaisuus, en oikein ymmärrä. Nimittäin joulua voi viettää hyvin monella tavalla, ellei pidä perinteistä tai materiasta. Mutta jollei sitä vietä lainkaan, tuntuu oudolta, en itse ymmärtäisi. Sääli sikäli, että parhaimmillaan joulu on mm. perheiden ja sukujen yhteistä aikaa.
joka haastaa riitaa joka kerran kun nähdään.Ei siinä mitään.
ja miehensä ovat aina vapaalla joulunpyhät. Ihan vapaaehtoisesti ovat viettämättä joulua. Elävät koko joulukuun aivan kuin koko joulua ei olisi olemassakaan.
kristinuskon vastaisia. Näemme muuten useinkin ja viettävät molempien sukujen kanssa aikaa. Ovat muuten aivan kuten muutkin ihmiset, paitsi joulun suhteen. Olen joskus kysellyt asiasta, muttei siitä oikein keskustelua synny. Sanovat vain, että eivät ole jouluihmisiä.
ap
mun miestä, vaikka lapsuudenkodeissa joulut vietettiinkin.
Lasten takia jotain valmistellaan, mutta jos kahdestaan oltaisiin, ei varmaan tehtäs ollenkaan mitään sen eteen. Ehkä kynttelikkö pöydälle.
ei mulla joulua vastaan mitään ole, ainoastaan se hössötys kammoksuttaa. Katselen ihan mielelläni kaupoissakin koristettuja ikkunoita ja kaikkea kaunista ja kiva kuunnella joululauluja, mutta kodin koristelu ja varsinkin sen kaman purkaminen on ihan kamalaa pakkopullaa mulle.
Yksi ystävättäreni taas on viimosenpäälle jouluihminen ja loukkaantuu suuresti jos sen lapset ei tule niille joulunviettoon. Maksaa niiden matkat (lento) vain saadakseen ne edes yhdeksi illaksi syömään sapuskat ja sitten palaavat jo kiireesti koteihinsa.
No, jos se tekee heidät onnellisiksi, siitä vaan :0)
miksi joulunvietto ei kiinnosta. Ymmärrän toki, että ihmiset eivät halua joulua viettää, mutta varmaan siihen aina joku syykin on.
mutta en jotenkin pysty käsittämään asennettasi. Tarkoitan siis, että haluaisin kovasti mutta en vain pysty. Olen yleensä empaattinen, suvaitsevainen ja muiden tapoja ymmärtävä, ja nyt ihan oikeasti haluaisin tajutam, mutta en tajua, ja vähän tuntuu pelottavaltakin, että se ymmärtäväisyys onkin nyt sitten pintasilausta...
Ymmärrän siis, jos joulut ovat olleet ankeita. Tai niihin ei lapsuudenkodissakaan ole panostettu. Ei silloin ehkä osaa odottaa joulua, se on ihan samanlainen pyhä kuin vaikka juhannus. Osa juhlii ja osa on vaikkapa töissä, matkoilla tai ihan vain normaalia viikonloppua viettämässä.
Mutta jos on viettänyt ihania ja tunnelmallisia jouluja lapsuudessa, niin en käsitä, miten sen ajan voi vain tyynesti sivuuttaa, vaikka kaupoissa, tv:ssä, lähipiirissä ja kaikkialla siitä joulusta toitotetaan. Eikö tee mieli juoda sitä glögilasia? Vaihtaa kynttilät punaisiksi ja tunnelmoida? Tehdä piparkakkuja tai joulutorttuja? Eikö tule mieleen, että kummilapselle voisi lähettää kortin ja äidille ja isälle neuloa/askarrella jotain pientä?
Ehkä ihan hiukan käsitän jossain syvällä sisimmässäni, kun mietin tuota juhannusta. Olen jo ajat sitten ohi sen ajan, että mentäisiin mökillä ja vedettäisiin kännit vesistön äärellä hyttysten syötävänä. Viime juhannus vietettiin lasten kanssa huvipuistossa ja sitä edellisenä matkoilla. Mutta kun se juhannus ei ole samanlainen kuukausia etukäteen panostettava juhla, johon koko maa ja melkein Eurooppakin valmistautuu pitkään ja hartaasti. Juhannuksen voi sivuuttaa, kun ainoa merkki siitä on jonkun satunnaisen työkaverin kysymys, menettekö mökille juhannuksena tai radiosta varoitus juhannusruuhkista. Joulua näkyy ja kuuluu pitkään. On ulkovaloja, joulukukkia, joulukoristeita, kauppojen jouluvaloja, joulukuusia, joulumusiikkia, lahjavinkkejä jne. Jos sen sivuttaa mietinnällä onneksi en hössötä noita asioita, täytyy jotain traumaattista antipatiaa löytyä taustalta joulua kohtaan. Ja jos sen taas sivuuttaa täysin välinpitämättömänä, niin en ymmärrä. En vain ymmärrä.