Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit, tunnetteko jäävänne jostain paitsi?
01.12.2012 |
Pelkään, että joudun luotisateeseen tämän kysymyksen takia, mutta tässä se tulee: koetteko, poikien äidit, että jäätte jostain paitsi elämässänne? Ihanien mekkojen ostelusta, läheisestä mummona olemisesta, oman tyttären raskaudesta, naisten jutuista, sukulaisten toiveiden täyttämisestä, naisen mallina olemisesta, äiti-tytär -suhteesta tai jostain muusta, enemmän tai vähemmän tärkeästä? Miten se vaikuttaa elämäänne va vaikuttaako mitenkään?
Pohdin tätä siksi, että odotan toista poikaa, ja raskaana ollessa päässäni pyörii tuhansia ajatuksia, joita haluan selvitellä...
Kommentit (52)
Enkä ole koskaan ajatellut et jäisin jostain paitsi, paitsi ehkä niiden menkkojen ottelusta. Nyt lapset jo isompia.
Ajattelen että oma luonteeni ja käyttäytymisenni vaikuttaa enemmän siihen saanko ola mummo vai en.
Enhän omistaisi tyttärenkään raskautta.
Naisten juttuja varten on minulla ystävät.
Sukulaisten toiveiden täyttäminen - häh?
Naisen malli - tässähän minulla on ratkaisevan tärkeä osa: poikani tulevat valitsemaan vaimonsa minun mukaani. Eihän tämän tärkeämpää olekaan!
Äiti-tytär- suhdetta ei tule olemaan, mutta molempien poikien kanssa minulla on erikoislaatuinen suhde. Ajattelen suhteen olevan persoonasta riipuva, ei sukupuolesta riippuva. Toinen poikani on niiiiiiin filosofinen ja syvälinen ettei kellään ystävälleni ole sellaista tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kaksi poikaa.
Vaikea kysymys. En sinänsä koe jääväni mistään paitsi, enkä kaipaa tyttölasta, mutta toki välillä miettin, miltä tuntuisi olla tytön äiti. Monet ovat vastanneet kokevansa poikien kasvattamisen jotenkin helpompana, itselläni se ei ainakaan ole näin. Esikoisemme on todella haastava, ja myös herkkä ja tunteellinen.
Molemmat poikani ovat omia persoonallisuuksiaan, ja toisaalta aivan erilaisia. En koe, että tarvitsisin yhteisiin juttuihin tyttölasta, esikoisen kanssa meillä on omat yhteiset juttumme ja kuopuksen kanssa taas eri jutut. Kyse on enemmänkin juuri persoonallisuudesta. Toisaalta nautin myös siitä, että olen ainoa nainen talossa, ja voin tehdä omia naisellisia juttuja ihan rauhassa.
Hei! En jää mistään paitsi! Mullaon kolme poikaa ja vanhin on jo 14v. Itse olen 37 v. Joskus toivoin salaa tyttölasta, mutta itsekkäin ajatuksin. Nykyään en voisi paremmin toivoa; kolme tervettä määrätietoista poikalasta, jotka varmasti pärjäävät maailmalla! Vaatteidenkierrätys on helppoa kun suoraan pieneksijääneet kuteet menevät pienemmän veljen vaatekaappiin. Lisäksi kun olen perheen ainoa nainen, minua kohdellaan "prinsessana" ja lapset ottavat minut erityisesti huomioon. Minulla on kolme suvunjatkajaa, joten ehkä sieltä tulee jonkun vuoden jälkeen lastenlapsia ja tyttövauvakin...
ovat niitä, joita hatuttaa perheen prinsessan aseman menettäminen?
Ja en ole mielestäni jäänyt mistään paitsi. Olen suunnattoman helpottunut kun on poikia, eikä tyttöjä.
En ole sellainen ihminen, että jaksaisin tyttöjen juttuja ja mekot ei kiinnosta. En ole myöskään mikään mammatyyppi, joten en koe jääväni mistään paitsi, etten saa elää tytön raskautta yms.
Minusta on ihanaa ajatella, että minulla on 3 ihanaa poikaa, jotka muuttavat joskus pois ja minun ei tarvitse sekaantua ns. naisten juttuihin.
Pelkään, että joudun luotisateeseen tämän kysymyksen takia, mutta tässä se tulee: koetteko, poikien äidit, että jäätte jostain paitsi elämässänne? Ihanien mekkojen ostelusta, läheisestä mummona olemisesta, oman tyttären raskaudesta, naisten jutuista, sukulaisten toiveiden täyttämisestä, naisen mallina olemisesta, äiti-tytär -suhteesta tai jostain muusta, enemmän tai vähemmän tärkeästä? Miten se vaikuttaa elämäänne va vaikuttaako mitenkään? Pohdin tätä siksi, että odotan toista poikaa, ja raskaana ollessa päässäni pyörii tuhansia ajatuksia, joita haluan selvitellä...
ahdistunut olo. Voiko olla totta, että tytöt ja naiset nähdään edelleen shoppailijoina ja kynnenlakkaajina, ja pojat aktiivisina touhuajina? Oletteko te kaikki vastaajat jotain peräkammarinpoikia, ettekä tunne elävässä elämässä naisia?
Meillä ei ole tytöt keimailleet peilin edessä kertaakaan, eikä ole kampauksia väkerrelty sen kummemmin kuin pojallekaan. Ihan muita asioita puuhataan koko perhe.
En tiedä. Turha kai teille on yrittää mitään selittää. Menkää harjaamaan kampauspäitänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöä en ikinä ole halunnut. Poika on, ja pojanpoika jolle uskon olevani yhtä läheinen kuin äidinpuoleinen isoäiti. Miniäänkin on ihan hyvät välit.
Repikää siitä!
Mulla on ihana äiti ja anoppi molempiin hyvä suhde ja molempia nähdään usein...ei automaattisesti tarkoita että mummo isän puolelta olisi yhtään etäisempi..mulla oli molemmat mummot jopa synnytyksessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa viisaammat. Tyttöyttäni ja naisellisuuttani olen saanut toteuttaa sisareni, äitini ja ystävieni kanssa, onko se jotenkin erilaista tyttären kanssa?
Kertokaa viisaammat. Tyttöyttäni ja naisellisuuttani olen saanut toteuttaa sisareni, äitini ja ystävieni kanssa, onko se jotenkin erilaista tyttären kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ahdistunut olo. Voiko olla totta, että tytöt ja naiset nähdään edelleen shoppailijoina ja kynnenlakkaajina, ja pojat aktiivisina touhuajina? Oletteko te kaikki vastaajat jotain peräkammarinpoikia, ettekä tunne elävässä elämässä naisia? Meillä ei ole tytöt keimailleet peilin edessä kertaakaan, eikä ole kampauksia väkerrelty sen kummemmin kuin pojallekaan. Ihan muita asioita puuhataan koko perhe. En tiedä. Turha kai teille on yrittää mitään selittää. Menkää harjaamaan kampauspäitänne.
mekkoa eläessäni kellekään ostanut. Mummot on hoitaneet pikkuprinsessoille hameet, mekot ja muut vermeet, kun minä en niiden päälle tajua ollenkaan.