Mille tuntuu jos on harvinainen nimi?

Kyllä se herättää ihmetystä muissa, mutta itsestäni se ei tunnu erikoiselta..:)

Lähinnä ärsyttää, meitä saman sukunimisiä on 11 kpl Suomessa. Postit tulee aina jollain ihmeellisellä väännösnimellä, puhelimessa kysytään "siis mikä" etc. Jos ero tulee tai leskeksi jään, niin oman tavisnimeni takaisin otan.

18, ei tuota kysytty. Kysyttiin, miltä se tuntuu. Vastaisitko?

Minulla on myös harvinainen sukunimi, ihan suomenkielinen, mutta aika moni kirjoittaa sen väärin, tunkee keskelle ylimääräisiä kirjaimia.

Ei minusta tunnu sen kummemmalle, koska olen ikäni käyttänyt tätä nimeä enkä vaihtaisi sitä toiseen, vaikka tarjottaisiin. Ei tosin tarjotakaan, luonto suojelee sen verran meikäläistä.

Ärsyttävää, aina saa selitellä ja tavata ja ihmiset kysyvät onko se sun oikea nimi.

Minulla on ulkomainen nimi, pitkä etunimi ja kolmiosainen sukunimi (di välissä), eikä se miltään ihmeelliseltä tunnu. Nimi kuin nimi. Ei ole tuota selittely- ja tavailuongelmaakaan juuri esiintynyt, kun monet asiat hoitaa nykyisin sähköisesti, ja jos on livenä niin voi aina näyttää nimen vaikka ajokortista. Puhelimessa teoriassa voisi olla tavaamistarvetta mutta enpä muista milloin olisi viimeksi tarvinnut tavata, ei tule puhelimitse ostettuakaan mitään koskaan. 

Itselläni on harvinainen (ja hankala) sukunimi, joka vielä kirjoitetaan aivan eri tavalla kuin lausutaan. Mutta eipä siinä sen kummempaa, tavaamiseen tottuun ja kaikki sinnepäin versiot kelpaavat oikein hyvin normi arjessa. En vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Ihan syvältä! Minulla on ainoa laatuaan koko Suomessa ja on todella ärsyttävää, kun aina ja kaikkialla saa selittää mikä tää nimi on ja miks se on nulle annettu. Onneksi toinen nimeni on normaali ja se onkin kutsumanimeni. Yritän viimeiseen asti välttää ekan nimeni käyttämistä!

Olen syntynyt 70-luvulla ja silloin minulla oli kaimoja alle 10. 80- ja 90- luvuilla saimme muutamia kaimoja lisää. 2000-luvulla olemme saaneet runsaasti kaimoja ja nyt meitä on jo lähes 200 ;)

Kerran kaupassa kuulin nimeäni huudettavan. Välittömästi käännyin katsomaan, että kukas mua huutelle, mutta näinkin kuinka pikkuinen tyttö juoksi äitinsä luo. Se oli mielestäni ihan hauska sattuma.

Lapsena, alle kouluikäisenä, joskus harmitti toistella silloisille mummoille nimeäni, kun he ihmettelivät, ettäs mikäs nimi sulla oikein on. Koululaisena jo pidin siitä, että ei ollut koulussa, harrastuksissa jne kaimoja.

Omilla lapsillani sattuu olemaan harvinaiset nimet, mutta ei siksi, että nimien pitäisi olla harvinaisia vaan siksi, että olemme pitäneet ko nimistä. 

Yhdellä lapsella on alle viisi kaimaa, yhdellä noin 15 kaimaa ja yhdellä noin 130. Lapset ajattelevat, että heillä on ihan vaan nimet, ei mitään erityistä.

Kaikki nimet ovat kieleen sopivia. Ne eivät sisällä ääkkösiä eikä vierasperäisiä kirjaimia eivätkä eroa vain yhdellä kirjaimella jostain yleisemmästä nimestä vaan ovat ihan vaan omia nimiää. Lasten harvinaisten nimien takia en viisti niitä luetella. 

Kaikilla lapsilla on toisena nimenä hyvin tavallinen nimi, mutta kukaan heistä ei ole haunnut vaihtaa kutsumanimeään vaan haluavat käyttää etunimiään.

Jotkut ihmiset kommentoivat aikanaan, kun lapsemme syntyivät, että voi raukkoja, kuinka heitä tullaan viimeistään koulussa kiusaamaan nimistään, kun eivät ole tarpeeksi yleisiä nimiä. Yhtäkään lastani tai edes mua ei ole koskaan nimestä kiusattu, ellei tuota lasketa, että mummoille jouduin 70-luvun alussa nimeäni toistelemaan ;)

Mulla on harvinainen sukunimi, alle 10 suomessa. Eipä ole ollut mitään ongelmia. Etunimi on todella yleinen ja sen kanssa on jonkun verran ongelmia, kun saman tapaisia nimiä on monta vrt. Tuuli, Tuula. Viimeksi jouluna sain joulukortin aivan omituisella versiolla etunimestäni.

Olen monesti toivonut olevani ihan tavallinen Anna Virtanen. Sukunimeni on harvinainen eikä mitenkään kaunis. Etunimeni oli melko harvinainen ollessani pieni, nyt vähän yleistynyt. Omille lapselleni antaisin yleisen nimen, en nyt kuitenkaan Onnia tai Emmaa. Kauniita nimeä kumpainenkin, mutten myöskään halua että lapsellani olisi viisi kaimaa samalla luokalla.

Minua vähän ärsyttää se, että jos joku potentiaalinen työnantaja tai muu stalkkeri googlaa nimeni, kaikki löytyvä tieto viittaa minuun. Ei sieltä mitään noloa löydy, neutraaleja opiskeluun ja harrastukseen liittyviä juttuja vain, mutta jotenkin ärsyttää että tieto löytyy noin helposti. Jos aikoo selvittää Matti Virtasen sielunelämää hakukoneen avulla, saa ainakin tehdä paljon enemmän töitä.

Itselläni pitkä nimi, suurin osa ihmisistä ei osaa sitä oikein kirjoittaa vaikka yhdistettynä on kaksi ihan tavallista suomalaista naisen nimeä. Lentolipussani lukee aina Mr eikä Mrs kun ei se viimeinen s mahdu pitkän nimeni takia.. Ei kyllä haittaa, mukava on yllättää ihmisiä nimelläni ja enimmäkseen on käytössä nimeni ensimmäinen nimi :)