Apua :( En jaksa enään! Vihaan miestäni!

Meillä on mennyt huonosti jo pitkään. Viimeisen reilun vuoden aikana tilanne on todella huono. Mies on vihainen mulle 24/7 aamulla katsoo jo vihaisena "jos katse voisi tappaa" jos vaivautuu edes katsomaan päin. Kun puhun hänelle vaikka jotain lapseen liittyvää kuten "mainitse päiväkodissa.." Niin ei vastaa tai edes elehdi että on kuullut. Kävelee pois huoneesta tai jopa asunnosta kesken lauseeni!! Jos sanon jotain- ihan mitä vain ja haluan vastauksen niin alkaa huutaa ja raivota. Käskee mun aina puhua lyhyesti ja 5 sanan lause on liian pitkä, sitten alkaa raivota että puhun liikaa.



esimerkki: nähdään miehen ja lapsen kanssa kotona työpäivän jälkeen (mies vie ja hakee lapsen koska pk on hänen työpaikan vieressä) ja lapsi jouksee luokseni Minä:"Moi! Miten pk päivä meni?" ja katson miestä. Mies:"Ne sano et hyvin" Minä: jutustelen lapselle ja kysyn mieheltä vaikka "nukkuiko päikkärit?" kun monesti ei nuku. Mies" mä sanoin et oli hyvä päivä!! Miks sun täytyy aina haastaa riitaa!? Älä ala taas selittää pitkii tarinoita!!" Ja häipyy kotoa kertomatta mihin menee ja tulee klo 23-00 takas. Näin käy usein ja häipyy joka päivä ellen itse ehdi lähteä ensin esim. lenkille.



Ei olla harrastettu seksiä reiluun vuoteen ja nukutaan eri huoneissa. Olen useamman kerran koittanut kysyä mikä meidän tilannetta auttaisi, mitä haluaa/haluaako erota, miten voisin omalta osaltani auttaa tilannetta.



Juuri tänään tuli taas kotiin 23 aikaan. Kävi eteisessä tiputtamassa lapsen hoidon jälkeen klo 17 ja sen koomin en nähnyt. Tuli taas riitaa, tälläkertaa koska sanoin että olis kiva jos olisit tehnyt ruuan tai käynyt kaupassa koska hänellä oli vapaapäivä jolloin vei lapsen hitoon klo8 ja haki 16.30 tuon välin istui sohvalla katsellen telkkua. Jääkaappi tyhjä eikä edes tähteitä kotona joita lapsille tarjota iltapäivällä. Suuttui tästä ja häipyi.



Illalla päätin ottaa hyvin rauhallisesti ja asiallisesti aiheen puheeksi. Ensin ei vastaa mitään, millään. sitten ärähtää lujaa "jätä mut rauhaan!!" No yritän vielä selittää että haluaisin vain rauhan taloon, meidän kaikkien vuoksi. Ei mitään. Sitten alkaa raivota että syy on mussa mutta ei mitään miten voitais tilannetta hoitaa. Kun vielä yritän kysyä että mikä olis hänen mielestä hyvä keino taata rauhaa kotiin niin häipyi taas ulos, keskellä yötä. Ilmoitti että jos en anna hänen olla rauhassa niin hän voi kyllä nukkua ulkonakin!



Huoh, olen masentunut! En ole saanut nukuttua kunnolla viikkoon. Sainpas purkautua tänne, vähän helpotti!